Mitä eroa on ranskankermalla ja kermaviilillä?

Ranskankerma vai kermaviili? Selvitä erot ja valitse oikein!

Minä olen aina hämmentynyt näiden kanssa, rehellisesti sanottuna. Jotenkin ajattelen, että ranskankerma on sitä täyteläisempää, sellaista juhlavampaa. Olen käyttänyt sitä esimerkiksi kastikkeisiin, silloin kun haluan jotain todella silkkistä ja kuohkeaa. Muistan yhden kerran vuonna 2019, tein vieraille lohta ja tillikastiketta. Lisäsin sinne reilusti ranskankermaa, se teki siitä ihanan samettista.

Kermaviili taas, se on minulle enemmän arkiruokaa. Sellainen yleiskäyttöinen, vähän kevyempikin kuin se ranskankerma. Käytän sitä salaatinkastikkeissa, tai sitten ihan vaan dippinä vaikka kasviksille. Se on vähän kirpeämpää, jollain tapaa raikkaampaa. Ja se on usein edullisempaakin, mikä on plussaa arjessa.

Smetana sitten, se on jo eri luokkaa. Se on niin paksua ja rasvaista, että sitä käytän varoen. Muistan kun maistoin sitä ensimmäisen kerran kunnon smetanana, se oli melkein kuin voita suussa. Sitä laitan tosi harvoin ruokiin, ehkä johonkin perinteiseen lihapullakastikkeeseen joskus. Tai sitten ihan pieneksi nokareeksi johonkin venäläiseen ruokaan, jos sitä satun tekemään.

Erona on siis rasvapitoisuus, sen olen oppinut. Mitä vähemmän rasvaa, sitä enemmän kirpeyttä ja keveyttä. Mitä enemmän rasvaa, sitä täyteläisempää ja pehmeämpää. Se on kuin elämässäkin, tasapaino tekee kaiken. Pieni kirpeys piristää, mutta liika tekisi siitä vain liiankin voimakasta.

Onko kermaviili ja ranskankerma sama asia?

Se kysymys... kermaviili ja ranskankerma. Niiden ero. Makaan hereillä, mietin. Tuntuu, että tässäkin elämässä on niin paljon samankaltaisia asioita, jotka ovat kuitenkin täysin eri. Niiden nimet, ne sekoittavat mielen. Miksi kaiken pitää olla niin monimutkaista, kun haluaa vain tehdä ruokaa, tai olla. Ehkä olen vain väsynyt. Se on usein niin, keskellä yötä ajatukset kulkevat hitaasti.

Minäkin usein seison siellä kaupassa, tuijotan niitä purkkeja. Kumpi? Miksi? Olen niin monta kertaa ottanut väärän, tai miettinyt liikaa. Siitäkin tulee sellainen pieni surullinen olo. Että ei jaksa kaikkea muistaa. Elämä on jo kyllin täynnä.

Kermaviili ja ranskankerma eivät ole sama asia, vaikka ne ovatkin molemmat hapatettuja maitotuotteita ja kuuluvat samaan hapankermaperheeseen. Niiden suurin ero on rasvapitoisuus, mikä vaikuttaa koostumukseen ja käyttöön.

• Kermaviili: Sisältää yleensä noin 12 % rasvaa. Kermaviili on koostumukseltaan juoksevampaa ja miedosti hapanta. Se ei kestä kovin hyvin pitkää kuumennusta, vaan juoksettuu helposti. Käytän sitä usein kylmiin kastikkeisiin, dippeihin tai lisäkkeenä keittoihin.
• Ranskankerma (Crème fraîche): Sisältää yleensä noin 28 % rasvaa. Ranskankerma on paksumpaa ja täyteläisempää kuin kermaviili. Se kestää hyvin kuumennusta juoksettumatta, joten se sopii erinomaisesti patoihin, keittoihin ja kastikkeisiin, joita haudutetaan pitkään.
• Smetana: On kaikkein rasvaisin, sen rasvapitoisuus voi olla jopa 42 %. Smetana on hyvin paksua ja voimakkaan hapanta, ja sekin kestää kuumennusta erinomaisesti. Smetanaa käytetään usein venäläisessä ja itäeurooppalaisessa keittiössä, esimerkiksi borssikeiton kanssa tai blinien lisäkkeenä.

