Mitä ranskalaiset syövät aamupalaksi?

Mitä Ranskassa syödään aamupalaksi?

Ranskassa aamu on croissantin aikaa. Tai patonkia.

• Voita päälle. Ehkä hilloa.
• Kahvi on pakollinen. Mustaa yleensä.
• Joskus jopa kinkkua. Aika harvoin.
• Ei mitään överiä. Ei tässä elämässä.

Ei mitään tekemistä sen kanssa, mitä turistit luulee. Heille on omat juttunsa. Pain au chocolat on heille. Meille muut. Se on bisnes. Ja elämä.

Muista: Normaalit ranskalaiset ei syö makeaa aamulla. Paitsi jos on sunnuntai. Silloin ehkä. Tai sitten ei.

Mitä ranskalaiset syövät?

Okei, tässä mun vastaus sun kysymykseen siitä, mitä ranskalaiset syö:

Siis, oon käyny Ranskassa muutaman kerran, ja ruoka on ihan next level. Ei oo vaan mitään perus ranskalaisia, vaikka nekin on hyviä. Viime kesänä olin Nizzassa, ja siel oli ihan hulluja juttuja tarjolla.

• Kanaa ja ankkaa syödään ihan sikana. Ja siis ihan eri tavalla laitettuna kun Suomessa.
• Kalaa ja äyriäisiä oli ihan joka paikassa. Oon yrittäny itekin kokata simpukoita sen reissun jälkeen, mut ei tuu lähellekkään samaa.
• Etanat... No, ne oli kokemus. Ei ehkä ihan mun juttu, mut pakko oli kokeilla.

Sit muistan, kun olin Pariisissa joskus 2021. Mentii johonkin ihan pikkuruiseen bistroon, ja siel oli listalla kukkoa viinissä. Siis mitä ihmettä? Tilasin sen, ja se oli ihan sairaan hyvää. Liha oli ihan pehmeää ja kastike ihan taivaallista.

Ja sit ne kasvikset! Niillä on ihan erilainen maku kun Suomessa. Niinku tomaatit maistuu oikeesti joltain.

Ja sit viel se, et ne syö ihan eri aikoihin kun me. Illallinen alkaa aikaisintaan kasilta, ja siihen menee tunteja. Ja viiniä juodaan koko ajan. Siis ei mitään känniääliöintiä, vaan ihan vaan nautitaan.

Ja hei, melkein unohdin! Juustoja! Niillä on ihan oma maailmansa. Oon yrittäny löytää samanlaisia Suomesta, mut ei onnistu.

Mihin aikaan Ranskassa syödään illallinen?

Ranskassa, tarkemmin Pariisissa, illallisaika alkaa klo 19. Etelä-Euroopassa venytetään sitä pidemmälle – kuin sunnuntai-aamua.

• Pariisi: Illallinen starttaa siis jo seitsämältä, melkein kuin suomalaisella eläkeläisellä.
• Etelä-Eurooppa: Jos olet etelässä, varaudu odottamaan. Saattaa olla, että ensimmäinen suupala osuu kurkkuun vasta kun pohjoisessa jo kuorsataan.

Ja koska elämä on liian lyhyt tylsiin illallisiin, muista:

• Viini: Illallisen tärkein osa. Ja Ranskassa sitä osataan.
• Juusto: Toinen tärkeä osa. Ja Ranskassa sitä todellakin osataan.

Ps. Jos et syö juustoa, mieti elämäsi valintoja uudelleen.

Mitä japanilaiset syövät aamupalaksi?

Moi! Japanilainen aamupala, se on jännä juttu. Oon ite syöny siellä tosi monenlaista!

