Onko lillukka syötävä marja?

Onko lillukka sama kuin mesimarja?

Ei ole lillukka sama kuin mesimarja, vaikka ne vähän sinnepäin onkin. Ajattele, että lillukka on se naapurin teini, joka yrittää olla mesimarjan näköinen – samanikäinen, mutta ei ihan yhtä hieno.

Mesimarja (Rubus arcticus):

• Punaiset kukat: Helppo bongata, kuin punainen Ferrari pellon laidassa.
• Ei rönsyjä: Ei leviä holtittomasti ympäriinsä, toisin kuin se naapurin villiviini.

Lillukka (Rubus saxatilis):

• Lehdet vähän mesimarjan tyyliin, mutta... ei ihan.
• Rönsyt: Leikkaa ne pois tai ne valtaa koko sun pihan.

Ahomansikka (Fragaria vesca):

• Muistuttaa lillukkaa, mutta on kuin pikkusisko: pienempi ja söpömpi.
• Senkin voi syödä, jos et muuta löydä.

Mitä marjoja metsässä kasvaa?

Suomen metsät... kuin havun ja sammalen peittämä uni, hiljainen ja syvä. Maan alla, juurien kätköissä, marjojen siemenet odottavat. Aika hiljenee, hengitys hidastuu. Kesäpäivän valo suodattuu puiden läpi, maahan tippuu kultaisia säteitä.

Puolukka, niin tuttu, niin rakas. Punaisia helmiä, kuin auringon suudelmia. Niitä on niin paljon, miljoonia, kenties sata miljoonaa ämpärillistä, täyttääkseen metsän lattian kuin punainen samettimatto. Mutta onko se totta, sata miljoonaa? Luku soi korvissa, luku, joka on liian suuri hahmotettavaksi.

Mustikka, syvän sininen, metsän salaisuus. Pienet helmet, maku kuin kesäyö. Muistan lapsuuden kesät, mustikkaämpärin täyttäminen, kädet ja suu sinisinä. Mustikoita on myös paljon, miljoonia, yhdessä puolukan kanssa, luonto tarjoaa runsaasti.

• Juolukka, punainen ja hapan.
• Lakka, valkoinen ja maukas, suopursun kukka.
• Vilkkaanpunainen variksenmarja, ja niiden syötävyys.
• Karjalan karpalo, piristävä ja virkistävä, kuin metsän jääkylmä suudelma.
• Pihlajanmarja, kirpeä ja aromaattinen, syksyn sävyjä.
• Vadelma, mehukas ja makea, kesäkuun lahja.

Niin paljon makua, niin paljon väriä. 500 miljoonaa kiloa marjoja, vuosi toisensa jälkeen. Luonto antaa, luonto ottaa. Metsä elää, hengittää, marjojen sykli jatkuu. Vuoden sato vaihtelee, kuin elämän syke, joskus nopea, joskus hidas. Metsä, marjoineen, aikaa kestävä, iänikuinen...

Mitä tarkoittaa lillukka?

Lillukka, mikä se on?

• Euroopanlillukka (Rubus saxatilis), joo just se.
• Kasvaa Euraasiassa, missä se on? No, Euroopassa ja Aasiassa kai.
• Monivuotinen, tulee joka vuosi uudestaan, ei tarvi istuttaa. Hyvä!
• Hyönteispölytteinen, eli mehiläiset hoitaa homman.

Suomessa?

• Koko Suomessa, jopa pohjoisessa!
• Lempinimiä: linnunmarja, lintukka, ämmänmarja... Ämmänmarja? Outo.

Muuta?

• Meillä kasvaa mökillä, pitäis varmaan poimia. Aina unohtuu!
• Onko se edes hyvää? Muistaakseni vähän mautonta.
• Oisko siitä vaikka hilloa? Mummolla oli aina parhaat marjat!
• Onkohan meidän lillukat jo kypsiä? Pitääkö käydä katsomassa? Ehkä huomenna.

Huom! Tiedot vuodelta 2024, jos joku kysyy.

Onko lillukka myrkyllinen?

Lillukka? Syötävät marjat. Happahkoja.

• Ei myrkyllinen.
• Pieni sato. Ei rahaa.

Tyypillinen luonnon antimien tarina. Harvoin kannattavaa. Kuten elämä itse. Epäjohdonmukainen. Kylmä. Tosi.

2023: Lillukkaa ei viljellä kaupallisesti Suomessa.

Mitä marjoja Suomessa kasvaa?

Suomessa marjojen valtakunta on laaja, kuin mummon marjaisa piirakka! Metsien kuninkaat, mustikka ja puolukka, hallitsevat, mutta eivät yksin.

• Lakka, metsän punainen timantti, piristää monen kakun.
• Vadelma, kesän makea herkku, sopii vaikkapa jäätelön kylkeen.
• Mesimarja, hieman hapokkaampi, mutta silti herkullinen.
• Variksenmarja, linnun herkku, ihmisellekin sopivan säväyttävä.
• Pihlajanmarjat, talven herkkuja, ehkä enemmän hillona.
• Isokarpalo, suolla piileskelevä, mutta maku silti hyvä.

