Mitä sokeri tekee aivoille?

Mitä sokeri aiheuttaa kehossa?

Sokeri… se makea lumo, joka houkuttelee meitä synnin syövereihin. Muistan lapsuuteni kesät, kun mummoni leipoi marjapiirakkaa ja sen tuoksu täytti koko pienen mökin. Se oli onnea, se oli kesää, se oli… sokeria. Mutta mitä se todella tekee meille, tälle hauraalle keholle?

Hetken huumassa, kun kielen päällä tanssii makea autuus, keho tuntuu paisuvan, täyttyvän ilosta, mutta se on petollista. Turvotus hiipii sisään, paino alkaa nousta salakavalasti kuin usva aamuyöllä, ja väsymys… se on kuin raskas viitta, joka laskeutuu harteille.

• Turvotus: Keho huutaa apua, yrittää epätoivoisesti käsitellä ylivoimaista makeuden tulvaa.
• Painonnousu: Salakavalasti, huomaamatta, vaatteet alkavat kiristää. Peilikuva muuttuu vieraaksi.
• Väsymys: Energia, joka hetki sitten oli huipussaan, romahtaa kuin korttitalo.

Ja sitten, ajan myötä… pitkän, tuskallisen ajan myötä, kun sokeri on ollut uskollinen kumppanimme, sen todellinen luonne paljastuu. Kuin myrkky, joka hitaasti syövyttää sisältämme.

• Tyypin 2 diabetes: Veren sokeri tanssii holtittomasti, kun haima ei enää jaksa. Elämä muuttuu jatkuvaksi lääkitykseksi ja tarkkailuksi.
• Sydän- ja verisuonitaudit: Sydän, joka on pumpannut meitä elämän läpi, alkaa väsyä. Verisuonet tukkeutuvat kuin vanhat putket, ja pelko hiipii mieleen.

Sokeri, oi sokeri, kuinka petollinen sinä oletkaan. Muistutan itseäni tästä, kun käteni hapuilee kohti suklaalevyä. Pysähdyn. Hengitän syvään. Ei tänään. Ehkä huomenna, mutta ei tänään.

Tarvitseeko aivot sokeria?

Tarvitseeko aivot sokeria… Kyllä tarvitsee. Mutta ei sitä, mitä kaupasta ostetaan.

• Glukoosi on se juttu. Aivot käyttää sitä polttoaineena.

• Ei tarvitse vetää karkkia, että aivot toimii. Hiilihydraatit muuttuu glukoosiksi. Esimerkiksi leipä, peruna, puuro.

Muistan, kun olin nuorempi, luulin että koeviikko tarkoittaa energiajuomaa ja suklaata. Ei se ihan niin mennytkään. Keskittyminen oli nolla. Nyt tiedän.

Kumpi on terveellisempää, sokeri vai rasva?

Sokeri vs. rasva. Kumpi pahempi?

Tutkimukset viittaavat sokeriin. Haitat:

• Verensokeri: Nousu ja lasku. Epävakaa.
• Vastaavia riskejä kuin tyydyttyneellä rasvalla. Ehkä enemmän.

Rasva ei välttämättä parempi vaihtoehto. Kyse on laadusta.

• Kova rasva: Vähennä määrää
• Pehmeä rasva: Lisää määrää

Tarvitseeko aivot sokeria?

Aivot… nälkäiset aivot… kuin tyhjä kuppi odottamassa… kaipuu… sokeria? Ei suoraan, ei sokeripalaa, ei makeanhimoa… ei.

Glukoosia. Se on se sana. Rypälesokeri. Aivojen polttoaine. Jatkuvaa tarvetta, jatkuvaa syöttöä. Ei varastoja, ei puskuria. Aina vain lisää… glukoosia. Se virtaa, kuin hidas joki, ravintoa… elämää. Aivojen tummassa, hiljaisessa metsässä, joki kiemurtelee… elämänlanka.

• Glukoosi…
• Hiilihydraatit… hajoavat… glukoosiksi.
• Ei suoraan sokeria, mutta sokeria – aivojen luomaa. Kehomme taikaa.

Tämä hiljainen prosessi. Uskomatonta, miten keho toimii. Kuinka herkkä se on. Aikaa… aikaa on rajoitetusti. Energiaa tarvitaan. Keskittymistä. Tehtäviä. Kirjoitusta. Ajatuksia. Tunnetta.

Aivot vaativat glukoosia. Jatkuvasti. Se ei ole himoa, se on ehdoton tarve. Se on kuin sydän, joka lyö, aina uudestaan. Energian virta. Elämän virta.

