Miten lohesta saa nahan irti?

1 vuotta sitten 58 katselukertaa

Oi, lohen nahka! Se on niin kaunis, kiiltävä... mutta jos sitä ei tarvitse, irrottaminen onkin sitten oma taistelukenttänsä. Itse olen huomannut helpoimmaksi sen, että painan fileen tukevasti leikkuulautaan, pyrstöstä kiinni. Sitten varovasti, terävällä veitsellä, irrotan nahan lihasta, pitämällä sitä koko ajan kireänä. Jännitys on melkein kuin pienimuotoinen taistelu, mutta palkinto – kauniisti irronnut nahka – on sen vaivan arvoinen!

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Okei, lohennahka – se on kyllä sellainen juttu, josta mulla on aika vahvoja mielipiteitä! Siis, onhan se ihan upean näköinen, eikö olekin? Semmoinen kiiltävä ja… no, lohimainen. Mutta entäs sitten, kun sitä ei halua syödä? Tai kun se vaan pitää saada irti? Siinä kohtaa moni varmasti miettii, että mistä aloittaa.

Mä olen kokeillut ties mitä kikkoja, ihan tosissaan. Joskus se onnistuu kuin tanssi, toisinaan taas tuntuu, että lohi tekee kaikkensa, että mä epäonnistuisin. Ja mikä sen turhauttavampaa kuin repiä ja raastaa sitä nahkaa irti, kun sen pitäisi tulla nätisti yhtenä palana?

Mutta siis, se mikä mulla toimii parhaiten – ja tää on ihan omakohtainen kokemus, ei mikään tieteellinen tutkimus – on seuraava: Otetaan se lohifilee, pyrstö osoittaen mua kohti. Sitten napataan siitä pyrstöstä kiinni. Ja nyt tärkein juttu: painetaan se filee kunnolla, siis todella kunnolla, leikkuulautaa vasten. Miksi? No, se pitää sen paikallaan, kun sä lähdet veitsellä hommiin.

Ja veitsi! Sen pitää olla terävä. Ei mikään tylsä leipäveitsi, vaan kunnon fileerausveitsi. Muuten se on vaan kidutusta sekä itselle että lohelle. Ja sitten, varovasti, sen veitsen kanssa. Lähdetään sieltä pyrstöstä liikkeelle ja vedetään sitä veistä nahan ja lihan välistä. Idea on siinä, että sä pidät sen nahan kireänä samalla kun veitsi tekee työtä.

Tiedättekö, mulla on välillä semmoinen tunne, että se on vähän kuin pienimuotoinen taistelu. Lohi yrittää pysyä nahassaan, ja mä yritän saada sen irti. Mutta kun sen saa tehtyä oikein, sen jälkeen on ihan voittajafiilis! Ja se lohennahka, mikä on nyt kauniisti irrotettu, on sen kaiken arvoista. Vaikka hetken jo epäilisikin omaa elämäänsä siinä veitsen kanssa, eikö?

Ja jos ei heti onnistu, älä lannistu! Kaikki me ollaan oltu joskus aloittelijoita. Ja lohennahka on tunnetusti vähän oikukas, se tykkää välillä haastaa. Mutta harjoitus tekee mestarin, sanotaan! Ja ehkä ensi kerralla se menee jo paljon helpommin. Ja loppujen lopuksi, eikö se ruuanlaitto ole juuri sitä – opettelua ja onnistumisen riemua?