Kaikki nämä tuotteet ovat monipuolisia raaka-aineita ruoanlaitossa, leivonnassa ja tarjoilussa lisäkkeenä.

Kauanko ranskankerma säilyy?

Se ranskankerma säilyy tosiaan siellä jääkaapissa sen verran aikaa, yleensä viikon tai pari sen jälkeen kun purkin on avannut. Muistan sen kerran kun ostin sitä viime keväänä, oliko maaliskuussa, ja käytin sitä siinä puolukkapuuron päälle. Heti kun sen avasin, tunsin sen viileän, kirpeän tuoksun ja tiesin, että sitä voi pitää ihan hyvällä omallatunnolla siellä jääkaapin ovessa.

Mutta tärkeintä on aina katsoa sitä parasta ennen -päiväystä sinne purkin kyljestä. Se on se varmin merkki, että onko se vielä hyvää vai ei. Vaikka se näyttäisi vielä ihan ok:lta, niin sen päiväyksen yli ei kannata mennä, jos haluaa varmasti hyvää makua.

Joskus unohtuu sekin purkki sinne jääkaapin perälle, ja sitten tulee miettineeksi että onko se vielä käyttökelpoista. Sellaisissa tilanteissa haju ja ulkonäkö kertoo paljon. Jos siinä on jotain outoa väriä tai se haisee pahalle, niin silloin kyllä menee roskiin ilman muuta. En ole koskaan viitsinyt ottaa riskiä sen suhteen.

Muutamia vinkkejä:

• Säilytä aina jääkaapissa.
• Sulje purkki tiiviisti avaamisen jälkeen.
• Tarkista päiväys aina.
• Älä syö, jos epävarma.

Olen käyttänyt sitä tosi monen ruoan kanssa. Se sopii niin hyvin kaikenlaiseen. Kerran tein sitä silli-perunasalaattiin, ja se antoi sille ihan uudenlaisen, kermaisen ja kirpeän maun. Sitten taas toisella kerralla, ihan vaan keitettyjen perunoiden ja kalan kanssa, se oli ihan parasta. Se antaa vähän sitä ranskalaista fiilistä, vaikka onkin niin simppeli juttu. Se kirpeys on juuri se juttu, se tasapainottaa niitä rasvaisempia ruokia.

Meneekö kermaviili pilalle?

Joo, kyllä kermaviili voi mennä pilalle, vaikkei se niin helposti sitä tee kuin tuore maito. Oon joskus unohtanut sellaisen purkin jääkaapin perälle ja sitähän ei sitten enää käyttänyt.

• Hapanmaitotuotteet säilyvät paremmin niiden happamuuden takia.
• "Parasta ennen" -päiväys ei ole ehdoton.
• Kylmäsäilytys on tärkeää. Jos se on ollut kunnolla jääkaapissa, niin se kestää kyllä hyvänä pidempäänkin kuin päiväys.

Muistan kerran kesällä, oltiin mökillä ja olin ostanut kaupasta yhden kermaviilin salaattiin. Se jäi siihen pöydälle siksi aikaa kun käytiin uimassa, varmaan joku tunti. Kun tulin takaisin, se purkki oli jo vähän lämmennyt. En kyllä sitten käyttänyt sitä enää, tuntui että se oli mennyt huonoksi sen lämpenemisen takia. Se oli semmoinen olo, että se ei ole enää ihan sama juttu. Vaikka ehkä se olisikin ollut ihan ok, en vaan kehdannut riskeerata.

Yleensä kyllä katselen ja haistelen sitä ennen kuin käytän, jos päiväys on mennyt ohi. Jos se näyttää ja tuoksuu normaalilta, niin olen kyllä sitä käyttänyt. Mutta jos siinä on jotain outoa, niin sitten menee kyllä roskiin. Ei kannata riskeerata mahavaivoja sen takia.