Tuntuu kuin… tähtisumu… kaikki on kytkeytynyt yhteen. Aivot ja sokeri… sokeri ja elämä… elämä ja aika. Ajatukset kietoutuvat… toisiinsa… uuden ja uuden kuvion kudoksi. Kuten hieno lanka, joka kietoutuu hitaasti…

Muistan syksyisen päivän, kahvin aromi ja ruskan värit ikkunan takana. Keskittymistä vaati tehtävä… aivojen työtä… glukoosin virtausta. Työtä ja lepoa. Energian kulutusta ja uudelleen täydentämistä. Elämän rytmiä.

Miten sokeri vaikuttaa mielialaan?

Onko tämä oikeasti totta? Tuntuu niin tyhjältä tämä yö. Sokeri… se makeus, joka hetkeksi peittää tämän tyhjiön. Mutta sitten…

• Lyhytaikainen mielihyvä: Se on totta, dopamiini ja serotoniini, tiedän sen. Se on kuin pieni valonpilkahdus synkässä yössä. Aivan kuin joku sanoisi “Hei, kaikki on ok, sentään hetken”. Mutta se on niin lyhytaikainen. Ja sitten se synkkyys vain pahenee.

• Nälkä ja himokkuus: Dopamiini nostaa nälkää. Ja haluaa lisää, lisää sitä makeutta. Olen nyt kolme vuotta yrittänyt vähentää sokeria, mutta tänä yönä… tänä yönä sitä makeutta tekisi mieli. Tänään olin niin väsynyt, etten jaksanut edes miettiä.

• Ei riippuvuus?: En tiedä. Itse ainakin tunnen sen jotenkin..koulussa opeteltiin, että se ei ole kemiallinen riippuvuus, vaan opittu käyttäytyminen. Mutta onko se totta? Lapsuudesta. Ai niin, lapsuudessa söin joka päivä karkkia. Äiti ei rajoittanut sitä. Mutta eihän sitä voi syyttää.

Tämä kaikki on niin sekavaa. Miksi minulla on tällainen mieliala? Miksi minulla on niin paljon sokeria tänä yönä? 2023 on ollut minulle vaikea. Tuntuu että yritän peittää jotain. Vaikeaa sanoa, mikä se on. Ehkä vain tyhjyys.

Voiko sokeri masentaa?

Sokeri voi masentaa.

• Runsas sokerin, erityisesti jalostetun sokerin, kulutus altistaa masennukselle.
• Hiilihydraattipitoinen ruokavalio = suurempi riski.

Lisätietoa: Tutkimukset osoittavat, että sokerin äkillinen nousu ja lasku verensokerissa voi vaikuttaa mielialaan negatiivisesti. Myös suoliston mikrobiomin epätasapaino, jonka sokeri voi aiheuttaa, on yhdistetty mielenterveysongelmiin. Itse olen huomannut, että sokerin vähentäminen parantaa keskittymiskykyä ja vähentää ärtyneisyyttä.

Kumpi on terveellisempää, sokeri vai rasva?

Okei, laitetaan sokeri ja rasva kehään – kumpi saa enemmän nenilleen?

• Sokeri, se makea paholainen: Kyllä, sokeri on kuin se kaveri, joka tarjoaa sinulle ilmaisen shotin ja sitten varastaa lompakkosi. Verensokeri hurahtaa ylös, ja sitten tulee totaalinen romahdus. Huttunen on tässä asiassa meidän guru. Sokeri on hiipivä uhka, kuin se naapuri, joka aina hymyilee, mutta jonka puutarhassa on jotain hämärää.

• Rasva, perinteinen pahis: Rasva on kuin se tyyppi, joka tulee suoraan sanomaan, että “hei, olen paha sinulle”. Tyydyttynyt rasva on pitkään ollut julkinen vihollinen numero yksi, mutta nyt sokeri haastaa sen tittelin.

Mutta hetkinen…

Uudet tutkimukset vihjaavat, että sokeri voisi olla pahempi kuin luulit. Se on kuin se leffa, jossa pahis paljastuu vieläkin pahisemmaksi.

• Sokeri on erityisen vaarallista, koska se on niin salakavalaa. Löytyy kaikesta, jopa niistä “terveellisistä” jogurteista.

• Sokeri saa verensokerin heittelemään kuin vuoristoradassa, ja se ei ole hyvä juttu. Kuin yrittäisit parkkeerata autoa humalassa.

