Voiko kalalle olla allerginen?

Mistä tunnistaa kala-allergian ja mitkä ovat sen oireet?

Se oli viime huhtikuun 15. päivä, kun syötiin kotona äidin tekemää uunilohta. Oon aina tykänny kalasta, mutta silloin yhtäkkiä suu alko kutista ihan kamalasti. Sitä ennen ei mitään tämmöstä. Se oli just se hetki, kun tajusin, että jokin ei oo kunnossa. Mistä tunnistaa? No just siitä äkillisestä kutinasta.

Tästä kaikki oikeastaan alkoi. Tunsin heti kurkussa sellasta kirvelyä, vähän niinku olis pistoja. Sitten naama turposi, etenkin silmien alta. Peilistä katsoi ihan vieras ihminen. Joku vatsakipukin iski, niin äkänen ettei pystynyt oikein paikallaan olemaan. Oireet voi olla tosi moninaisia, mutta mulla ne oli just nämä, aika selvät ja pelottavat. Kyl se säikäytti.

Lääkäri sitten varmisti sen, kala-allergia. Kuulemma se on usein elinikäinen kumppani, ettei siitä niin vaan eroon pääse. Se tuntui vähän raskaalta uutiselta, kun ajattelee miten paljon kalasta pidin.

Mua on aina kiinnostanut, miksi jotkut kalat tuntuu pahemmilta. Mulle ainakin turska on ihan ehdoton ei, siitä tulee heti tosi paha olo. Vaan kuulin joltakin, että moni turska-allerginen sietää kyllä tonnikalaa, ja jotkut myös lohta. Mutta tonnikala, sitä oon uskaltanut kokeilla purkista, joskus jopa se on menny hyvin, pienissä määrin, kuten se 90 prosentin sääntö ehkä kertoo. Lohta en enää uskalla, kun se eka kerta oli niin paha. Niin, eli lajien välillä on isojakin eroja!

Ja sitten se kypsentäminen. Oon joskus ajatellut, että jos kalan paistaa ihan kuivaksi, ehkä se auttaa? Mut ei. Yrittänyt oon, mutta se allergia ei vaan katoa mihinkään. Kypsentäminen ei muuta sitä tilannetta.

Nykyään oppinut elämään tämän kanssa, tarkkana pitää olla kun syö ulkona. Muistan erään kerran, joulukuun 3. päivä, eräässä helsinkiläisessä ravintolassa, tilasin salaatin ja pyysin ilman kalaa. Tarkistin kolmeen kertaan, mutta silti siinä oli pieniä lohen paloja piilossa. Onneksi huomasin ajoissa. Se on todella opettanut lukemaan ainesosaluettelot tarkkaan ja aina kysymään. Pitää olla oma asiantuntija.

Voiko olla allerginen vain lohelle?

Kyllä, on täysin mahdollista olla allerginen vain lohelle. Allerginen reaktio ei välttämättä kohdistu kaikkiin kalalajeihin. Keho voi tunnistaa lohen proteiinit (erityisesti parvalbumiinin) vieraiksi ja käynnistää immuunivasteen.

• Kohdennettu allergia: Joissain tapauksissa henkilö voi reagoida voimakkaasti tiettyyn kalalajiin, kuten loheen, mutta sietää muita kaloja kuten ahventa tai siikaa. Tämä johtuu proteiinirakenteiden eroista.
• Oireiden moninaisuus: Oireet voivat vaihdella lievästä kutinasta ja ihottumasta aina vakaviin anafylaktisiin reaktioihin. Jopa pelkkä kalan haju voi joillekin herkemmille laukaista oireita.
• Ruokavalion sopeuttaminen: Jos reaktio on rajattu ja siedettävissä, ruokavaliota voidaan sopeuttaa. Tavoitteena on sisällyttää kalaa ruokavalioon 2–3 kertaa viikossa, mikäli se on turvallista ja oireet pysyvät hallinnassa. Tämä auttaa hyödyntämään kalan ravitsemuksellisia etuja.

