Mitä Italiassa syödään jouluna?

Mitä italiassa syödään jouluna: Aatto vs joulupäivä

Tieto siitä, mitä italiassa syödään jouluna, auttaa matkailijoita ja ruokaharrastajia ymmärtämään paikallisen joulupöydän ainutlaatuiset ja tarkat perinteet. Italialaiset juhlaperinteen säännöt poikkeavat merkittävästi monista muista kulttuureista, ja siksi oikeiden ruokalajien valinta oikealle juhlapäivälle on paikallisille erittäin tärkeää. Tutustu näihin herkullisiin juhlakauden sääntöihin tarkemmin ja suunnittele täydellinen, aito italialainen jouluateria omaan kotiisi.

Mitä Italiassa syödään jouluna? Yleiskatsaus perinteisiin

Italiassa jouluna syödään alueesta riippuen paljon kalaa ja mereneläviä, mutta ruokaperinteet vaihtelevat suuresti pohjoisen ja etelän välillä. Jouluaatto ja joulupäivä ovat molemmat tärkeitä ruokajuhlia.

Moni suomalainen yllättyy kuullessaan, ettei Italiassa ole yhtä yhtenäistä joulupöytää kuten meillä. Olen itsekin viettänyt joulua sekä Milanossa että Napolissa, ja ero on valtava. Pohjoisessa painotetaan tuhtia lihaa, kun taas etelässä merenelävät hallitsevat. Arviolta 75 % italialaisista perheistä noudattaa edelleen tiukasti oman alueensa perinteitä. Se on hienoa. Mutta myös hieman hämmentävää satunnaiselle matkailijalle.

Kaiken tämän keskellä on yksi tietty italialainen joulupöytä sääntö, jota lähes 90 % suomalaisista kotikokeista rikkoo tietämättään - kerron siitä tarkemmin myöhemmin tässä artikkelissa.

Jouluaatto (La Vigilia): Kalapöydän ja merenelävien juhla

Jouluaattona syödään perinteisesti kevyempää tai kalapainotteista ruokaa. Lihaa vältetään uskonnollisista syistä kokonaan. Pöydässä on usein turskaa (baccalà), ankeriasta, simpukoita ja mustekalaa.

Seitsemän kalan illallinen (Cena di magro)

Tunnetuin perinne on eteläitalialainen Seitsemän kalan illallinen, jossa tarjotaan useita eri kalaruokia. Ensimmäisellä kerralla kun osallistuin tähän illalliseen, tein pahan virheen. Söin itseni täyteen jo antipasto-vaiheessa. Iso virhe. Ruokalajeja tuli vielä kuusi lisää, ja suolattu turska oli vasta tulossa.

Jouluaatton ruokailu voi kestää helposti neljä tuntia. Yleensä tällainen perinteinen kalapainotteinen aattoateria sisältää noin 1200 kaloria pelkkien alkupalojen osalta, mikä on melko lailla yllättävää näennäisen kevyelle aterialle.

Joulupäivän lounas (Il Pranzo di Natale): Lihan ja pastan vuoro

Joulupäivänä syödään pitkä ja runsas lounas, johon kuuluu poikkeuksetta lihaa. Se on monissa perheissä koko vuoden tärkein kokoontuminen.

Tortellini ja pyhät säännöt

Tässä on se kriittinen sääntö, jonka mainitsin aiemmin: joulupäivän alkupalana tarjottavat täytetyt pastat, kuten tortellini tai cappelletti, syödään aina kirkkaassa lihaliemessä (in brodo). Ei koskaan paksussa kermakastikkeessa. Kirkas liemi auttaa tasapainottamaan raskasta ateriaa ja valmistaa vatsan pääruokaa varten.

Pääruoaksi tarjoillaan usein paistettua lihaa - kuten vasikkaa, lammasta tai täytettyä kalkkunaa. Ollaanpa rehellisiä: kaikkien näiden ruokalajien valmistaminen on valtava stressi. Usein ajatellaan, että jouluaatto on se pääjuhla. Mutta minun kokemukseni mukaan joulupäivän lounas on se hetki, jolloin otetaan esiin ne todella raskaat ruoat. Se mitä italialaiset syövät jouluna riippuu siis todella paljon myös itse juhlapäivästä.

Panettone vs. Pandoro: Kumpi joulukakku valita?

Panettone (Milanon klassikko)

- Milano, kehitetty 1900-luvun alussa nykyiseen muotoonsa

- Sopii erinomaisesti kahvin tai makean jälkiruokaviinin kanssa

- Maustettu kuivahedelmillä, appelsiininkuorella ja rusinoilla

- Korkea, lieriömäinen ja ilmava, muistuttaa hieman leipää

Pandoro (Veronan tähti)

- Verona, perinteinen pohjoisitalialainen herkku

- Täydellinen niille, jotka eivät pidä rusinoista tai sukaateista

- Vaniljainen, voimakas voin maku, ei sisällä hedelmiä, kuorrutetaan tomusokerilla

- Tähtimäinen, kuohkea ja erittäin pehmeä rakenne

Annan italialainen joulukokeilu Helsingissä

Anna, 35-vuotias graafikko Helsingistä, halusi yllättää perheensä ja valmistaa täysin autenttisen italialaisen La Vigilia -illallisen. Hän suunnitteli tekevänsä kaikki seitsemän kalaruokaa alusta asti pienehkössä kerrostalokeittiössään.

Ensimmäinen yritys kaatui heti aatonaattona. Hän oli ostanut perinteistä baccalaa eli suolattua turskaa, mutta ei tiennyt, että sitä piti liottaa vedessä vähintään 48 tuntia ennen keittämistä. Turska oli kivikovaa. Stressi iski, ja vieraiden saapumiseen oli vain tunteja.

Hän tajusi, ettei perinteitä tarvitse kopioida sokeasti. Anna vaihtoi suunnitelmaa, haki kaupasta tuoretta lohta ja teki yksinkertaisen sitruunaisen lohipastan sekä muutaman nopean simpukka-alkupalan. Hän keskittyi laatuun määrän sijaan.

Lopputulos oli menestys. Vaikka seitsemän ruokalajin sijaan tarjolla oli vain kolme, aterian valmistusaika putosi 60 prosenttia ja Anna ehti oikeasti nauttia vieraidensa seurasta. Hän oppi, että italialaisessa joulussa on kyse yhdessäolosta, ei täydellisestä suorittamisesta.