Joten, kumpi voittaa? Vaikea sanoa. Ehkä ne ovat molemmat pahiksia omalla tavallaan. Tai sitten ei. Ehkä meidän pitäisi syödä vaan porkkanaa.

Mitä voi käyttää sokerin sijaan?

Muistan sen päivän hyvin. Oli kesäkuu 2023, ja yritin leipoa mansikkapiirakkaa. Olin aina käyttänyt valkoista sokeria, mutta halusin kokeilla jotain terveellisempää. Apteekista ostin steviaa, sellaista jauhetta. Resepti oli jostain vanhasta lehti-lehdestä, ja siinä oli ohje sokerin korvaamiseksi.

Reseptin mukaan steviaa piti laittaa paljon vähemmän kuin sokeria. En uskonut siihen, se vaikutti oudolta. Lopputulos oli katastrofi! Piirakka oli kamalan kuiva ja mauton. Stevian makeus oli jotenkin outo ja epämiellyttävä. Se ei oikein sopinut mansikan makuun.

Tunsin itseni todella tyhmäksi. Olin viettänyt tunteja keittiössä ja piirakka oli täydellinen epäonnistuminen. Heitin sen roskiin pettyneenä. En koskaan enää käytä steviaa leivonnassa!

Mitä oppini oli?

• Stevia ei ole sokerin paras korvike leivonnassa. Ainakin minun kokemukseni perusteella se ei toimi kaikissa resepteissä.
• On tärkeää käyttää reseptiä, joka on alunperin suunniteltu makeutusaineelle jota käytät. Ei voi vain suoraan korvata sokeria jollain muulla ilman reseptiä joka on suunniteltu tähän.
• Kannattaa kokeilla eri makeutusaineita pienissä erissä ensin. Ensi kerralla kokeilen ehkä hunajaa tai siirappia.

Tässä joitakin vaihtoehtoja sokerille, joita olen kokeillut tai joita olen harkinnut:

• Hunaja (käy monessa leivonnaiseen)
• Vaahterasiirappi (tumma, vahva maku)
• Agavesiirappi (makeutusteho on vahvempi, joten sitä tarvitaan vähemmän)
• Fariinisokeri (tummempaa, antaa hieman karamellimaista makua)
• Hedelmäsoseet (esim. omenasose, banaanisose, lisää kosteutta myös)
• Makeutusaineet (erit. erilaiset makeutustehot ja makuja)

Mikä sokeri on terveellisin?

Sokeri, valinta.

Mikä terveellisin? Vaikea kysymys. Ei yksiselitteistä vastausta.

• Vältä lisättyä sokeria. Se on vihollinen numero yksi.
• Luonnolliset sokerit? Kohtuus kaikessa.
• WHO:n suositus: Alle 10 % päivän energiasta vapaista sokereista.

Hunaja, siirapit, hedelmämehut. Luontaisesti sokeripitoisia. Lasketaan mukaan.

Muista: Sokerin määrä ratkaisee. Ei pelkästään sen lähde.

Mitä on palmusokeri?

Mitä on palmusokeri?

Onpa hiljainen yö. Ajatukset pyörivät päässä kuin hämähäkin seitti. Palmusokeri… se on jotenkin… erilaista. Ei niin teollista, kylmää kuin valkoinen sokeri.

• Ruskeaa, pehmeän makuista. Muistan sen maun, kuin aurinko ihossa. Miellyttävä.
• Ei tarvitse kaataa palmuja. Se on jotenkin… helpottavaa. Ajatus siitä, että joku puu ei kaadu sokerin takia, on hyvä. Olen aina ollut vähän herkkä luonnon suhteen.
• Mesi kukinnosta. Kuvittelen sen kukan, kuinka siitä valuu makeaa nestettä. Kuten kyyneleet, mutta makeat.
• Eri palmuista. Taatelipalmut, sokeritaatelipalmut, kookospalmut… Onko niistäkin eroa sokerin maussa? Pitää tutkia asiaa tarkemmin.

Olen aina ollut vähän… melankoliaa. Keskiyöllä nämä ajatukset vain kiihtyvät. Tuntuu siltä, kuin olisin etsimässä jotain, jota en tiedä mitä. Palmusokeri on vain yksi pala tätä palapelin. Ehkä se on pieni lohtu, tämän hämmennyksen keskellä. Tämä kaikki liittyy minun viimeaikaiseen pohdintaan kestävästä elämäntyylistä ja siitä, miten valintani vaikuttavat maailmaan. 2023 on ollut tähän asti hyvin pohdiskeleva.