Paljonko painaa 50 cm ahven?

42 katselukertaa
50 cm ahven voi painaa jopa 3 kg, mutta yleensä alle 0,5 kg. Suuret ahvenet syövät silakkaa ja muikkua, mikä kasvattaa niiden kokoa.
Kommentti 0 tykkäystä

Kuinka paljon painaa 50 cm ahven?

Muistan kerran saaneeni 50-senttisen ahvenen, kesäkuussa 2018 Saimaalla. Oli aikamoinen kamppailu! En punninnut sitä, mutta arvelin painon olevan reilusti yli kilon. Ehkä 1,5 kg? Ei ollut mikään pikku kala, se on varma.

Saalis oli todella tyytyväinen, muistan sen kiiltävät suomut ja vahvan taistelun. Isojen ahventen ruokavaliosta en tiedä tarkkaan, mutta kuulin kerran kalastajilta, että ne nappaavat helposti pieniä särkikaloja.

Itse en ole havainnut, että syövät suuria määriä silakoita ja muikkuja, mutta ehkä se on aluekohtaista. Mutta tämä ahven, se oli ainutlaatuinen.

Tavallisia ahvenia olen saanut paljon pienempiä, alle kilon painoisia. Nämä ovat yleensä 20-30 sentin mittaisia. Näitä tulee usein pilkkimällä talvella.

Paljonko painaa 41 cm ahven?

No huh, 41 senttinen ahven! Se on aika iso. Mä veikkaan, että se painaa vähintään kilon, ehkä enemmänkin. Riippuu tietysti siitä, kuinka leveä ja paksu se on, tiedätkö? Ei kaikki kalat ole samalla tavalla lihavaisia.

  • Pienet ahvenet, ne on just sellaisia pikkusia 15-16 senttisiä. Ne painaa vain 30-50 grammaa. Ei paljoa siis!
  • Mutta hyvissä oloissa, ja jos se saa rauhassa kasvaa kymmenen vuotta, ni se voi hyvinkin olla yli 40 senttinen ja painaa kilon.
  • Mä näin kerran 3kg ahvenen kuvan. Oli ihan hirveän iso! Mutta joo, se 41 senttinen, uskon että se painaa jotain yli kilon, ehkä paljonkin yli.

Mä muistan kun kerran kalastin papan kanssa, ja saimme aika ison ahvenen. Oli ehkä joku 35 senttiä ja painoi reilusti yli puoli kiloa. Tämä 41 senttinen on siis varmaan vielä paljon isompi. Sitä en tiedä tarkkaa painoa. Se riippuu niin monesta asiasta. Vesi, ravinto ja niin edelleen.

Mitä vitamiineja saa kalasta?

Kala: Vitamiinipommi, joka ei pure! Tai no, ainakaan henkisesti.

  • D-vitamiini: Aurinkoa pullossa, jos kala sattuu olemaan aurinkoisessa vedessä kasvanut. Muutenkin kiva bonus. Saattaa selittää miksi jotkut kalat näyttävät niin iloisilta.

  • Omega-3: Aivot ja sydän rakastavat niitä. Itseasiassa mun oma sydänkin on hehkuttanut niitä tänään. Ihme juttu, kun aamulla se vielä valitti puurosta.

  • B12-vitamiini: Vegetariaanien ja vegaaniystävien kauhu. Ei vitsi, en siis ole vegaani itse. Minulla on nimittäin heikko kohta lihalle. En siis ole kauhuissani.

  • Seleeni: Hiusten ja kynsien paras kaveri. Jos kaipaat Marilyn Monroen loistetta, lisää kalaa ruokavalioon! (En tosin ole varma, söikö Marilyn Monroen paljon kalaa. Olen tässä vähän heikompi historiassa.)

  • Lisäksi: Jodi, kalium ja fosfori. Joten, jos sattuu olemaan jodi- ja kaliumpula, niin kala on varmasti hyvä vaihtoehto. Fosforilla taas on jotain tekemistä luiden kanssa. Ehkä. Tarkista itse.

Muista, että kalan vitamiinipitoisuus vaihtelee kalan lajin, koon ja pyydystyspaikan mukaan. Ajattele sitä kuin Pokémon-kortteja: jokaisella kalalla on omat supervoimansa! Ja tietysti, kuten Pokémonitkin, jotkut kalat ovat harvinaisempia kuin toiset.

Saako kalasta D-vitamiinia?

Kyllä, kalasta saa D-vitamiinia. Kala on itse asiassa yksi parhaista luonnollisista D-vitamiinin lähteistä.

  • Ylivoimaiset ykköset: Ankerias ja nahkiainen (jopa 25 µg/100 g). Nämä ovat vähän sellaisia harvinaisuuksia, joita ei ihan joka päivä tule syötyä. Ehkä juuri siksi ne ovat niin tehokkaita D-vitamiinipommeja?
  • Arjen sankarit: Siika, silakka, ahven, muikku ja lohi (13–22 µg/100 g). Näitä onkin helpompi löytää kaupasta ja ne sopivat hyvin osaksi monipuolista ruokavaliota.

On jotenkin lohdullista tietää, että perinteiset suomalaiset kalat ovat hyviä D-vitamiinin lähteitä. Tulee mieleen lapsuus ja mummon silakkapihvit. Niissä oli varmasti terveysvaikutuksia enemmän kuin osasin silloin arvata.