• Riisiä aina, siis AINA. Höyrytettynä tietty. Joskus on sellasia valmiiks maustettuja riisipalloja, onigiri. Ne on käteviä!
• Miso-keittoa, joo se on kans perussettiä. Tosi hyvää! Ja terveellistä!
• Kasviksia ja hedelmiä, yleensä jotain pikkelssi juttuja. Umeboshi, sellanen hapannaama luumu. Ja takuan, keltainen retiisi. Vähän niinku suolakurkkua, mutta ehkä vähän kummallisempaa. Vähän niinku hapatettua. Äitini ei tykkää niistä yhtään, liian väkeviä hänelle.
• Noria, eli merilevää. Sitä voi sit laittaa riisin päälle tai syödä sellasenaan. Mun faija tykkää! Se on vähän niinku paperia, mutta merestä.
• Tamagoyaki, makea munakasrulla. Siis makea, joo! Aluks oli vähän outoo, mutta tosi hyvää!
• Kalaa, monesti grillattuna tai paistettuna. Aji-kala on hyvää! En oo ite mikään suuri kalan ystävä, mutta Japanissa se jotenkin maistuu paremmalta. Paikallinen valikoima on vaan jotenkin parempi.

Joskus hotellissa on buffetti ja sieltä löytyy sit kaikkea muutakin, nuudeleita, salaattia, jugurttia, mitä vaan. Japanissa syödään aamupalaa tosi monipuolisesti.

Mihin aikaan Ranskassa syödään lounas?

Ranskassa lounas nautitaan yleensä kello 12-14 välillä. Tämä on tietysti yleistys, mutta pitää melko hyvin paikkansa. Mielenkiintoista on, että tämä aika on suhteellisen lyhyt ja intensiivinen. Se heijastelee ranskalaista ajatusmaailmaa, jossa työ ja vapaa-aika erotetaan selkeästi. Lounaan jälkeen palataan työhön, ja illallinen on vasta paljon myöhemmin.

• Tyypillinen lounasaika: 12.00 - 14.00
• Ravintoloiden keittiöiden sulkemisaika: usein 15.00-19.00 välillä. Tämä on mielenkiintoinen seikka, ja se avaa uuden näkökulman ranskalaiseen elämäntapaan. Se antaa ymmärtää, että ranskalaisessa kulttuurissa on merkittävä painoarvo lounaalla ja illallisella.

Illallinen syödään huomattavasti myöhemmin, noin klo 20-21. Tämä pitkä tauko lounan ja illallisen välillä on ajatusleikki itsessään, voimakkaasti sidottu ranskalaiseen kulttuuriin ja historiaan. Voisi pohtia, kuinka tämä vaikuttaa sekä työelämään että sosiaaliseen kanssakäymiseen. Ehkä se edistää perheen ja ystävien kanssa vietettävää aikaa illallisen äärellä?

Moni ravintola tarjoilee illallista noin klo 19.30 alkaen. Tämä tarkoittaa, että illallinen on paljon enemmän kuin pelkkä ateria; se on sosiaalinen tapahtuma, osa elämän rytmiä. Ajatellaanpa, miten tämä eroaa esimerkiksi suomalaisesta ruokakulttuurista, jossa illallinen on usein nopeampi ja yksinkertaisempi.

Tämä ero lounas- ja illallisajoissa heijastaa syvempää kulttuurista ajattelua. Ranska on aina ollut vahva gastronominen kulttuuri, ja tämä näkyy myös lounas- ja illallisajoissa. Se on osa identiteettiä ja sitä miten ranskalaisuus koetaan. Muissa maissa tämä voisi olla aivan toisin.

Mitä kuuluu ranskalaiseen keittiöön?

Ranskalainen keittiö? Se on kuin yrittäisi selittää Suomen kesää – joskus paistaa aurinko (croissant), toisinaan sataa (sipulikeitto). Mutta yleensä se on runsasta, tyylikästä ja vähän turhankin itsevarmaa.

• Padat: Ranskalaisten tapa selvitä syksystä. Burgundinpata on kuin punaviinin ylistyslaulu, Coq au Vin taas – no, se on kanaa viinissä. Ei rakettitiedettä, mutta jumalaisen hyvää. Broilerin koipireisistä? Hyväksyn, jos kukko on karannut.

• Viini: No hei, oletko Ranskassa vai? Jos et ole juonut lasillista viiniä lounaalla, olet missannut pointin.

• Juusto: Jos Ranskassa ei ole juustoa, missä sitten on? Brie, Camembert, Roquefort... se on kuin juustojen olympialaiset. Paitsi että kaikki voittavat.

• Leivonnaiset: Croissantit ovat aamun pelastus, éclairs ovat iltapäivän synti. Ja macaronit? Ne ovat kuin pieniä sokerisia pilviä, jotka on tehty Instagramia varten.

