Mitä eroa on ruokasuolalla ja merisuolalla?

52 katselukertaa
Vaikka merisuolaa markkinoidaan usein terveellisemmäksi, sen koostumus on lähes identtinen ruokasuolan kanssa: pääosin natriumkloridia. Merisuola sisältää hiukan muita mineraaleja, mutta jodilisä on yleensä vain ruokasuolassa. Siksi riittävään jodinsaantiin ruokasuola on turvallisempi valinta.
Kommentti 0 tykkäystä

Suola kuin suola – onko ruoka- ja merisuolalla oikeasti eroa?

Ruokakaupan hyllyillä suolavalikoima on nykyään huima. On hienoa ja karkeaa, jodioitua ja jodioimatonta, ruususuolaa ja savusuolaa. Ja tietysti, ikuisuuskysymys: ruokasuola vai merisuola? Usein kuulee, että merisuola olisi terveellisempi vaihtoehto. Mutta pitääkö tämä todella paikkansa?

Peruskoostumus on sama: natriumkloridia

Tosiasia on, että sekä ruokasuola että merisuola koostuvat pääosin natriumkloridista (NaCl). Natriumkloridi on yhdiste, joka vastaa suolaisesta mausta ja jota kehomme tarvitsee pieniä määriä. Väite, että merisuola olisi radikaalisti erilainen, ei siis pidä paikkaansa.

Hivenaineet: Pieni, mutta merkityksetön ero

Merisuola sisältää usein pieniä määriä muita mineraaleja, kuten magnesiumia, kalsiumia ja kaliumia. Nämä mineraalit voivat teoriassa tuoda pienen lisän ravintoarvoon. Käytännössä niiden määrät ovat kuitenkin niin vähäisiä, että ne eivät juurikaan vaikuta terveyteemme. Jotta saisi merkittävän annoksen näitä mineraaleja merisuolasta, suolan käyttö pitäisi olla huomattavasti suurempaa – mikä puolestaan ei ole terveellistä suuren natriumin saannin vuoksi.

Jodi: Ruokasuolan vahvuus

Suurin ero ruoka- ja merisuolan välillä on usein jodin lisäys ruokasuolaan. Jodi on välttämätön hivenaine, jota kilpirauhanen tarvitsee hormonien tuottamiseen. Suomessa jodin saanti on ollut historiallisesti niukkaa, minkä vuoksi ruokasuolaan lisätään jodia. Jodin puute voi johtaa kilpirauhasen vajaatoimintaan ja muihin terveysongelmiin.

Merisuolaan jodia ei yleensä lisätä. Jos siis valitsee käyttävänsä ainoastaan merisuolaa, on tärkeää varmistaa riittävä jodin saanti muista lähteistä, kuten kalasta, maitotuotteista tai jodioiduista ravintolisistä.

Maku ja koostumus: Henkilökohtainen mieltymys ratkaisee

Vaikka kemiallinen ero on pieni, ruoka- ja merisuolan maku ja koostumus voivat vaihdella. Merisuola saattaa tuntua karkeammalta ja sen maku voi olla hieman moniulotteisempi, riippuen sen alkuperästä. Tämä on kuitenkin täysin subjektiivista ja riippuu henkilökohtaisesta mieltymyksestä.

Johtopäätös: Valinta on sinun, mutta huomioi jodi

Sekä ruokasuola että merisuola ovat pääasiassa natriumkloridia. Merisuolan hivenainepitoisuudet ovat niin pieniä, ettei niillä ole merkittävää vaikutusta terveyteen. Tärkein huomioitava seikka on jodin saanti. Jos valitsee käyttävänsä merisuolaa, on syytä varmistaa, että jodia saa riittävästi muista lähteistä. Muussa tapauksessa jodioitu ruokasuola on turvallisempi valinta jodin riittävän saannin varmistamiseksi.

Loppujen lopuksi valinta ruoka- ja merisuolan välillä on henkilökohtainen. Tärkeintä on muistaa kohtuus suolan käytössä, oli kyseessä kumpi tahansa vaihtoehto. Liiallinen suolan käyttö lisää verenpainetta ja altistaa sydän- ja verisuonisairauksille. Muistetaan siis käyttää suolaa harkiten ja nauttia ruoan luonnollisista mauista.