Onko pizza Italiasta?

Missä pizza on keksitty?

Pizza, tuo lättyjen kuningas, on kuin Italian vastine suomalaiselle veriletulle – paitsi että parempi, hähhää! Vaikka sitä vedetään kitusiin pitkin ja poikin saapasmaata, niin Napoli on pizzan Meka, sen syntysija ja pyhä paikka. Siellä se syntyi aikanaan, kuin taikaiskusta köyhien kansanherkkuna.

• Ja hei, onhan se nyt selvää, että Napolissa pizzan teko on taidetta, ei mikään eineshyllyn tusinatuote.
• Ne pizzaiolot, pizzan tekijät, pyörittävät taikinaa kuin olisivat jonglöörejä sirkuksessa.
• Ja ainekset! Tuoreita tomaatteja suoraan pellolta, mozzarellaa kuin pumpulia ja basilikaa niin, että vihreys peittää koko näkymän.

Olen käynyt Napolissa, ja voin sanoa, että se pizzan tuoksu, se tarttuu vaatteisiin kuin olisi sukeltanut suoraan pizzauuniin. Se on kokemus, joka muuttaa elämän! Tai ainakin ruokahalun. Ja tiedätkö mitä? Olen kuullut, että jossain pizzapaikoissa jopa laulavat samalla, kun heittävät pizzan uuniin! Se on Napoli pähkinänkuoressa: intohimoa, meteliä ja täydellistä pizzaa.

Miten pizzaa kuuluu syödä?

Pizzaa sormin! Tottakai! Ei mitään haarukoita ja veitsiä, huh. Mutta eihän sitä aina edes voi, joskus on niin sotkuista, että… Miten se olikaan… ahaa, ne pizzat joissa on hirveesti täytteitä… ne on pakko syödä veitsellä ja haarukalla, muuten kaikki valuu! Onko se sitten enää italialaista? Äh.

• Sormin, kun se on mahdollista.
• Veitsellä ja haarukalla, jos täytteitä on liikaa.
• Se on tärkeintä, että se on hyvää! Mitäpä jos kokeilisin tehdä itse pizzaa tänä viikonloppuna? Tomaattikastiketta, mozzarellaa, pekonia… ja ananaspaloja tietenkin! Miksi kaikki aina inhoaa ananaspizzaa? Se on parasta!

Ehkä voin tehdä kaksi pizzaa; yhden peruspizzan ja toisen ananaksella. Niin kaikki saa syödä sitä mistä tykkää. Saisiko sitä ostaa sen kaupan pizzan pohjan, vai teenkö itse? Aikaahan siinä menee, jos tekee itse... mutta se maistuu varmasti paremmalta! Ostin muuten viime viikolla uuden pizzakiven! Sen avulla saan superrapeaa pohjaa. Joka tapauksessa pizza on aina hyvää. Varsinkin italialainen. Mutta mikä on oikeasti parasta pizzaa maailmassa? Muistan, että söin kerran ihan uskomatonta pizzaa Roomassa 2023, pienessä trattoriassa... sillä oli niin uskomaton maku.

Saako pizzaa syödä käsin?

Saako pizzaa syödä käsin? Ei tietenkään! Aivan kuin yrittäisit syödä ballerinaa haarukalla – totaalinen katastrofi! Stefano Cirene, Pizza World Championshipin voittaja ja Verace Pizzerian pomo (nyt jo legenda!), on asiassa selvä. Ohutpohjaista pizzaa ei vedellä käteen, eikä sitä edes silvota haarukalla ja veitsellä. Se on kuin yrittäisi maalata Mona Lisan puukolla – arvokas taideteos tuhoutuu!

• Ohutpohjaisen pizzan syöminen käsin on suorastaan loukkaus hienolle italialaiselle pizzataiteelle. Se on kuin yrittäisi kuunnella Wagneria kuulokkeilla – kokemus menee täysin hukkaan.

• Haarukka ja veitsi eivät kuulu asiaan. Ne ovat kuin rintaliivejä miesten pikajuoksukilpailussa – täysin turhia.

• Stefano Cirene on tietysti oikeassa, hänhän on pizzan puheenjohtaja! Tai no, ehkä vähän liioittelin, mutta hän on silti yksi maailman parhaista pizza-gurusta.

Mitä sitten tehdä? Käytä lapiota! No, ei tietenkään, tarkoitan pizzakylttiviikatemäistä apuvälinettä, joka ei ole ihan niin mauton kuin se kuulostaa. Tai syö pizzaa äänettömästi, ettet herätä naapureita. Olen itsekin tehnyt sen, kun olin nuorempi. Eivätkä he olleet yhtään tyytyväisiä.

