Onko liha välttämätöntä?

Tarvitseeko ihminen lihaa?

Tarvitseeko? Ei välttämättä.

• Liha, ravintoaineiden pesä.

• Energiaa, proteiinia, rautaa. Sinkkiä, seleeniä, B-vitamiineja. Lista on pitkä.

• Suomalaiset syö. Paljonkin. Noin 1/6 energia lihasta. 1/3 proteiinista.

• Mutta kasvisruoka? Se on ihan jees. Ehkä jopa parempi. Tai sitten ei. Valinta on sinun.

• Elämä on valintoja. Myös se mitä syöt. Pohdi.

Mitä tapahtuu, kun jättää lihan pois?

Auringonlasku maalasi taivaanrannan, kun ajatus lihan jättämisestä alkoi itää. Hidas, polttava muutos, kuin maaperän alla kytevä tuli. Katselin punertavaa taivasta ja mietin, mitä kehoni kuiskaisi, kun antaisin lihan mennä.

Kuitu, tuo arjen sankari, hän saapuisi valtaamaan tilaa. Kasvikset, pavut, linssit… Suolisto laulaisi uutta laulua, onnellisempaa, kevyempää.

• Ruisleipä, aamun ensimmäinen kosketus.
• Omena, iltapäivän makea lohtu.
• Porkkana, raakana ja rapeana.

Pelko hiipi mieleen. Syöpä, tuo varjo, joka lymyää nurkan takana. Ehkä ilman lihaa se väistyisi, antaisi tilaa valolle. Ehkä…

Rasvat, öljyiset salaisuudet, ne muuttuisivat. Oliiviöljy, avokado, pähkinät… Pehmeämpi tanssi kehossa, vähemmän kovia iskuja. Sydän kiittäisi, hiljaa ja nöyrästi.

Rauta, punainen eliksiiri, alkaisi hupenemaan. Väsymys, kalpeus… Muistaisin tummat lehtivihreät, pavut, siemenet.

• Pinaatti, vihreä voima.
• Linssit, pieniä punaisia helmiä.
• Auringonkukansiemenet, auringon valo talteen.

B12, tuo mystinen vitamiini, se katoaisi. Hämärä, pelottava tyhjyys… Tabletteja, injektioita… Pieni hinta suuresta muutoksesta. Pitääkö? Ehkä sittenkin kalaa silloin tällöin.

Mummolan puutarha, lapsuuden kesät. Mansikat, herneet, porkkanat… Lihan jättäminen, paluu juurille, maaperän äärelle. Olenko valmis? Ehkä ei vielä, mutta jonain päivänä. Aivan varmasti jonain päivänä. Lihan muisto haalistuu, kuin vanha valokuva. Uusi elämä alkaa.

Miksi ei kannata syödä lihaa?

Miksi en syö lihaa? No, se on aika monimutkainen juttu. Ei ole yksi syy, vaan koko kasa tekijöitä.

Ensiksi, se terveysjuttu. Punaisen lihan syöminen, niin kuin kaikki tietävät, on yhdistetty syöpään. Muistan lukeneeni tutkimuksen, jossa kerrottiin 350 gramman viikkorajasta, mutta se tuntuu minusta liian suurelta määrältä. Mietin sitä usein, etenkin kun syön vaikkapa sitä kerran viikossa tulevaa jauhelihakastiketta. Olen alkanut pohtia, olisiko viisaampaa rajoittaa sitä vieläkin enemmän. Sydän- ja verisuonitautien riski on myös huolenaihe, vaikka en vielä itse ole huomannut mitään oireita. Minua ahdistaa myös ajatus siitä, että voin vahingoittaa itseäni tiedostaen.

Toiseksi, se eettisyys. En voi sulkea silmiä eläinten tehotuotannon julmuudelta. Se on jotain, mitä en voi hyväksyä. Lihan tuotanto aiheuttaa todella paljon kärsimystä. Näin tänä vuonna dokumentin, jossa kuvattiin karjan elämää, ja se vaikutti minuun syvästi. Se jäi todella mieleen, miten pienissä tiloissa eläimet elävät. En halua tukea sellaista toimintaa. Se on yksinkertaisesti väärin.

Kolmanneksi, ympäristö. Lihantuotanto on erittäin ympäristöä kuormittava teollisuusala. Metsien hakkuut, kasvihuonekaasupäästöt… Luin jotain tilastoja siitä, miten paljon maata käytetään karjankasvatukseen. Se on järkyttävää. Tuntuu vastuuttomalta jatkaa lihan syömistä, kun tiedän sen aiheuttaman vahingon planeetalle. Tämän vuoksi olen pyrkinyt vähentämään lihan syöntiä ja etsimään vaihtoehtoisia proteiininlähteitä.

• Punaisen lihan syövän riski
• Eettiset ongelmat lihantuotannossa
• Ympäristön kuormitus

En aio koskaan enää syödä niin paljon punaista lihaa kuin ennen. Tavoitteena on vähentää sitä koko ajan. Ehkä jonain päivänä lopetan sen kokonaan. Joka tapauksessa, olen paljon tietoisempi siitä, mitä syön.

