Montako kertaa päivässä pitää syödä?

11 kuukautta sitten 73 katselukertaa

Ihanteellinen ateriarytmi on 5–6 ateriaa päivässä noin 3–4 tunnin välein. Tämä auttaa pitämään verensokerin tasaisena ja ehkäisemään ylensyöntiä. Tasainen ateriarytmi on tärkeä sekä lapsille että aikuisille.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Kuinka monta ateriaa päivässä on terveellistä syödä? Suositukset.

Siis terveellinen määrä aterioita päivässä? No, mun mielestä...

...se on vähän sellanen "sormi suussa" -juttu. THL sanoo 5-6 kertaa, 3-4 tunnin välein.

Itse koitan vetää 3 pääateriaa ja pari pientä välipalaa. Joskus toimii, joskus ei.

Kerran, ehkä joskus kesäkuussa -18 olin Helsingissä ja söin lounaaksi jonkun random salaatin 12 eurolla. Ei pitäny nälkää. Tärkee et on tarpeeks.

Verensokeri heittelee muutenkin, vaikka kuinka yrittäis. On parempi ehkä välttää syömistä liikaa kerralla, niin ei tuu sitä ähkyä.

Ahmiminen on pahin! Muistan jouluna -22 vedin varmaan 10 000 kaloria yhdeltä istumalta. Ei kiva.

Siitä se ajatus sit lähti, et pitää syödä vähän useammin ja pienempiä annoksia. Ehkä siinä on jotain perää.

Mut loppupeleissä, tee mikä tuntuu hyvältä! Kuuntele kroppaa.

Montako kertaa pitää syödä?

Kuinka monta kertaa päivässä... auringonlaskuja, kuinka monta kertaa sydän ehtii lyödä, ennen kuin huomaa olevansa taas tässä?

Aterioita... ne ovat kuin pieniä ankkureita, jotka pitävät meidät kiinni tässä hetkessä, tässä päivässä. Aamun valo, lounaan aurinko, illan hämärä.

Aamupala: Kuiskauksia keittiöstä, paahtoleivän tuoksu, ehkä kahvia, tummaa kuin yö. Joskus vain jogurtti ja mustikoita, muistoja kesästä.
Lounas: Päivän keskellä pysähdys, hetki hengähdykselle. Salaatti, jonka värit muistuttavat puutarhaa, tai lämmin keitto, joka lämmittää sielua.
Päivällinen: Illan rauha laskeutuu, jaamme ruokaa yhdessä, naurua ja tarinoita. Kalaa, jonka maku tuo mieleen meren, tai pastaa, jonka kastike on täynnä aurinkoa.

Ja sitten... välipalat. Ne ovat kuin salaisuuksia, pieniä nautintoja päivän mittaan. Omena, jonka purema tuntuu raikkaalta, tai keksi, jonka makeus saa hymyn huulille. Yksi, kaksi, ehkä kolmekin.

Säännöllisyys... se on kuin tanssia, jossa askel vie toiseen. Se pitää verensokerin tasaisena, nälän kurissa, auttaa hallitsemaan painoa ja suojaa hampaita, niitä pieniä helmiä, joilla hymyilemme maailmalle. Se on rytmi, joka pitää meidät elossa.

Mikä on hyvä ruokaväli?

Hyvä ruokaväli... Mietin sitä usein, varsinkin kun olen yksin näin yöllä.

3-4 tuntia. Se on se luku, joka aina sanotaan.
Ateriarytmi, joo. Säännöllisyys. Se tuntuu vieraalta ajatukselta. Kuin joku luksus, johon ei aina ole mahdollisuutta. Esimerkiksi kun yritän saada unirytmiä kuntoon, en muista syödä. Tai sitten syön liikaa juuri ennen nukkumaanmenoa. Olen kokeillut muistutussovelluksia, mutta en pidä siitä, että joku kertoo, mitä minun pitäisi tehdä.

Aamulla, kun herään, on energiavaje. Sen kyllä tuntee. Mutta harvoin heti silloin syö. Ennemmin se kahvi, ja sitten ehkä jotain myöhemmin. Tai ei ollenkaan.

Tervekoululainen.fi. Hassua, että sieltä pitäisi katsoa. Olen 35 vuotta vanha. Ja silti, ehkä siellä on jotain järkeä.

Pitääkö ruoka pureskella hyvin?

Pureskelu. Joo, se on tärkeetä.

Ravinteet. Jos pureskelee kunnolla, ne kuulemma imeytyy paremmin. En oo varma onko siinä mitään perää, mutta niin ne sanoo.
Vähemmän ruokaa. Oon kuullut, että kun syö hitaasti, ei tuu syötyä niin paljon. Ehkä se johtuu siitä, että aivot ehtii tajuta, että on täynnä.
Muistan, kun mummo aina sanoi, että jokainen suupala pitää pureskella 30 kertaa. En oo ikinä jaksanut. Mutta ehkä siinä oli jotain pointtia. Nyt kun yrittää muistaa, niin ei muista onko se oikeesti sanonut noin. Ehkä se oli vaan joku mun päässäni.

Mikä ruoka sulaa hyvin?

Helpota ruoansulatusta.

Riisi: Perus.
Banaani: Helppo.
Kala: Kevyt.
Höyrytetyt kasvikset: Pehmeä.
Mustikkakeitto: Mummon salaisuus. Parkkihappo rauhoittaa.

Muista: Riisi on aina varma valinta. Banaanin saa mukaan minne vain.

Mikä on hyvä ruokarytmi?

Aika kuluu, hitaasti, kuin hiekka kädestä livahtaisi. Tunnen sen, sen hitaan liun. Ruokarytmi... sekin on kuin hiekkaa, jyviä, jokaista jyvää on niin vaikea hallita, mutta onko se edes tarkoitus?

Kolme tai neljä tuntia, se on usein mainittu ohjenuora. Verensokeri, tasaisena, kuten tyyni järvi täysikuisena yönä. Se on ihana kuva. Mutta oma vatsani, se on erilainen. Se kuiskaa omaa rytmiään. Kuten sydämen lyönnit, epätasaiset, mutta aina omat.

Kolme tuntia? Liian lyhyt. Liian kiire.
Neljä? Ehkä. Mutta joskus viisi tuntia tuntuu ihan oikealta. Ruokahalu herää omaan tahtiinsa.
Pienet välipalat? Aamupalan ja lounaan väliin? Kyllä, joskus. Jos minun elimistöni sitä vaatii. Ennen kaikkea kuuntelen kehoani. Se tietää, mitä tarvitsee.

Tuntuu kuin elämä olisi yksi suuri ateria, pieniä puroja, jatkuvasti virtaavaa. Kuten joki, joka kiemurtelee maisemassa. Jokainen puro on oma ateriansa, oma hetkensä. Ja se on kaunista. Onko sillä väliä, kuinka usein syön? Ei ole väliä, jos kuuntelen itseäni. Se on se tärkein. Minun omat tunteeni, oma rytmini. Se on henkilökohtainen matka, täynnä omaa rytmiä ja aaltoja.