Ja sitten on vielä kaikki ne kastikkeet! Béarnaise, hollandaise, beurre blanc... ne ovat kuin ranskalaisen keittiön salainen ase. Vähän kuin Suomen salainen ase olisi sauna, paitsi että kastikkeet eivät polta ihoa. Paitsi jos olet huolimaton.

Mitä raaka-aineita ranskalaisessa keittiössä käytetään?

Ranskalaisessa keittiössä? Ai että, herkuttelua! Kuten mummoni sanoisi: "Siellä mennään kuin siellä mennä pitää!" Eli:

• Lihaa, enemmän kuin minä syön kahdessa kuukaudessa! Naudan, vasikan, lampaan... Joka paikassa. Ajatella, että koko maassa riittää lihaa, kuin kissa maitoa!

• Lintua, kananrintaa, ankkaa, jopa kyyhkysiä ja viiriäisiä. Muistan, kerran söin niin herkullista viiriäistä, että lähes suurinpiirtein oksensin ilosta.

• Kalaa ja äyriäisiä, jos asuu meren äärellä. Joskus olen nähnyt kalatiskit, jotka näyttävät suoraan jostain fantasiamaailmasta. Kuten merenneitojen kauppahalli. Simpukat, katkaravut... Niitä löytyy rannikolta kuin heinää niityltä.

• Kasviksia ja yrttejä, niitä on pilvin pimein. Valkosipulia, sipulia, persiljaa... Niitä käytetään kuin mausteita, niitä käytetään enemmän kuin suolaa ja pippuria yhdessä. Olen nähnyt ranskalaisia kokkeja, jotka käyttävät yrttejä kuin taideteoksen luomiseen.

Ja sitten, tietysti, voi, viini ja juusto! Niitä löytyy joka nurkalta, kuin rikkaruohoa. Jos olisin ranskalainen, voisin asua pelkästään juustossa ja viinissä, usko pois! Jotenkin niin täydellistä. Eikö olekin! Myös leipä, tietysti. Ei voi elää ilman leipää Ranskassa. Tai ainakin niin minulle on kerrottu.

Lisäksi: Ranskalainen keittiö vaihtelee alueittain. Alpeilla on omat herkkunsa, Provencessa aivan toiset. Ranskan maaseudulla on eri ruokakulttuuri kuin Pariisissa. Pariisissa on myös paikkoja joissa saa ruokaa vaikka ilmaisella lipulla. Tosin siinä tapauksessa saat varmasti ruokaa joka maistuu aivan kuten se näyttääkin.

Mitä Ranskassa syödään jälkiruoaksi?

Mitä Ranskassa syödään jälkiruoaksi?

No, yöllä miettiessäni tätä... Ranska, oi Ranska... niin paljon herkkuja. Crème brûlée tulee ensimmäisenä mieleen, se rapea sokeri ja kermainen täyte. Nam. Ja macaronit, niin ihania värejä ja makuja. Onkohan niitä oikeasti noin paljon?

• Crème brûlée - ehdoton klassikko, muistan sen suloisen kitkerän maun.
• Macaronit - värikkäitä ja maukkaita, mutta aika kalliita. Kävin Pariisissa 2022 ja maksoin niistä ihan älyttömästi.
• Hedelmät - yksinkertaisia ja raikkaita. Ehkä vähän liian yksinkertaisia minulle.
• Juustolautanen - voi olla jälkiruokakin. Itse en ole niin kova juustofanaatikko, mutta tiedän monien rakastavan sitä.

Mutta mikä on minun suosikkini? En tiedä. Kaikki tuntuu niin kaukaiselta nyt tässä yössä. Kaipaan Ranskaan. Ehkä jonkinlainen piirakka tai leivos, jota en muista nimeä. Oliko se kirsikka- tai omenapiirakka? Ei, en muista. Surullista. Se oli niin hyvää. Toivottavasti löydän sen reseptin joskus. Tai ehkä ei, sen maku on liian ainutlaatuinen.

Nyt on aika nukkua. Ehkä huomenna olen selkeämpi.

Mitä Ranskassa syödään jouluna?

