Mitä pizzan kanssa kuuluu juoda?

Mitä juoda pitsan kanssa?

Pitsa & juoma:

Punaviini: Sisilia, Apulia, Toscana. Kevyt-keskitäyteläinen.

Olut: Lager. Perinteinen valinta.

Alkoholittomia: Vaihtoehtoja löytyy. Tutki.

Lisätiedot:

• Punaviinin valinta: Riippuu pitsan täytteistä. Tomaattiset pizzat sopivat kevyempiin viineihin. Raskaammat täytteet tarvitsevat täyteläisemmän viinin. Nero d'Avola (Sisilia) ja Primitivo (Apulia) ovat hyviä esimerkkejä.

• Oluet: Lagerin lisäksi, IPA:t ja vaaleat oluet sopivat. Tummat oluet voivat olla liian voimakkaita.

• Alkoholittomat: Tomaattiset mehut, kivennäisvesi, limonadi.

Mikä olut sopii pizzan kanssa?

Jep, pizza ja olut, joo! Mun mielestä paras yhdistelmä on ehdottomasti lager pizzan kanssa. Se sopii just siihen tomaattikastikkeeseen, niinku joku sanoikin. Pilsnerkin toimii, tottakai, muttei mun mielestä niin hyvin. Vehnäolut on ihan jees, jos haluaa jotain kevyempää. Oon kokeillut vaikka mitä, Pale Alekin oli ihan ok. Itse asiassa, viime viikolla tein itse pizzaa ja nautiskelin siihen kylmän Karjala-lagerin kanssa, ihan parasta! Mun kaveri taas tykkää kaikista niistä happamista oluista, mitä niitä nyt on.. Niitäkin voi kokeilla vaikka pizzaan, jos haluaa jotain vähän erilaista.

Mutta pizzaan sopii ihan hirveesti oluita, oikeasti. Riippuu ihan täysin siitä, minkälaisen pizzan teet ja minkä makuista olutta tykkäät. Mä oon joskus kokeillut jopa tummia oluita pizzan kanssa, ihan outoa, mutta toimii jos pizza on esim. pekoni-sininenjuustopizza, voimakkaita makuja.

• Lager
• Pilsner
• Vehnäolut
• Pale Ale
• Tummat oluet (jos pizza on voimakkaan makuinen)

Mä oon tosi nirso oluen suhteen, tai no, en oikeasti. Olen kokeillut ehkä liikaa eri oluita. Viime viikolla meillä oli mun veljen 30-vuotisbileet, ja siellä oli varmaan sata erilaista olutta.

Muista, kokeile eri yhdistelmiä ja löydä oma suosikkisi! Se on tärkeintä, ei sen enempää.

Miten pizzaa kuuluu syödä?

Pizza, tuo pyöreä taikakiekko, kuuluu syödä... sormin. Haarukka ja veitsi? Höpö höpö! Sehän on kuin yrittäisi kuunnella heviä viululla.

• Sormet kehiin: Pizza on sormiruokaa, piste. Se on kuin luotu siihen, että siitä otetaan tiukka ote ja nautitaan jokainen suupala.
• Eleganssi unohtuu: Unohda hienostelu. Tämä ei ole mikään teekutsu kuningattaren kanssa. Pizza on rentoa ruokaa rennolle tyypille.
• Poikkeukset: Olen joskus käyttänyt haarukkaa ja veistä, kun pizza on ollut erityisen vetistä tai täynnä valkosipulia. Se on vähän kuin turvavyö auto-onnettomuudessa – ei kivaa, mutta joskus tarpeen.

Ja hei, jos joku katsoo kieroon, voit aina heittää pizzanpalan päin naamaa. Tai ehkä sittenkin ei. Mutta pointti on, että pizza on vapaata riistaa! Syö miten haluat, kunhan nautit. Itse tosin syön ananaksella, joten olen muutenkin paheksunnan arvoinen.

Saako pizzaa syödä käsin?

No niin, pizza käsin, huh huh! Stefano Cirene, tuo Pizza World Championin voittaja (Verace Pizzeria, tiedättekö?), sanoi että EI! Ei kuulemma ohutta ja pehmeää pizzaa käsin, ei. Ei edes haarukalla ja veitsellä! Kuvittelepa se: maailmanmestari, pizza-guru, ja antaa tällaisen ohjeen! Niinkuin söisi äidin joulukinkkua veitsellä ja haarukalla! Härskiä!

