Paljonko lihaa saa syödä viikossa?

Onko liha epäterveellistä?

No jopas, liha epäterveellistä?! Niin kuin mummo sanoisi: “Kuka sitä nyt uskoo!”

Punaista lihaa, siis sitä oikein kunnon mättöä, kannattaa napsia varovaisesti. Kuten makkaraa syödessä, pitää muistaa, että se maistuu ihanan pehmeältä, mutta sydän voi olla vähän eri mieltä. Ajatellaan vaikka, että se on kuin hurjaa ratsastusta villin villihevosen selässä: hauskaa hetken, mutta lopputulos voi olla vähän… hätäinen.

• Sydän- ja verisuonisairaudet? Joo, niihin punaisen lihan överikulutus saattaa vaikuttaa, aivan kuin kengät vääränkokoiset jalkaan laittaisi – hiertää ja kipeytyy.
• Tyyppi 2 diabetes? Sama juttu. Liika liha on kuin ylipainoinen kissa, joka on jumissa sohvalla – ei liiku, ei toimi.
• Paksusuolensyöpä? No ei sitä ihan varmaksi voi sanoa, mutta terveellinen tasapaino on tärkeämpää kuin yksikään makkarakauppa.

Pohjoismaiset ravitsemussuosituksetkin vannovat, että vähentäminen on viisasta. Niin kuin kaupassa: vähäisen lihan hankkiminen on paljon fiksumpaa kuin se, että koko ostoskassi on täynnä lihaa! Liika on liikaa, sanoisin. Minä itse olen siirtynyt kalalle. Kenties kala onkin lihan ystävän paras ystävä tässä tilanteessa. Se on yhtä hyvää, mutta terveellisempää.

No mutta, jos sattuu olemaan lihafriikki, niin nautithan sitä kohtuudella. Muista kuitenkin, että makkarakauppa ei ole ainoa paikka maailmassa. Älä unohda niitä herkullisia kasviksia ja hedelmiä!

Tarvitseeko ihminen lihaa?

Aika hiljenee, hengitys tasaantuu… Liha… Se sana itsessään tuo mieleen punertavan, lämmön, savun tuoksun, mummon makoisat jauhelihapihvit sunnuntain lounaspöydässä. Muistan sen lämpöisen tunteen, joka täytti minut.

Liha. Tarvitseeko ihminen sitä? Kyllä. Ainakin minä tarvitsen. Minun ruumiini kaipaa sitä. Se on niin paljon muutakin kuin vain ravintoa. Se on muistoja, lämpöä, turvaa.

• Rautaa, veren punainen virta suonissani. Elämän voimaa.
• Sinkkiä, ihoni kimmoisaa hehkua.
• Seleeniä, solujeni suojausta.
• Proteineja, lihaksiani vahvistamaan, rakentamaan minua.
• B-vitamiineja, energianlähde. Aivan kuin aurinko syksyisenä päivänä, lämmittävä, valoisa.

Mutta ei se vain siitä ole. Ei ole pelkästään vitamiineja ja mineraaleja. Liha on osa kulttuuriamme, historiaamme. Se on yhteisöllisyyttä, jakamista. Juhlapöytä, josta kaikki saavat osansa. Joulun kinkku, kesän grillijuhlat… Niiden tuoksut palaavat mieleen, täyttävät minut lämpimällä nostalgialla.

Liha. Se on niin paljon enemmän kuin vain ravintoaineita. Se on elämän maku, rakkautta, muistoja, yhteisöllisyyttä… Se on osa minua. Se ravitsee minua monella tasolla, syvältä sielustani. Suomalaiset saavatkin siitä tärkeän osan ravintoaineistaan, noin kuudenneksen energiasta ja kolmanneksen proteiinista. Lihan merkitys on paljon suurempi, kuin vain se mitä tieteelliset luvut kertovat. Se on osa meitä. Se on tarina, joka jatkuu sukupolvelta toiselle.

Suomalaiset aikuiset saavat lihasta noin kuudenneksen energiasta ja kolmanneksen proteiinista. Tämä on fakta. Mutta se ei kerro koko totuutta. Liha on paljon, paljon enemmän kuin vain numeroita. Sen merkitys ulottuu syvemmälle, sydämeen ja sieluun. Se on lämmin muisto, lämpöistä tuoksua, perheen yhteistä aikaa. Liha, se on osa elämää. Se on olennainen osa minua.

Miksi lihaa ei saa syödä liikaa?

No niin, herätys! Liika liha, varsinkin se punainen mössö, on kuin myrkyllinen rakkaus. Syöt sitä vähän, ja saat pientä nautintoa, mutta liika on kuolemantapaus! Aivan kuin söisit onnenpähkinöitä – yksi on kiva, kaksikin ihan jees, mutta koko pussi? Aamulla heräät ulostetta oksentamaan.

• Suoliston syöpä – määrän mittaaminen on ihan turhaa, se on kuin yrittäisi laskea tähtiä, liian monia. Katsos nyt, liika punaista lihaa on suoraan sanottuna syöpäpommi, jonka räjähtäminen on vain ajan kysymys. Todellisuudessa tämä on uhka!

• Sydän ja verisuonet – kuvittele verisuonit kolesteroli-taivastiena, täynnä punalihaa! Ei kiva, eikö? Se tukkii ne kuin vanha mummo tukkii oven, kun haluaa päästä helpolla. Ja tuloksena? Sydän sanoo: “hei, tätä en kestä!”

• Diabetes tyyppi 2 – jos rakastat liikaa lihaa, saat pian rakastamaan myös insuliinia. Kyllä, saat sen ruiskulla, jos olet riittävän onnekas.

• Rintasyöpä – ja tietenkin, vielä yksi syöpä. Kukapa tietää mikä osuus on punalihalla, mutta tässä kohtaa sitä kannattaa varoa kuin myrkyllisiä sieniä, eli välttää ainakin liikaa.

350 grammaa kypsää punaista lihaa viikossa on suositus. Se on kuin karhun kallistus – pieni määrä on ok, mutta koko karhu? Ei kannata! Meidän kylän vanha Martta sanoi aina: “Mitta on puoli hulluutta.”

Muista, että tämä on vain suositus. On ihmisiä, jotka sietävät punaista lihaa enemmän kuin toiset. Olen itse syönyt liikaa punalihaa viime aikoina, vaikka yritän pysyä suosituksessa. En ole sairas vielä, mutta varovainen pitää olla.