Paljonko ihminen tarvitsee sokeria päivässä?

0 näyttökertaa

Huh, sokeri! Tuo makea himo... Itse olen huomannut, että jos vetää liikaa sokeria, olo on sen jälkeen ihan kamala. Suositukset sanoo sen 40-50 grammaa, eli sen 20 sokeripalaa. Mutta hei, kuka niitä paloja laskee? Minusta tärkeintä on kuunnella omaa kehoa ja huomata, milloin alkaa tuntua, että makeaa on liikaa. Pyrin siihen, ettei sokeri olisi pääosassa mun päivässä.

Palaute 0 tykkäykset

Paljonko sokeria ihminen todella tarvitsee päivässä? Huh, se onkin hyvä kysymys! Sokerihän on kuin koukuttava rakastaja – ensin se vie mukanaan hurmokselliseen makeahonkaan, ja sitten… sitten tulee krapula. Tiedättehän, se kamala väsymys, se ärtyisyys, se olo, että keho huutaa apua. Itse tiedän sen tunteen liiankin hyvin. Muistan sen kerran, kun söin koko suklaalevyn yhdellä istumalla – aivan hirveä olo seuraavana päivänä.

Suositukset puhuvat jostain 40-50 grammasta, eli no, noin 20 sokeripalaa. Mutta kuka ihme oikeasti laskee sokeripaloja? Minä en ainakaan. Luulen, että ne luvut ovat ihan hyviä viitearvoja, mutta niissä on se sama juttu kuin kaikissa yleisissä ohjeissa – ne eivät ole kaikille sopivia. Jokaisen on löydettävä oma balanssi.

Minulle tärkeintä on kuunnella itseäni. Jos tunnen itseni energiseksi ja hyvävointiseksi, olen aika lailla oikeilla raiteilla. Mutta jos alkaa tulla se tuttu sokerikrapula, tiedän, että olen mennyt liian pitkälle. Olen huomannut, että kun pidän sokerin määrän kohtuullisena, arjen stressikin tuntuu helpommalta hallita. Ehkä se liittyy siihenkin, miten sokeri vaikuttaa verensokeriin – mutta en minä mikään asiantuntija ole noissa asioissa.

Eniten sokeria tulee minulle mieleen juomista, erityisesti limonadeista ja mehusta. Se on jotain, mihin täytyy kiinnittää enemmän huomiota, koska sitä on todella helppo napsia paljon. Yritän korvata niitä vaikkapa vedellä ja maustamattomalla teellä. Onhan ne mauttomat aluksi, mutta tottuu nopeasti.

Joten loppujen lopuksi, en ole varma, mikä se oikea sokerimäärä on. Mutta mielestäni tärkeintä on huomata kehon signaalit ja pyrkiä siihen, ettei sokeri hallitse elämää. Kyse on tasapainosta, ei kieltolistoista. Ja ehkäpä joskus voi nauttia vaikka sen suklaalevynkin, kunhan muistaa antaa itselleen anteeksi.