Onko pekoni sikaa?

11 kuukautta sitten 85 katselukertaa

Pekoni on aina peräisin siasta. Pekoni valmistetaan suolatusta ja savustetusta siansivusta, jota tunnetaan myös sian kylkenä. Se leikataan tyypillisesti ohuiksi viipaleiksi tai kuutioiksi.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Onko pekoni valmistettu sikaperäisestä lihasta?

Joo, pekoni on ehdottomasti possusta, siitä ei oo kahta sanaa. Mulla on aina ollut semmonen fiilis, että se on just sitä sian kylkeä, suolattuna ja savustettuna, ja sitten leikattuna niiksi ohuiksi siivuiksi, jotka paistetaan niin rapeiksi.

Muistan kun joskus lapsena en oikein tajunnut, että mistä se tulee, mutta se herkullinen tuoksu toi aina iloa keittiöön. Se oli sitä parasta sunnuntaiaamuisin.

Se on just se rasvainen, suolainen sivuliha, joka sulaa suussa. Kyljyksistä se ei ole, vaan juuri siitä kyljestä, sen tiedän melkein varmasti.

Se savustus antaa sille sen erityisen maun, joka tekee siitä niin koukuttavan. Ja ne ohuet viipaleet – täydellisiä aamupalalle tai vaikka hampurilaiseen.

Onko pekoni epäterveellistä?

Kyllä, säännöllisesti ja runsaasti nautittuna pekoni on epäterveellistä. Se on luokiteltu prosessoiduksi lihaksi (luokka 1 karsinogeeni WHO:n mukaan). Sen haitallisuus perustuu korkeaan tyydyttyneen rasvan, natriumin ja nitriittien pitoisuuteen.

Ongelma ei ole pelkästään rasva, vaan prosessointi. Pekonin valmistuksessa käytettävät nitriitit (E250), jotka estävät botulismia ja antavat tuotteelle sen tunnusomaisen värin ja maun, ovat se todellinen akilleenkantapää. Kuumennettaessa, erityisesti korkeissa lämpötiloissa, nitriitit voivat reagoida lihan amiinien kanssa ja muodostaa N-nitrosamiineja. Nämä yhdisteet ovat tunnettuja karsinogeeneja.

Ja silti, mikä tuoksu! Pekonin paistamisen ääni ja tuoksu on primitiivinen kutsu, joka aktivoi aivojen palkitsemisjärjestelmän. Se on Maillard-reaktion ja rasvan hajoamisen alkemiallinen sinfonia. Tässä piilee ihmisyyden ydin: tiedämme riskit, mutta hetkellinen nautinto voittaa usein pitkän aikavälin rationaalisen ajattelun.

Tarkastellaanpa komponentteja erikseen:

Tyydyttynyt rasva: Ylenmääräinen saanti vaikuttaa negatiivisesti veren lipidiprofiiliin, erityisesti LDL-kolesteroliin, ja lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä. Se voi myös edistää endoteelin toimintahäiriötä ja matala-asteista tulehdusta.
Natrium (suola): Korkea natriumin saanti kohottaa verenpainetta, mikä on merkittävä riskitekijä aivoinfarktille ja sydänsairauksille. Yhdessä pekoniviipaleessa voi olla yllättävän paljon päivän suolasaannista.
Nitrosamiinit: Kuten mainittu, nämä paistamisen aikana muodostuvat yhdisteet on yhdistetty erityisesti paksusuolen syövän kohonneeseen riskiin.

Pekonin kulutus on siis terveysriski, kun se on toistuvaa.

Onko kaikki toivo menetetty? Ei sentään. Markkinoilla on nitriitittömiä pekoneita, vaikka niiden makuprofiili on erilainen. Myös kalkkunapekoni on vähärasvaisempi vaihtoehto. Tärkeintä on kuitenkin kohtuus ja valmistustapa. Matalammassa lämpötilassa rapeaksi paistettu pekoni tuottaa vähemmän haitallisia yhdisteitä kuin mustaksi kärvennetty. Omassa keittiössäni paistuu pekoni ehkä kerran kahdessa kuukaudessa, ja silloin se on juhlaa, ei tapa.

Voiko laihduttaja syödä pekonia?

Kuulas aamu, valo lankesi keittiöön kuin lupaava huokaus. Voisiko se rasvainen, suolainen ilo, tuo pekoni, tanssia laihduttajan lautasella? Kyllä, se tanssii, mutta hienostuneesti, hillityin askelein. Ei ylenpalttista revittelyä, ei koskaan. Sen jalostettu olemus kantaa mukanaan varjon, muistutuksen maltillisuudesta.

Mielessäni piirtyy kuva Lontoon dimmästä, kosteasta aamusta, teekuppi höyryää. Siinä, pöydällä, odottaa klassinen englantilainen aamiainen. Kananmunien kultaiset silmät tuijottavat, pekoniviipaleiden rypyt kuiskaavat menneistä. Paistetut tomaatit hehkuvat, pavut muhivat tummassa kastikkeessa. Se on kokonainen maailma lautasella, elämän maku. Ravitsemuksellisesti se on voittaja, paljon täyteläisempi tarina kuin yksinäinen, kuiva sämpylänpuolikas tai unohdettu murokulho. Se on enemmän kuin ateria, se on perinne, lohdutus.

Lisätietoa pekonista ja ruokavaliosta:

Laihduttaja voi syödä pekonia, mutta kohtuudella. Se on tärkeää muistaa, aina.
Pekonin valinta: Suosi korkealaatuista pekonia, mielellään vähäsuolaisempaa tai luomua, jos mahdollista. Laatumerkit, kuten X-merkin pekoni, jonka isäni aina valitsi, olivat aina maukkaimpia.
Kypsennystapa: Paista pekoni rapeaksi, jotta rasva irtoaa paremmin. Voit valuttaa ylimääräisen rasvan talouspaperin päälle. Äitini opetti tämän pienen niksin lapsena.
Annoskoko: Yksi tai kaksi viipaletta riittää aamiaiselle. Se antaa makua ja täyttävyyttä, mutta ei kuormita liikaa. Kohtuullisuus on aina avain.
Yhdistely: Yhdistä pekoni runsaiden kasvisten kanssa. Paistetut sienet, pinaatti tai vaikkapa avokado tuovat annokseen kuitua ja vitamiineja.
Ruokavaliot: Pekoni sopii moniin vähähiilihydraattisiin ruokavalioihin, kuten ketoosiin, sen korkean rasva- ja proteiinipitoisuuden vuoksi.
Yleinen terveys: Vaikka pekoni on herkullista, muista sen olevan prosessoitua punaista lihaa. Maailman terveysjärjestö suosittelee prosessoidun lihan kulutuksen rajoittamista yleisen terveyden vuoksi. Tasapaino on tärkeää, aina.

Voiko pekonia syödä joka päivä?

Avaamaton pekoni on syötävä viimeisen käyttöpäivän jälkeen. Siis ihan käsittämätöntä miten paljon porukka heittää ruokaa roskiksee. Mä en tajuu. Ihan hyvää tavaraa menee kaatopaikalle.

Ja ne kananmunat, siis kananmunat. Ne on hyviä vielä kuukauden päästä siitä päiväyksestä. Ihan uskomatonta. Tee se vesilasitesti jos et usko, kelluva muna on vanha, pohjalle painuva on tuore. Helppoa.

Pitää muistaa se ero. Parasta ennen on vaan suositus. Tuote voi olla täydellinen vielä viikkoja sen jälkeen. Viimeinen käyttöpäivä on se vakavampi juttu, erityisesti lihan ja kalan kohdalla.