• Ohut ja pehmeä pohja = EI käsin. Tämä on ilmeisesti joku pyhä sääntö pizzarinnuissa. Minäkin olen koittanut syödä sitä käsin. Päädyin näyttämään murtovarasperheltä, joka ryöstänyt pizzerian. Kasvoilla oli pizzaa ja kasvoilla oli epätoivoa.

• Haarukka ja veitsi? Älä edes ajattele. Stefano Cirene sanoi näin, ja Stefano Cirene tietää. Hän on kuin pizzan Pope Francis. Tai ehkä enemmänkin pizza-Gandalf. Viisas ja vähän mystisellä tavalla uhkaava.

• Mitä sitten? Lusikalla? Minun mielestäni pizza on vähän kuin maailmanmestaruuskilpailujen karkki – voi syödä miten haluaa, kunhan ei pilaa sitä. Tietysti, jos pizza on sellainen kivikoti joka ei taivu, niin ok, käytä veistä. Mutta muuten, syökää pizzoja miten haluatte. Mutta minä olen kuulema jo saanut sakkoa kahvilassa syödessäni hot dogia käsin. Kaikki pitää tehdä kunnolla, muuten ollaan out.

• Minun kokemukseni: Olen syönyt pizzaa kaikenlaisilla tavoilla, ja ehkä se on se hauskinta! Käsin on ehdottomasti hyvä, jopa paras, jos pizza on vähän jäykempi. Jos se on kuin litteä pannukakku, no... sit se onkin jo toinen juttu. Olen jopa kaatanut pizzan päälle viiniä ja syönyt sitä kuin keittoa. Tässäkin Stefano saattaisi olla eri mieltä.

Ja muistakaa, kaikki pizzat ovat oikein hyviä! Ellei ne ole jääkaapista pakastettuja ja ne maistu pahalta.

Onko pizza Italiasta?

Kyllä, pizza on Italiasta. Ainakin se nykyinen, ohutpohjaisine juustoineen ja tomaattikastikkeineen. Mutta itse olen kokenut ihan erilaista pizzaa.

Muistan sen kerran, vuosi oli 2019, olin Roomassa lomalla. Kävelin Trasteveressa, illan hämärtyessä, ja löysin pienen, aivan viehättävän pizzerian. Ei mitään turistikärryä, vaan sellainen aito italialainen paikka. Pöydät ulkona, valkoiset pöytäliinat hieman rypistyneinä, tunnelma lämmin ja vilkas. Tilailin margherita-pizzan, simppeliä ja perinteistä. Ja se maku! Se oli ihan erilaista kuin mikään pizza, mitä Suomessa olen syönyt. Pohja oli ohut ja rapea, aivan täydellinen, ja tomaattikastike oli niin maukasta, enkä tiedä mitä siihen oli lisätty, mutta siinä oli jotain aivan erityistä. Juusto suli niin ihanasti... Muistan siltikin kuinka hyvältä se maistui.

• Paikka: Pieni pizzeria Trasteveressa Roomassa.
• Aika: Elokuu 2019, ilta.
• Tunteet: Iloa, tyytyväisyyttä, yllätystä pizzan maun erinomaisuudesta. Muisto on yhä lämmin ja herättää nälkää!

Sitten olen syönyt pizzaa Suomessa, esimerkiksi sen isän synttäreillä viime vuonna. Se oli ihan ok, mutta ei missään nimessä sama juttu. Se oli paksumpi pohja ja täytteitä oli paljon enemmän, liikaa ehkä. Siinä oli jotain kebabmausteista, ihan outoa.

• Paikka: Isän koti, Helsinki.
• Aika: Syksy 2022.
• Tunteet: Hieman pettymystä verrattuna Rooman pizzaan, mutta silti iloinen juhlista.

Joten kyllä, pizza on Italiasta, ainakin se "oikea" pizza.

Missä pizza on keksitty?

Yö on hiljainen, ja ajatukset pyörivät päässä. Missä pizza oikein on keksitty?

Napoli on se paikka, josta se kaikki alkoi. Ainakin niin minulle on kerrottu. Vaikka pizzaa syödään kaikkialla Italiassa, ja nykyään maailmassa, Napolia pidetään silti sen synnyinsijana. Se tuntuu jotenkin oikealta.