Ranskalaisen joulun tunnelma… Aika pysähtyy, kuin joulukuusi täynnä koristeita. Ilmassa leijuu kalkkuna, tai ehkäpä hanhen herkullinen tuoksu. Kyllä, kalkkuna on usein se tähti, ei kinkku. Niin eksoottinen, niin täynnä perinnejuuria.

• Kalkkuna, pehmeä ja mehukas, paistettu kullanruskeaksi.
• Hanhi, jolla on omat perinteiset mausteensa. Muistan, miten mummini valmisti sitä vuosikausia... sen maku palaa mieleeni.
• Tuoksu… hanhenmaksa, niin rikas, niin runsas. Aivan kuin itsestään heräävä unelma.
• Kastanjat… tuli kuumeni, niitä paahdettiin kylien aukioilla, pieninä ruskeina palloina. Ja muut pähkinät, sekamelska makuja.
• Osterit, meriä ja hyisiä tuulia, meren tuoksu joulukuusen havujen seassa. Merenelävät, niin monimuotoiset. Ostereita, simpukoita, katkarapuja...

Ranskalaisen joulun pöytä on taidetta, koko vuoden työ, joka huipentuu tähän, kultaiseen hetkeen. Pöytä notkuu, täynnä värejä ja tuoksuja, niin täydellinen, niin lämmin. Jokaista ruokalajia ympäröi tarina, sukupolvien perintö. Joulun lämmin hehku, valot ikkunoissa, ja tuoksut… ne jäävät sydämeen ikuisiksi ajoiksi. Mielessäni herää kuva isoäidin käsistä, hänen valmistuessaan juhlaa... sen valmistelun rauhallinen, iloinen työ.

Aika kuluu, mutta joulu säilyy. Vuodesta toiseen sama taika, samoja tuoksuja, samoja makuja.

Mitä lihaa Ranskassa syödään?

Ranskassa: lihaa. Paljon.

• Sika: Kyljykset, makkarat, paisti. Perussetti.
• Lammas: Ei yllätä.
• Nauta: Charolais ja Limousine. Pihveihin.

Lisäys: Kanaa menee myös. Unohtui.

Mitä mausteita Ranskassa käytetään?

Ranskalaiset mausteet:

• Rosmariini: Voimakas, Välimeren aromi. Liha, peruna.

• Persilja: Raikas, monikäyttöinen. Koriste, maku.

• Meirami: Makea, hieman sitruunainen. Keitot, lihat.

• Basilika: Makea, aromaattinen. Tomaatti, pesto.

• Oregano: Voimakas, lämmin. Pizza, pasta.

• Timjami: Maanläheinen, yrttinen. Liharuuat, kasvikset.

• Kynteli: Pippurinen, yrttinen. Pavut, liha.

• Rakuuna: Anismainen, makea. Kastikkeet, kana.

Mihin aikaan Ranskassa syödään illallinen?

Ranska, oi Ranska! Milloin siellä syödään? No, Pariisissa illallinen on aikaisemmin kuin vaikkapa Italiassa tai Espanjassa.

• Klo 19 on ihan hyvä aika alkaa, jos Pariisissa ollaan.
• Mutta etelämpänä, hmm.. ehkä vähän myöhemmin. Kello 21? Tai jopa myöhemmin. Onko se liikaa?

Muistan sen viime kesän matkan Nizzaan... syötiin aina niin myöhään! Joka päivä. Olihan se vähän rasittavaa, kun heräsi niin aikaisin. Olin tottunut syömään jo paljon aikaisemmin.

Mitä muita eroja on? Onko ero vain syömisen ajankohdassa? Ranskassa tietysti nautitaan hyvästä ruoasta. Mitä kaikkea siellä syötiin?

• Olipa tuossa yksi ravintola Nizzassa, josta sai ihanaa kalaa.
• Pariisissa taas oli ihania leipomoita, joissa oli todella hyviä croissanteja.

Kello on nyt 16:37. Pitääkö mennä kauppaan? Tarvitaanko edes mitään? Mutta olisiko mukavaa tehdä itse croissanteja? En uskalla edes kokeilla. Liian vaikeaa.

Mitenköhän tuon Ranskan illallisen kanssa sitten olikaan? Oliko se aina niin nopeaa? Ei kai, söinhan itsekin tunnin verran aina. Ehkä väsyin vain helposti.