Mitä tapahtuu, jos ei syö kunnolla?

Mitä tapahtuu, jos ei syö kunnolla? Voi hyvänen aika, tiedän sen ihan liian hyvin! Itselleni se on kuin jokin kierre, jonka tunnen jo aivan liian hyvin. Kun stressi iskee – ja se iskee usein – ruokahalu katoaa kuin tuhka tuuleen. Syön ehkä aamulla jotain pientä, ehkä. Sitten seuraava ateria on ehkä vasta illalla, jos edes silloin. Ja sitten ihmettelen, miksi olo on kuin vanha räsymatto; vetämätön, turvonnut ja aivan lönköttävää väsymystä täynnä. Miten ihmeessä voi olla niin vaikeaa hoitaa itsestään kunnolla huolta?

Muistan sen yhden kerran, kun olin viikkoja ihan hirveässä työpaineessa. Sain syötyä vain kerran päivässä, jos edes niin. Muistan, miten aivan älyttömän nälkäinen olin jatkuvasti ja silti maha oli turvoksissa. Ja paino nousi! No joo, tiedän, ihmeellistä, eihän sen pitäisi niin mennä. Mutta kehohan menee säästöliekille, varastoi kaiken mitä saa, koska se luulee olevansa nälkäkuurin keskellä. Älyttömän typerä systeemi, jos ajattelee asiaa näin. No joo, se tosiaan selittää ne turvonneet nilkat.

Luen joskus tutkimuksia – jostain luin, että liian vähän syöminen voi jopa hidastaa aineenvaihduntaa. Ei ihme, että olo on niin hirveä, kun kroppa yrittää varastoida kaiken! Ja energiatasot, puhumattakaan! Olen ihan puhki, vaikken olisi tehnyt muuta kuin istunut tietokoneen ääressä. Se on ihan järkyttävää. Onko tämä oikeasti niin vaikeaa, tämä itsensä ruokkiminen? Tuntuu siltä, että välillä kyllä on.

Mutta toisaalta, kun muistan kuinka paljon paremmin voin, kun syön säännöllisesti ja monipuolisesti, niin se antaa voimaa. Vaikka se välillä tuntuu hurjan vaikealta, on se silti sen arvoista. Pitää muistaa se hyvä olo, sen tunteen, että pystyy tekemään asioita, eikä ole vain lönköttävä kasa väsymystä. Niin, se onkin se motiivi, joka saa mut yrittämään. Ehkä huomenna muistan syödä paremmin. Toivottavasti.