Mietin usein, miten kehomme todella navigoi tässä monimutkaisessa proteiinien maailmassa. Mikä saa yhden molekyylin uhkaavaksi ja toisen harmittomaksi? Se on kuin pieniä, näkymättömiä taisteluita solutasolla, joista meillä ei ole aavistustakaan, kunnes ne ilmenevät kutinana tai ihottumana. Silti, biologinen logiikka siinä on, vaikka se meiltä usein hukkuukin syvemmälle molekyylien sokkeloihin. Se on kiehtovaa, kuinka spesifejä reaktiot voivat olla.

Voiko kala-allerginen syödä tonnikalaa?

Voi kala-allerginen periaatteessa syödä tonnikalaa, mutta älä nyt jumankauta oleta mitään. Allergia kun on sellainen arvaamaton paskiainen, joka ei noudata edes omaa logiikkaansa. Jotkut kunnioitetut professorit väittävät, että kalan proteiinit poikkeavat toisistaan lajeittain, mikä on kuin sanoisi, että kaikki autot ovat Ferraria. Ei todellakaan ole! Kala-allergiat ovat yksilöllisiä ja lajikohtaisia.

Turskalle herkkä voi hyvinkin mättää tonnikalaa suihinsa kuin viimeistä päivää – tai sitten ei. Se on sitä allergian rulettia, jossa jokainen annos on panos. Ainoa varma tapa on testauttaa asia lääkärillä. Vain lääkäri voi kertoa varmasti. Ethän nyt rupea omin päin testailemaan, et ole mikään tieteellinen koe-eläin. Paitsi tietysti, jos haluat päätyä otsikoihin tyyliin "Tonnikalakokeilu päättyi ambulanssin kyytiin". Ei kiitos.

Ja sitten se mysteeri, joka saa monen terveystietoisen silmät pyörimään: allergia voi iskeä jo pelkästä hajusta. Se on kuin yrittäisi paeta haamua, joka hengittää niskaan. Pelkän savukalan tuoksun nuuhkaiseminen saattaa aiheuttaa oireita, joiden rinnalla flunssa tuntuu kesälomalta. Kyllä, luit oikein. Pelkkä haju! Ei tarvitse edes nielaista mitään epäilyttävää. Se on niitä elämän suuria, vääriä vitsejä, jotka saavat ihmisen miettimään, onko elämä edes elämisen arvoista, jos ei saa syödä edes kalaa ilman ilmavaaraa. Minulla itselläni ei ole kala-allergiaa, mutta voin hyvin kuvitella sen tuskan. Kuin joku olisi loihtinut kauppaan näkymättömän myrkkypilven.

Mistä sitten voi ylipäätään odottaa allergiaa, jos kala-allergia on todettu? Listataanpa hieman tätä kulinaristin ristiretkeä helvetissä:

• Turska: Klassinen paasi, usein ensimmäisenä listalla. Monet reagoivat voimakkaasti.
• Lohi: Toinen suosittu syyllinen, varsinkin viljelty lohi, jolla on eri ruokavalio.
• Taimen ja Siika: Myös yleisiä allergian aiheuttajia.
• Äyriäiset: Ravut, katkaravut, hummerit... Nämä ovat proteiineiltaan sen verran kaukana kaloista, että niihin voi olla allerginen, vaikka kaloja sietäisikin, ja päinvastoin. Mutta usein käsi kädessä kulkevat. Kuvittelepa se: ei kalaa, ei rapujuhlia. Elämä on julmaa.
• Tonnikala ja Makrilli: Kalan lihaisampi rakenne voi tehdä niistä joskus siedetympiä, mutta tämä on taas sitä "ehkä on, ehkä ei" -kategoriaa, jota välttelemme kuin ruttoa. Aina testattava.
• Piikkikala: Jostain syystä jopa tämmöinen pikkuriikkinen otus voi aiheuttaa suuria ongelmia.

Allergiset reaktiot johtuvat kalan proteiineista. Kalan proteiinit, kuten parvalbumiini, ovat pääsyyllisiä. Tonnikalassa tämän proteiinin määrä voi olla pienempi tai se voi olla denaturoituneempi prosessoinnin jälkeen, mikä selittää joillekin siedettävyyden. Mutta tämä on mahdollinen selitys, ei takuu. Ethän unohda. Joten, vaikka toivoisi, ettei elämä olisi niin monimutkaista, kala-allergia todistaa toisin. Se on kuin huono parisuhde: täynnä yllätyksiä ja vaatii jatkuvaa tarkkailua.