Miten paljon lihaa viikossa?

No mä syön ehkä… vaihtelee tosi paljon. Joskus menee paljon enemmän, joskus paljon vähemmän. Viime viikolla ehkä 400g punaista lihaa, mut siinä oli paljon makkaraa mukana. Se ei ole hyvä juttu, tiedän. Pitäisi vähentää niitä prosessoituja.

• Kesäkuussa yritin tarkasti seurata sitä 350g rajaa, se oli aika vaikeaa. Kirjasin ylös kaikki mitä söin, mutta silti menin yli muutamana päivänä. Tuntui, että jatkuvasti joutui miettimään lihan määrää. Rasittavaa!
• Nyt en enää niin tarkkaan seuraa, mutta yritän pitää sen 350g rajan mielessä. Olen korvannut osan lihasta kasviksilla ja linssisoijalla. Se on vähän hankalampaa, koska olen tottunut syömään paljon lihaa.

Punaista lihaa ja lihavalmisteita tulee siis syödä max 350 grammaa viikossa, uuden suosituksen mukaan. Tämä on mulle aika haastavaa, mutta yritän parantaa. Ehkä ensi viikolla menee alle 350g. Toivotaan.

Prosessoituja lihavalmisteita tulisi rajoittaa mahdollisimman paljon. Tämä on se vaikein juttu. Makkaraa ja pekoni on niin hyvää!

Mitä on prosessoitu liha?

Prosessoitu liha? Ah, se on lihajalostuksen taidonnäyte – tai ehkä pikemminkin synti. Katsos, prosessointi on kuin kosmeettinen leikkaus lihalle: se muuttaa sen alkuperäistä olemusta, usein kyseenalaisin tuloksin.

• Savustus: Lihan tupakointi – kuin antaisi sille karhean äänen ja mystisen menneisyyden.
• Suolaus: Lihan zombifiointi suolalla, jotta se säilyy pidempään kuin entinen poikaystäväsi.
• Nitriitti: Salaperäinen lisäaine, joka takaa, että kinkkusi näyttää pirteältä pinkiltä, vaikka se olisi nähnyt parempia päiviä.

Esimerkkejä? No, ajattele:

• Makkarat: Lihamurskan aatelisto, jonka sisällön paljastaminen voi aiheuttaa unettomia öitä.
• Nakit: Makkaroiden pieniä, ystävällisiä serkkuja, jotka sopivat täydellisesti hodariin (ja sydän- ja verisuonitauteihin).
• Kinkut: Joulupöydän kiistaton kuningas, joka on käynyt läpi enemmän käsittelyvaiheita kuin keskiverto reality-tähti.
• Meetvurstit: Hienostuneempi versio makkarasta, joka yrittää teeskennellä olevansa terveellinen.
• Pekonit: Lihan vastine suklaalle – addiktoivaa ja sopii lähes kaiken kanssa.

Ja hei, muista, kohtuus kaikessa – paitsi ehkä huumorissa ja sarkasmissa. Niitä ei voi koskaan olla liikaa. 😉

Onko kalkkunan liha terveellistä?

Onko kalkkuna terveellistä? Kyllä, ainakin osittain. Tuntuu oudolta ajatella tätä yöllä…

• Proteinirikas: Totta, sisältää paljon proteiinia, mitä keho tarvitsee. Käytin itsekin kalkkunaa lounaalla tänään, salaatissa. Oli ihan hyvää.

• Hyviä rasvoja: Tämä on vähän hankalampaa. Riipuu varmaan paljon siitä, miten kalkkuna on valmistettu. Paistettu kalkkuna ei varmasti ole niin terveellistä kuin höyrytetty.

• Vitamiinit ja mineraalit: Jep, B-vitamiineja ja kivennäisaineita, kuten sinkkiä ja seleeniä. Mutta mietin, saanko minä itse tarpeeksi vitamiineja… Onko kalkkuna sitten ratkaisu? Ehkä en.

Mietin usein ruokavaliotani. Tuntuu, että pitäisi syödä terveellisemmin. En ole koskaan ollut hyvä suunnittelemaan ruokaa. Olen aina tyytynyt siihen, mitä kaapista sattuu löytymään. Tai mitä sattuu olemaan tarjouksessa kaupassa. 2023 on ollut tähän asti aika sekava ruokavalioltaan.

• Vähärasvainen: Kyllä, tämä on totta. Mutta taas, riippuu valmistustavasta. Rasvaton ei ole aina paras. Hyviä rasvoja tarvitaan. Onko tässä nyt sitten järkeä?

Yöllä ajatukset kiertää. Tuntuu siltä, että minun pitäisi tietää nämä asiat paremmin. Ehkä pitäisi alkaa vihdoin seurata omia ruokailutottumuksia.