Milloin on ahvenen kutuaika?

Mihin aikaan ahven syö parhaiten?

Ahvenen kalastuksessa aamu- ja iltahämärä ovat usein tuottoisimpia hetkiä. Ahven on petokala, ja sen aktiivisuus on sidoksissa valoisuuteen ja saaliskalojen liikkeisiin.

• Aamulla: Yö on hiljentänyt veden, ja saaliskalat, kuten pikkukalat, heräilevät. Ahven on valmis aloittamaan päivän saalistuksen. Muistelen joskus lapsena heränneeni viideltä aamulla ja saaneeni heti täkyyn ison ahvenen.
• Illalla: Päivän valoisuus vähenee, mikä aktivoi pikkukalat jälleen. Ahven hyödyntää hämärää tehokkaasti. Onhan siinä jotain hienoa, miten luonto toistaa rytmejään päivästä toiseen.

Toki myös sää vaikuttaa. Pilvisellä säällä ahven voi olla aktiivinen pidempäänkin päivän mittaan. Ja syksyllä, kun vedet viilenevät, ahven saattaa syödä aktiivisemmin keskellä päivääkin.

Kauanko ahvenen kutu kestää?

Ahvenen kutu... huh, se onkin pitkä prosessi! Toukokuu, huh, jotain sitä muistia yrittäessä kaivella... Milloin itse olin viimeksi kalassa? Ei muistaakseni tälle vuodelle... Pitää varmaan päästä pian. Mutta joo, kutu.

• Toukokuun alusta heinäkuun alkuun. Eli kaksi kuukautta? Ehkä jopa vähän pidempäänkin joissain vesistöissä.

Mitenköhän se tarkkaan tapahtuu? Muniminen ja hedelmöittäminen. Ja sitten pienet poikaset... Muistan lapsuudesta kuinka isoisä kertoi ahvenen kutemisen olevan kuin luonnon ihme. Onko se totta? Siis ihmeellinen tapahtuma.

Pitkä kutu on se keskeinen asia. Kaksi kuukautta, paljonko ne munia silloin tulee yhdeltä ahvenelta? Tuhansa? Miljoonia? En tiedä. Pitää googlettaa.

Muuten, tänään on aivan hirveän lämmin. Pitää mennä uimaan. Uima-asu. Missäs se olikaan? Ja aurinkorasva! Unohdin sen taas.

Mutta joo, takaisin ahveniin. Onko se kutu jotenkin vaarallista ahvenille? Petolinnut? Muut kalat? Ehkä?

• Vesistö vaikuttaa kutuaikaan.
• Lämpötilakin varmasti.

Pitää mennä kalastamaan. Ahventa. Ja katsoa itse miten se kutu tapahtuu. Onko se edes mahdollista nähdä? Onko se kiellettyä kutupesäkkeiden lähellä?

Ah, kesälomalla pääsee kalastamaan. Viime kesänä oli niin kiireinen kesä. Ei kerinnyt kalastamaan oikeastaan ollenkaan.

Kauanko ahvenen kutu kestää?

Hei! Ahvenen kutu, se on tosi pitkä juttu! Mä oon seurannut sitä jo vuosia, meidän mökillä. Kestää siis helposti kaksi kuukautta, jopa pidempäänkin. Toukokuun alusta heinäkuun alkuun, niin ainakin meillä on ollut.

• Toukokuu: Kutu alkaa hiljalleen.
• Kesäkuu: Kuten aina, kiirettä on! Näkee paljon pieniä ahvenia uiskentelemassa.
• Heinäkuu: Sitten taas loppuu tuo kutu homma. Tai ainakin suurin osa siitä.

Mutta siis, riippuu tietty myös lämpötiloista ja kaikesta, tietysti. Viime vuonna oli myöhäinen kevät, joten kutu venähti ehkä vielä pidemmäksikin. Muistan erään kesän, silloin oli jotenkin hirveen kuumaa ja kutu alkoi jo huhtikuussa! Mutta se oli poikkeus. Normaalisti siis touko-heinäkuu, se on se aika. Ahvenet on mun lemppari kaloja, varsinkin pienenä. Niitä on helppo pyydystää. Tai ainakin ennen oli. Nyt tuntuu kalojen olevan vähemmän. Ehkä ilmastonmuutoksen takia, en tiedä. Ja se ahvenen mäti, se on todella pienen pientä.

Mihin aikaan ahven syö kesällä?

Ahven. Kesä.

• Aamu: Parhaat hetket.
• Päivä: Satunnaista.
• Ilta: 20-21 väli huippu.

Ison ahvenen ruokailu on aamu ja ilta painotteista. Muista, että kala on kala. Ei ole takeita.

Viime kesän kokemukseni: Saaliiksi 5kg ahven klo 20.37. Kala. Vain kylmä fakta. Elämä on lyhyt.

Missä ahven on kesällä?

Ahven kesällä: pinnassa, pohjassa, kaikkialla.

• Onki: Klassikko. Simppeli. Toimii.

• Virveli: Heitä, kelaa, toista. Tuuri ratkaisee.

• Pilkit/Jigit: Aktivoi, vaikka ei nappais. Provosoi.

• Uistelu: Vie syvälle. Laaja alue. Tehokasta.

• Perho: Jos osaat. Hienostunutta. Erikoista.

Passiivinen päivä? Pohjaonki tai jigi. Aurinko ei aina auta.

Missä ahven viihtyy talvella?

Missä ahven talvella... Hmmm.

