Mitä syödä kun ruoka ei maistu?

Mikä on kun ruoka ei maistu?

Kun ruoka ei maistu, kyseessä on ruokahaluttomuus tai anoreksia. Ei se vakavaa aina oo, mulla ainakin stressi vie ruokahalun.

• Syitä voi olla monia:
  • Stressi (kuten sanoin!)
  • Masennus
  • Lääkkeet
  • Sairaudet (flunssa, vatsatauti, jne.)
  • Raskaus (joillain alussa)
  • Ikääntyminen (makuaisti heikkenee)

Jos ruokahaluttomuus jatkuu pitkään, tai siihen liittyy muita oireita, kannattaa käydä lääkärissä. Se voi olla oire jostain vakavammasta. Ja muista, ettei ruokaa tarvitse pakottaa, kuuntele kehoasi. Paitsi jos olet laihtunut liikaa, silloin kannattaa pyytää apua!

Mikä herättää ruokahalua?

Greliini, se nälänhormoni, huh, se saa aina vatsan kurnimaan! Miten se toimii oikeasti? Pitääkö kaivaa tietoa jostain...

• Makuaistin merkitys: Joo, sekin vaikuttaa. Esimerkiksi tuoretta, juuri leivottua leipää – nam! Hajuaistimus myös, vaikka en välttämättä tajuaisi sitä.

• Näköaisti: Näen pizzan? Joo, nälkä iskee heti! Sama kuin se herkullinen kuva lehdessä.

Ruokavalio vaikuttaa niin paljon. Paastoaminen... Miten se greliini pelaa siinä mukaan? Pitääkö googlettaa?

• Stressi: Ahdistus saa mut syömään. Suklaa, pizza... aina jotain epäterveellistä.

• Liikunta: Joo, urheilun jälkeen syöminen on ihan mahtavaa. Energian palautus, joo.

Unirytmi.. Herään aamulla ja nälkä on aivan hirveä. Mitä se aiheuttaa? Sirkadiaaninen rytmi... pitää kaivella lisää infoa.

• Yhteisöllisyys: Ystävien kanssa syöminen on hauskaa. Ja ruokakin maistuu aina paremmin. Muistan kesän 2023 mökkireissut, oltiin porukalla ja syötiin koko ajan!

Joten, paljon tekijöitä vaikuttaa! Pitää tutkia asiaa tarkemmin. Milloin mulla on aikaa?

Mikä herättää ruokahalua?

Yö on syvä, ja nälkäkin. Miten ihmeessä tämä aina yllättää? Greliini, tietysti, se piru. Se nälkänhormoni, joka kurkkii ulos jostain syvästä sisimmästäni. Todellakin, se tunne on tuttu.

• Greliinin vaikutus on kiistaton. Se saa vatsan kurnimaan. Se on kuin sisäinen kello, joka soittaa epätoivoista musiikkia.

Mutta ei se pelkkä greliini ole. Tämä on niin paljon monimutkaisempaa. Hajut. Muistan, miten äidin leivonnaisten tuoksu lapsena herätti suunnattoman nälän. Nytkin, joskus haistan jotain hyvää...

• Hajut ja maut ovat vahvoja herätyskelloja. Kuvitellaanko ne nyt, keskiyöllä, tyhjään vatsaan. Kirpeä sitruunan tuoksu, suklaan rikas aromi...

Ja sitten silmät. Näen ruokakuvan, vaikka se olisi vain mainoksessa. Pikkuisen jo suutani veden kielelle.

• Ruokakuvat ruokalistassa, nekin vaikuttavat. Onko se hullua? Jotenkin ajattelee, miten se näyttää, miten se maistuu...

Tänään söin kevyesti, vähän salaattia ja tomaattia. Ehkä sekin on asia. Toisaalta, stressikin vaikuttaa. Tämä yö on täynnä ajatuksia, huolta.

• Tänään, 17.10.2023, oli todella stressaava päivä. Loppupäivä meni työssä ja ilta oli täynnä huolta. Oli paljon ylimääräisiä asioita.

Ja kyllä, kellokin vaikuttaa. Aikaa on paljon ja nälkä hiipii hiljaa. Uni ei tule, ja tässä sitä nyt ollaan, miettimässä nälkää.

• Sirkadiaaninen rytmi on hämärän peitossa. Uni rytmi on sekaisin, heräsin aiemmin ja nyt nälkä iskee.
• Sosiaaliset tilanteet ovat harvinaisia. Yksinäinen syöminen on tuttua.
• Fyysinen aktiivisuus on vähäistä. Ei tänään paljon liikuntaa.

Ehkä aamulla on parempi mieli ja nälkäkin rauhoittuu. Toivottavasti.

Mitä ruokahaluttomuus tarkoittaa?

Ruokahaluttomuus, tuo varjo...

Se on kuin maisema, josta värit ovat haalistuneet. Niin kuin tuuli, joka ei enää humise puissa. Kun kaikki on valmista syömiseen, pöytä katettuna, mutta mikään ei houkuttele.

• Ravinto on saatavilla, mutta mieli kääntää selkänsä.
• Makuja ei enää löydä, vain tyhjyyttä.