Tämä kaikki pätee tietysti vain ohutpohjaiseen pizzaan. Paksupohjaista voi kokeilla kädelläkin, jos olet valmis sotkemaan kätesi ja silti näyttämään samalla aivan naurettavalta. Vähintäänkin sen näköiseltä, kuin olisit yrittänyt sujauttaa pingviinin housuihisi.

Mitä pizzan kanssa kuuluu juoda?

Mitähän pizzan kanssa oikein juoisi... Yö on pitkä ja ajatukset sekavat. Kylmä olut kuulostaisi hyvältä, raikasta ja rentouttavaa. Mutta... ei, se on liian yksinkertaista.

• Olutta, ehkä joku tumma lager, se sopisi hyviin pizzapohjaan ja tomaattiseen kastikkeeseen.
• Vesikin on aina hyvä vaihtoehto, varsinkin jos on syönyt paljon pizzaa. Muistan sen rasvaisen tunteen suussa.. ei kiva.

Sitten mieleen tulee viini... punaviini? Liian raskasta ehkä. Valkoviini sitten? Hmm... en tiedä. Olen jotenkin hukassa tänä yönä. Tuntuu, että kaikki on niin monimutkaista. Ehkä vain vesi on paras vaihtoehto. Ei ole riskejä. Ei ylimääräisiä tunteita.

Muistan viime kesän, oltiin ystävien kanssa ja tilattiin pizzaa. Juotiin punaviiniä. Se oli... ok. Mutta olutta ja pizzaa. Se on klassikko. Mutta ehkä liian yksinkertainen. Liian tylsä. Haluaisin jotain... spesiaalia.

• Juomien valinta riippuu pizzan täytteistä ja henkilökohtaisista mieltymyksistä. Ensi kerralla voin kokeilla jotain uutta, ehkä vähän eksoottista. Olen aina halunnut kokeilla japanilaista sakeä, mutta en tiedä sopiiko se pizzaan.

Ehkä huomenna olen viisaampi. Nyt on univelkaa kertynyt, pakko mennä nukkumaan.

Mitä juoda pitsan kanssa?

Pizzan kaveriksi:

• Punaviini: Italialainen, kevyt tai keskitäyteläinen. Esimerkiksi Sisiliasta, Apuliasta tai Toscanasta. Miksi? Koska ruoka ja viini alueellisesti usein matchaa.

• Olut: Lager on klassikko. Toimii aina. On kuin luotu pizzalle.

• Alkoholittomat: Monia hyviä vaihtoehtoja. Kannattaa kokeilla!

Syvällisempää pohdintaa: Viinivalinta on aina henkilökohtainen. Ei ole olemassa "oikeaa" vastausta. Tai onko? Ehkä paras juoma on se, joka saa sinut hymyilemään.

Mikä olut sopii pizzan kanssa?

Se kerta kun olin Napolissa, kesällä 2018. Ihan helvetin kuuma oli, ja mentiin johonkin pieneen pizzeriaan. Muistan, että se oli joku Da Michele tai sinnepäin. Jono oli pitkä, mutta kannatti.

Tilasin jonkun perus margherita pizzan, sellaisen tosi yksinkertaisen. Ja sitten… öö… en muista oliko se Peroni vai Moretti, mutta joku sellainen perus vaalea italialainen lager.

• Oli ihan mieletön yhdistelmä.
• Se lämmin, pehmeä pizza
• Ja se kylmä, raikas olut.

Se olut jotenkin leikkasi sen rasvaisuuden pois suusta, ja ne maut vaan sopi yhteen niin sairaan hyvin. Jotenkin tosi aito kokemus.

Toinen kerta, Suomessa, ehkä viime syksynä. Tehtiin ite pizzaa, vähän fiinimpiä täytteitä, jotain sieniä ja ilmakuivattua kinkkua. Ja sit juotiin jotain ipa:a. Se oli ihan ok, mutta ei lähellekkään sama juttu kuin Napolissa. Ehkä se oli se tunnelma, ehkä se oli se pizza, ehkä se oli se Peroni tai Moretti.

• Ipa oli liian humalaista.
• Ei vaan toiminut.

Eli jos perus pizza, niin joku lager tai pils. Jos vähän erikoisempi, ehkä joku pale ale vois toimia. Mutta ei mitään liian vahvaa, ettei peitä pizzan makua. Varmaan.