Viljelmillä puolestaan kukoistaa monimuotoisuus:

• Karhunvadelma, jättiläinen marjamaailmassa.
• Marja-aronia, terveyspommi.
• Hunajamarja, nimi kertoo kaiken.
• Saskatoon, eksoottinen lisäys suomalaiseen marjamaailmaan.
• Mesimarja, löytyi metsästäkin, myös viljellynä.

Muista, marjanpoiminta on kuin aarteenetsintää, ja löydöt ovat aina ainutlaatuisia. Minä itse olen kerännyt tänä vuonna ennätysmäärän mustikoita, joista tein täydellisen piirakan – en edes liioittele! Se oli niin hyvää, kuin elämys matkustaa ajassa taaksepäin mummon lapsuuteen, tosin ilman sitä karvaista kissaa pöydällä.

Mitä marjoja kasvaa suolla?

No huh huh, marjastusreissu suolle, sellainen suomalainen perusjuttu! Mutta mitä sieltä oikein löytyykään, ettei tarvi pettyneenä kotiin kömpiä?

Suolla piilottelee ainakin näitä:

• Puolukka: Punainen pieni pallo, vähän niinku joulupukki marjana. Sopii hilloon ja mehuun, tekee hyvää tukallekin (kuulemma!).
• Mustikka: Metsän sininen aarre, sellainen, josta saa suun ihan sotkuun. Joskus tuntuu, että mustikoita syödessä muuttuu itsekin vähän smurffiksi.
• Vadelma: Suolla? No joo, joskus eksyy vadelmapuskakin sinne, vähän niinku hirvi kaupunkiin. Ei oo ehkä yleisin näky, mutta jos löydät, niin onneksi olkoon!
• Etelänvariksenmarja: Tää on vähän sellainen "kuka ihme" -marja, mutta kasvaa siellä sekin.

Ja sitten ne suon omat tähdet:

• Lakkoja: Suon kulta, sanotaan. Jos löydät lakan, olet voittanut marjastuksen lotossa.
• Juolukka: Vähän niinku puolukan serkku, mutta ei ihan yhtä makea. Mutta sopii sekin piirakkaan.
• Variksenmarja: Musta pieni marja, vähän niinku mustikan synkempi versio. Ei ihan kaikkien lemppari, mutta ei se myrkkyäkään ole.
• Isokarpalo: Iso, punainen ja kirpeä. Sopii hyvin mehuksi ja hilloon. Ja näyttää vähän niinku minikokoiselta joulupallolta.

Tunturissa sitten:

• Variksenmarja: Tunturissa tykkää olla variksenmarjoja, vähän niinku niitä olis sinne kylvetty.
• Riekkoonmarja: Varmaan riekotkin tykkää, kun nimi on näin.
• Puolukka: Tunturissakin puolukkaa löytyy, sellasta sitkeää sorttia.
• Juolukka: Sama juttu, juolukka viihtyy tunturin tuulissa.

Eli suolle mars, sanko kainaloon ja toivotaan, että saalis on runsas! Muista kumisaappaat, ettei varpaat kastu. Ja hyttysmyrkkyä, niitä nimittäin riittää! Ja hei, jos et löydä marjoja, niin ainahan voi katsoa lintuja tai ihmetellä suon hiljaisuutta. Sekin on ihan terapiaa.

Mikä on Suomen yleisin marja?

Muistan sen kesän 2023. Olin mökillä Saarijärvellä, keskellä heinäkuun hellettä. Ihmeellinen, kuuma ja hidas aika. Ilma oli täynnä metsän tuoksua, maustettuna kuusen ja männyn havun raikkaalla aromilla. Kuumuus kuitenkin painoi, ja päätin etsiä virkistystä metsästä.

Puolukoita! Ne olivat ainoa asia, joka kävi mielessäni. Niitä on aina riittänyt mökin lähellä, suolla ja metsän reunoilla. Odotin jo marjojen makua suussani, makean hapanta ja hieman karvasta.

Muistan hyvin polun, josta kävelin. Se oli pehmeä, sammaloitunut ja poluttomilla metsäosilla liukkaana, märkänä. Tuota polkua pitkin kävellessäni löysin puolukkakasoja. Niitä oli runsaasti, kypsyneet marjat olivat tummanpunaisia, kiiltäviä. Marjojen keräily oli hidasta ja työlästä, mutta hyvin palkitsevaa. Kärpäset ja hyttyset piinasivat, ja hiki valui otsalle, mutta mieli oli silti rauhallinen ja onnellinen.

Kotiin palatessani tein puolukoista mehua ja hilloa. Puolukka on ehdottomasti Suomen yleisin marja mielestäni. Näin sen omasta kokemuksesta vuosien varrella. Sen runsas esiintyminen ja helppo kerättävyys tekevät siitä erityisen.

• Paikka: Saarijärvi, mökki lähellä metsää ja suoalueita.
• Aika: Heinäkuu 2023.
• Tuntemukset: Lämpöä, hikoilua, hyttysiä ja kärpäsiä, mutta samalla rauhaa ja onnea marjoja keräillessä. Iloa ja tyytyväisyyttä marjojen mausta ja saannosta.
• Marjojen laatu: Tummanpunaisia, kypsyneitä ja kiiltäviä. Maultaan makean happamia ja hieman karvaita.
• Muuta: Marjojen keräily oli hidasta, mutta mukavaa. Tein puolukoista mehua ja hilloa.