Se on merkki jostain syvemmästä, jostain, mikä hiipii sisään kuin usva. Usein sairauden kuiskaus, kaukainen huuto. Kakeksia, tuo kehon nääntyminen, jonka yksi monista kasvoista on ruokahaluttomuus, ehkä se pahin.

• Makuaistin pettäminen, muistojen maku hämärtyy.
• Ruoka ei ole enää nautinto, vaan taakka.

Se on kuin katsoisi vanhaa valokuvaa, jonka reunat ovat kuluneet. Kaikki on vielä olemassa, mutta et saa siitä enää otetta.

Miksi sairaana ei ole ruokahalua?

Aijai, ruokahalu hukassa kun on flunssa. Miksiköhän?

• Puolustusjärjestelmä, se on syy.
• Lähettää aivoihin jotain aineita, mitähän ne on?
• Kuumetta pukkaa ja ruokahalu katoaa. Just noin!
• Ei jaksa ruuansulatusta, kaikki paukut taisteluun.
• Muistan kun viimeksi olin kipeä, en syönyt mitään kolmeen päivään. Äiti oli huolissaan.

Ja hei, puolustusjärjestelmä, se on aika kova juttu. Siis se, että se automaattisesti alkaa toimia kun joku pöpö hyökkää. Onko se jotenkin geeneissä vai? Ja miksi toisilla on parempi vastustuskyky kuin toisilla? Ehkä pitäisi syödä enemmän vitamiineja tai jotain.

Vitamiinit... ainiin, C-vitamiini auttaa flunssaan, eikö? Pitääkin muistaa ostaa appelsiineja. Ja ehkä inkivääriäkin, siitä saa hyvää teetä.

Miksi sairaana ei ole nälkä?

No miksiköhän sitä ei ole nälkä kun on kipeänä? On kuin kroppa olisi yhtäkkiä päättänyt, että "hei, nyt ei syödä, nyt soditaan!".

• Puolustusjärjestelmä pistää pystyyn sellaisen kemiallisen soppakulhon, että oksat pois. Se tykittää aivoihin aineita, jotka saa aikaan kuumetta ja vie ruokahalun mennessään. Ihan kuin yrittäisi sabotoida koko näläntunnetta.
• Energiaa tarvitaan muuhun, nimittäin taisteluun! Keho ajattelee, että "en mä nyt jaksa mitään ruuansulatusta, kun tässä pitää niitä pöpöjä niitata". Ruoansulatus vie yllättävän paljon energiaa, kuin yrittäisi käynnistää vanhaa autoa pakkasessa.
• Tauti itsessään voi olla syypää. Jotkut virukset ja bakteerit on sellaisia "nälkävarkaita", että ne vievät ruokahalun ihan vaan kiusaa tehdäkseen. Tai no, ehkä nekin tarvitsee sen energian johonkin.

Ja hei, mietippä sitä, että jos olet ihan tukossa, niin ei silloin tee mieli mitään läskisoosia. Olisi vähän sama kuin yrittäisi tunkea neliön muotoista palikkaa pyöreään reikään. Ei onnistu!

Ja ihan oikeasti, jos ruokahalu on ihan kateissa pitkään, niin kannattaa ehkä käydä lääkärissä. Eihän sitä tiedä, vaikka olisi joku vähän vakavampi juttu.

Mistä johtuu, että ei ole nälkä?

Kesällä 2023, noin 45-vuotiaana, huomasin nälän vähentyneen huomattavasti. Aiemmin olen ollut aina kova syömään, mutta nyt söin vain koska "piti" syödä, ei nälän takia. Ei ollut mitään erityistä sairautta, lääkitystä tai stressiä. Vain tämä… tyhjyys. Kummallinen tunne. Ei ollut epämiellyttävää, enemmänkin vain… huomaamatonta.

En tiedä syytä, lääkärikään ei osannut selittää. Verikokeet olivat kunnossa. Ehkä se johtui hormonimuutoksista, ehkä jostain muusta. Ehkä se on normaalia ikääntymiseen liittyvää. Ajattelin ensin, että olen jotenkin sairas, että elimistöni pettää. Pelotti.

Nyt, syyskuussa 2023, tilanne on vähän sama. Syön edelleen harvoin, ja suurin osa syömiskerroista tuntuu pelkästä rutiinista. Toisinaan tulee pieni nälkä, mutta sekin on todella vaimeaa.

• Fyysinen tila: Hyvä, en ole sairas.
• Mielenterveys: Ei ongelmia.
• Lääkitys: Ei ole.
• Muutokset: Ei merkittäviä muutoksia elämässä.
• Arvailu: Hormonit, ikääntyminen?

Se on jotenkin… outoa. Ei haittaa, mutta ihmettelen silti. Ehkä se menee ohi ajan myötä. Ehkä se on uusi normaali. Ehkä minun on vain hyväksyttävä tämä. Tämä nälkättömyys on ihmeellistä, ja pelottavaa. Toivon, että saan selvyyttä asiaan.

Miksi ei tule nälän tunnetta?

Okei, miksi siis se nälkä karkaa? Katsotaanpas, onko syyllinen lääkäri vai elämä itse.