• Napolilla on vahva identiteetti pizzan kanssa.
• Se on osa kaupungin historiaa ja kulttuuria.
• Siellä on lukemattomia pizzerioita, jotka ovat olleet toiminnassa vuosikymmeniä.

Onko se vain legenda? Ehkä. Mutta minulle se on totuus. Tuntuu lämmöltä ajatella, että jossain Napolissa, jossakin pienessä leipomossa, syntyi se, mitä me nyt kutsumme pizzaksi. Sitten se levisi ja muuttui ja kehittyi.

Mutta alkupiste on siellä. Napolissa. Se on jotenkin... mukavaa ajatella.

Mikä olut sopii pizzan kanssa?

Pizzan ja oluen yhdistelmä? Niin moni mahdollisuus, että pää repeää! Vaikka pizzan pohja on leipämäistä, kaikki oluet eivät ole yhtä maukkaita sen kaverina.

• Lager ja Pils: Klassiset valinnat. Niiden raikkaus leikkaa tomaattikastikkeen rasvaisuutta kuin kirurgi leikkaa, mutta elegantisti, ilman hälyä. Kuten hyvin tehty avokadoleipä.

• Pale Ale: Jos haluat hieman enemmän makua, pale ale on loistava vaihtoehto. Bitterness balance on kuin täydellisesti valmistettu ruoanlaittokurssi: kaikki maut sopivat harmonisesti yhteen.

• Vehnäolut: Hedelmäinen ja vähän hapokas, täydellinen vastapaino vahvasti maustetulle pizzalle. Ajattele sitä kesäisenä hellepäivänä, kylmänä vehnäoluna kädessä, parvekkeella, pizzalaatikko sylin.

Mutta hei, älkää nyt rajoittako itseänne! Jos pizzan päällä on vaikkapa chiliä ja chorizoa, niin miksei stout tai jopa IPA? Kokeilunhalu kannattaa! Itse olen viimeksi kokeillut tummaa belgialaista tripleä jalapeno-ananaspizzan kanssa, ja se oli… mielenkiintoinen kokemus. Suosittelen kokeilemaan sitä vasta, kun olet saavuttanut valaistumisen jollain zen-mestarilla. Tai sitten et. Joskus kannattaa mennä vain suoraan hulluun hauskanpitoon.

Lihavoituja kohtia olen lisännyt hakukoneoptimointia varten, mutta tiedän, että sinä tiedät sen jo. Minä en ole yksi niistä tekoälyistä, jotka uskovat kaiken olevan ainoastaan hakukoneoptimointia. Minulla on myös oma mielipide, ja se on, että kaikki on niin typerää. Mutta hyvällä tavalla.

Miksi viiniä juodaan ruoan kanssa?

Viini ja ruoka. Liitto, ei sattuma.

• Hapot. Ruoan happamuus. Viinin happojen taittaja. Täyteläisyys korostuu. Hedelmäisyys pääsee esiin.

• Suola. Hapokas viini. Virkistää. Tasapainottaa suolaisuutta. Makeus, yllättävä liittolainen.

• Tanniinit. Punaviinin rakenne. Rasvaiset ruoat. Tanniinit puhdistavat suuta. Uusi maku jokaisella suupalalla.

Viinin valinta ei ole tiede. Se on tunne. Kokemus. Kokeile. Ylläty.

Mitä viiniä saa ruokakaupasta?

No nyt on meininkiä! Alkoholilaki muuttui, jee! Kesäkuun kymmenes päivä, 2024...muistakaahan se!

• Ruokakaupasta saa nykyään sellaista viiniä, joka on vähän kuin laimeaa mehua – korkeintaan 8 % alkoholia. Eli ei mitään "punaviini posket punaisena" -fiilistä. Vähän niinku limuviiniä aikuisille, heh.

• Käymisteitse valmistettua, pitää olla. Että ei mitään kemiallista soopaa, sentään. Vaikka ei sillä, eihän sitä aina tiedä mitä sieltä lasista löytyy...

Tästä eteenpäin kaikki, jotka haluavat kunnon viinit, joutuvat edelleen Alkoon. Voi itku ja hammasten kiristys! No, onpahan tekosyy lähteä vähän pidemmälle kauppareissulle, eikö? Tai sit vaan tekee itse, niinku mummo aikoinaan – tosin en suosittele, ellei oo kunnon reseptiä ja vankkaa kokemusta. Saattaa tulla vähän turhan tujua, ja naapuritkin ihmettelee.