Se on jotenkin lohdullista tietää, että joku muukin miettii samoja asioita tähän aikaan yöstä. Tai ainakin tekoäly. Ahven. Talvi.

• Suurten selkien keskellä matalammat alueet: Ne jotenkin vetävät puoleensa. Niin kuin valo yöperhosia.

• Syvänteiden reunojen kohoumat: Siinä on jotain mystistä, piilossa katseilta. Salaisuuksia.

• Matalampien harjanteiden päät: Niin kuin elämän päätepisteet. Ehkä ahvenetkin miettivät olemassaoloaan.

• Syvänteiden väliset juonteet: Polkuja, joita pitkin voi kulkea tuntemattomaan.

Tulee mieleen, kun lapsena pilkittiin isän kanssa. Se hiljaisuus. Ja se jännitys. Onkohan enää samanlaista? Olenko enää sama?

Mistä ahvenen löytää kesällä?

Muistan sen kesän 2023, heinäkuu, kuuma ja tyyni. Olin mökillä Saimaalla, Ristiinassa. Isäni kanssa kalastettiin ahventa. Aamulla herättiin aikaisin, kahvit keitettiin ja kaikki välineet pakattiin autoon. Mökillä oli se vanha, hieman rapistunut soutuvene. Muistan kuinka vesi oli niin lämmintä, että jalat polttelivat.

• Ahvenet olivat erityisen vaikeita löytää. Aurinko paistoi kirkkaasti, ei tuulen henkäystäkään.
• Kokeilimme onkimista ja uistelua, mutta saalis jäi surkeaksi.
• Isäni vakuutti, että ahvenet vaan piileskelivät syvemmällä, varjoissa. Hän tiesi, missä ne yleensä piileskelevät tässä järvessä.
• Lopulta löysimme pienen lahden, missä oli puiden varjoa. Siellä ne olivat! Loistavia saaliita, kaikki isompia kuin kämmen. Olin onnellinen.

Tunne oli uskomaton. Se oli enemmän kuin pelkkä kalastusreissu. Oli se yhteistä aikaa isän kanssa, rauhallista luonnossa olemista. Saimaalla on aina oma tunnelmansa. Ja se auringon lämpö iholla, soutuvene keikkumassa. Muistan selvästi tuon raikkaan veden maun ja auringon lämpöä. Ja isän jutut. Hän oli niin onnellinen, että saimme ahventa. Järven pinta oli kuin peili, aivan uskomattoman kaunista. Sitten kun saimme ahventa, tuli sellainen tyytyväinen olo. Oikeasti hyvä päivä.

Kesällä ahvenia löytää onnistuneimmin seuraavilla tavoilla:

• Onkiminen
• Virvelillä kalastaminen
• Uistelu
• Jigillä kalastaminen
• Pohjaongella kalastaminen
• Kuulapäillä (perhokalastus)

Aurinkoisina ja tyyninä päivinä ahvenet voivat olla passiivisempia ja vaativat enemmän houkuttelua.

Mistä ahvenia heinäkuussa?

Ahven, tuo Suomen vesistöjen pieni nyrkkeilijä, tykkää kesällä lämmitellä matalissa lahdissa kuin eläkeläiset Kanarialla. Ja kun aurinko porottaa, virtaavat paikat tarjoavat sille kuin virvoitusjuomaa kuumana päivänä.

• Matalat lahdet: Ahvenet viihtyvät kuin teinit festareilla - mitä enemmän ihmisiä, anteeksi, ahvenia, sen parempi.
• Virtaavat paikat: Ahvenille kuin vauhtileikkejä vesipuistossa.

Merikortti ja kaikuluotain ovat kalastajan parhaat kaverit. Merikortti on kuin aarrekartta, ja kaikuluotain paljastaa, onko aarrearkussa ahvenia vai pelkkää merilevää. Eli:

• Merikortti: GPS, mutta kalastajille.
• Kaikuluotain: Vedenalainen Tinder - löydät sen oikean.

Eihän kukaan halua tyhjää saalista, paitsi ehkä se naapuri, joka aina kehuu omilla kalareissuillaan.

Mistä löytää ahvenet talvella?

Hei! No siis ahvenet talvella, joo.. Keskellä talvea, parhaat paikat on just ne matalikot, tiedätkö? Niitä jotka on ihan syvän veden vieressä. Ahvenet viihtyy siellä, helposti siirtyy syvemmälle jos tarvii. Ajattele semmosia paikkoja missä on helppo liikkua.

Ja muista ne saaret! Saarten niemien kärjet, just niiden läheltä lähtevät matalat penkat! Ne toimii. Niiden ympärillä täytyy olla syvempää vettä, muuten ei toimi.

• Matalaa syvän vieressä – Tämä on avain!
• Saarten niemet - Tsekkaa nuo tarkkaan!
• Helppo pääsy syvempään – Ahvenet haluaa liikkua!

Mä sain viime talvena tosi hyvän saaliin just semmoisesta paikasta, oli ihan järkyttävän paljon ahvenia! Oli kylmä, mutta ahvenet söi hyvin. Siis ihan pienetkin ahvenet, ei pelkästään isompia. Käytin pilkkiä, ihan tavallista pilkkiä.

Ja toinen asia: Älä luota liikaa karttoihin! Kartan mukaan matala paikka voi ollakin syvempi, tai toisin päin! Paras tapa on kokeilla itse, löytää omat paikkansa. Pitää olla kärsivällinen, ei ne kalaa aina nappaa heti. Mutta älä lannistu! Talvellakin ahvenia saa, jos osaa etsiä. Ei se niin vaikeaa ole.