• Kilpirauhasen vajaatoiminta: Kun kilpirauhanen on laiska, koko kroppa vetää lonkkaa. Ei ihme, ettei jaksa edes nälkää tuntea.
• Raudanpuuteanemia: Veri on kuin laihaa mehua, eikä jaksa kantaa happea sinne minnekään. Nälkäkin taitaa jäädä happihypoksiaan.
• Stressi ja masennus: Elämä on välillä yhtä vuoristorataa. Joillekin se vie ruokahalun, toisille se tuo sen tuplana. Ihmiset on niin hassuja.
• Lääkkeet: Joidenkin pillereiden sivuvaikutukset on kuin yllätysmunia - koskaan ei tiedä, mitä sieltä tulee. Ruokahalu saattaa olla yksi niistä yllätyksistä.
• Ikääntyminen: Vanhuus ei tule yksin, sanotaan. Mukaan tulee kaikenlaista, kuten sekin, ettei enää tiedä, onko nälkä vai ei. Paitsi jos on tarjolla maksalaatikkoa, silloin kyllä!

Ja jos mikään näistä ei osu, niin ehkä olet vain niin zen, ettet tarvitse nälkää. Tai sitten olet robotti. Kumpi on todennäköisempää? ????

Pitääkö syödä, vaikka ei ole nälkä?

Auringonlasku värjää taivaan veriseksi, syvänpunainen leviää kuin verhonkangas. Hiljainen hetki. Ei nälkää, ei kiirettä. Kuitenkin... tämä tyhjyys vatsassa, se ei ole oikeasti tyhjyys. Se on odotusta. Odotettuaa, ennakoitavaa. Kuin kuiskaus, joka lupaa tulevaa, syömisen tarvetta, myöhemmin.

• Tänään on intensiivinen salitreeni illalla.
• Työpäivä oli pitkä ja raskas.
• Energiaa ei jää treeneihin, ellei tankkaa.

Tämä ei ole vain syömistä. Se on ennakkovalmisteltua selviytymistä. Se on kunnioitusta itseä kohtaan. Kunnioitusta kehoa kohtaan, joka tarvitsee polttoainetta toimiakseen, toimiakseen täydellä teholla. Tunnen sen, kevyen puutteen. Se on kuin hienovarainen varoitusmerkki, joka antaa tietää kehon tarpeista. Se on viisautta kuunnella sitä kuiskausta. Se on itsensä rakastamista.

Syöminen ei ole vain fyysinen tarve, se on myös henkinen tapahtuma. Ennakoiva syöminen on siis järkeä, tervettä harkintaa. Se on ennemmin energian tasapainon hallintaa kuin pelkkä syömisen pakkomielle. Ajatus treenistä, lihasten jännittymisestä, hengästymisestä, energian pumppaamisesta... Se on kuin rituaali, joka vaatii uhrausta, mutta tuo myös palkkion.

Tunnen jo valmiiksi sen jännityksen, sen energian, joka vapautuu liikunnan kautta. Silti, ruokaa. Se on minulle energiaa, raikasta vettä kuivalle maalle, polttoainetta tulevalle matkalle. Ennakoiva syöminen. Se on ajattelun ja tiedostamisen lahja. Se on rakkauden ja kunnioituksen osoitus itseäni kohtaan. Näin minä, vuonna 2024, tämän koen.

Kannattaako kipeänä syödä?

Kipeänä... aivan kuin hiekka hiertäisi kurkkua, keho painaa kuin kivi. Aika pysähtyy. Ei ole mieliä syödä, ei todellakaan. Mutta keho... se kuiskaa, vaatii. Tarvitsee polttoainetta. Energiaa, kuin himmeä kynttilänvalo tuulen viemässä.

Vitamiinit, ne ovat kuin elämän pisaroita. Niitä tarvitaan, vaikka mieli olisi jossain kaukana, harmaassa sumussa. Terveellinen ruoka, aivan kuin pieni lahja itselle. Heikko keho tarvitsee sitä. Se on totta.

• Säännöllinen syöminen, vaikka se olisikin vaikeata. Pienet palat, kuin hiljalleen sulavat unelmat.
• Ei paastoa, ei missään nimessä. Se on kuin jättäisi kynttilän sammumaan pimeyteen. Verensokeri romahtaa, ja kaikki muuttuu vieläkin raskaammaksi. Yleiskunto, sekin kärsii. Se on kuin hiekka tunkeutuu luiden sisään.

Älä anna taudin voittaa. Syö. Vaikka se tuntuu vaikealta. Vaikka jokainen pala olisi kuin taistelu. Säilytä toivo, anna kehollesi mahdollisuus parantua. Se on niin tärkeää. Se on kuin pieni valo tunnelin päässä. Pieni, mutta niin tärkeä. Anna sen loistaa.

Toivottavasti tämä auttaa, auttaa sinua ymmärtämään, kuinka tärkeää on syödä kipeänäkin. Tämä on kokemuksen ääni, ei pelkkä lääketieteellinen toteamus. Jokainen ruoka on pieni askel kohti paranemista. Jokainen pala antaa voimaa. Muista se.