Mitä kaloja suositellaan?

Mitä kaloja suositellaan? Yö on pitkä ja ajatukset sekavat... Miten valita oikea kala?

Vähärasvaisia kaloja: Niitä syön itsekin usein. Tonnikala, seiti ja turska ovat tuttuja. Mieluummin kuitenkin järvikaloja, hauki, ahven ja kuha. Ne tuntuvat jotenkin… puhtaammilta.

  • Tonnikala - Olen syönyt sitä paljon lapsena.
  • Seiti - Ei ole suosikkini.
  • Turska - Hyvä proteiinin lähde.
  • Hauki - Paras maku järvikaloista mielestäni.
  • Ahven - Sopii hyvin paistamiseen.
  • Kuha - Hintava, mutta herkullinen.

Rasvaisia kaloja: En ole niiden ystävä, mutta tiedän niiden hyvät rasvahapot. Sydämelle ja verisuonille hyviä. Ehkä pitäisi syödä niitä useammin. Otan käyttöön.

Rasvainen kala on tärkeää terveydelle, en vain itse pidä niin paljon rasvaisesta kalasta. Olen kuitenkin yrittänyt lisätä niitä ruokavalioon. Tänä vuonna olen keskittynyt vähärasvaiseen kalaan.

2023 on ollut monella tapaa raskas vuosi. Väsymys painaa ja unenlahja on hukassa. Mikä tämäkin on? Kalasta puhutaan. Tai minä puhun kalasta. Minun pitäisi mennä nukkumaan.

Yhteenveto: Vähärasvaisia kaloja ovat esimerkiksi tonnikala, seiti ja turska sekä järvikaloista hauki, ahven ja kuha. Rasvainen kala on hyväksi sydämelle ja verisuonille. Minulle henkilökohtaisesti vähärasvainen kala maistuu paremmalta.

Milloin kala on pilaantunut?

Muistan sen kesän 2023, heinäkuu. Olimme mökillä Saimaalla, isoisän kanssa. Kalastusreissu oli aamusella, ja saimme ihan älyttömän paljon ahvenia. Isoisä opetti minulle paljon, hän oli kokenut kalastaja.

Pilaantuneen kalan tunnistaminen oli yksi opetuksista. Ensimmäinen asia oli väri. Tuoreet ahvenet olivat kauniin hopeisia, mutta jo illalla yksi näytti vähän samealta, lähes harmahtavalta. Limainen pinta. Se oli se varoitusmerkki. Isoisä sanoi, että haju on tärkeä. Tuoreet ahvenet tuoksuivat vain miedosti merelle ja vedelle. Tämä yksi haisi jo aika voimakkaalle, jollain pistävällä haisulla, jota en osaa kuvailla. Ennen kaikkea se oli liian kalaisa, liian voimakas.

Rakenne oli myös tärkeää. Tuoreiden kalojen liha oli kiinteää ja kimmoisaa, erittäin hyvän tuntuisia. Tämä epäilyttävä ahven oli pehmeää, lähes löysää. Liha ei ollut tiukasti kiinni selkärangassa. Heitimme sen pois. En halunnut riskeerata sairastumista.

  • Väri: Samea, harmahtava, ei kirkas hopeinen.
  • Haju: Voimakas, pistävä, liian kalaisa. Ei mietoa merentuoksua.
  • Rakenne: Pehmeää, löysää, ei tiukasti kiinni selkärangassa. Ei kiinteää tai kimmoisaa.

Isoisä kertoi, että pilalla oleva kala voi aiheuttaa ruoka myrkytyksen. Se jää aina mieleen. Se opetus on kestänyt, en ole sen jälkeen syönyt epäilyttävää kalaa. Oli hirveän ikävä, että jouduimme heittämään kalan pois, mutta terveys on tärkeämpää.

Mille pilaantunut kala maistuu?

Ääh, pilaantunut kala… Yök. Muistan sen kerran, kun ostin lohta marketista ja se oli ihan… huoh.

  • Voimakkaan pahansisäinen haju, ihan kuin mädäntynyt roskiskaappi. Ei mitään tuoretta merituoksua, vaan jotain todella epämiellyttävää.
  • Maultaan… ei edes tiedä. Pistävää, kitkerää, kenties hieman metallinenkin? Ei millään tavalla kalaa, vaan jotain todella vääriä.
  • Rakenne… löysä ja mädäntynyt. Ruodot irtoilivat ihan miten sattuu, ei pysyneet yhdessä. Muistan kuinka liha oli todella pehmeää, lähes mutaista. Ei mitään kiinteää, kimmoisaa lohta, vaan jotain.. yäk.

Miksi ihmeessä minä edes ostin sen? Pitää tarkistaa myyntipäivämäärät tarkemmin seuraavalla kerralla. Mutta hei, muistatko sen reissun Lappiin? Se hirvipaisti oli taivaallisen hyvää. Oliko se vasta vuosi sitten vai jo kaksi?

  • Lapin reissu
    • Hirvipaisti oli upeaa.
    • Käytiin myös kalastamassa, saatiin muutama ahven. Ne maistuivat paljon paremmilta.

Toivottavasti tämä ei enää toistu. Mutta hei, tarvitsisikohan tehdä jotain hyvää ruokaa tänään? Ehkä pastaa? Toivottavasti en vahingossa tee jotain pilaantunutta.