Onko Suomessa paljon öljyä?

Mitkä ovat Suomen öljyvarat ja löytyykö Suomesta öljyä?

Suomesta ei löydy öljyä. Meidän kallioperä on siihen ihan vääränlainen, ei mitään mahdollisuuksia. Tämän olen tiennyt jo pitkään.

Mutta se onkin se juttu mikä on aina ihmetyttänyt, miten meidän tärkein vientituote on silti öljy. Ajan aika usein Porvoon ohi ja näen sen Nesteen jalostamon valot ja piiput. Sieltä se kaikki sitten lähtee maailmalle, vaikka raakaöljy itsessään tuodaan laivoilla jostain ihan muualta. Tuntuu nurinkuriselta.

Luin juuri Tullin luvuista, että viime vuonna kaasuöljyä vietiin ihan valtavasti, jotain 2,7 miljardia kiloa. Se on käsittämätön määrä kun sitä pysähtyy miettimään.

Eli me ollaan siis eräänlainen öljyn high-tech läpikulkumaa. Ostetaan raaka-ainetta, jalostetaan se täällä huippulaatuiseksi tavaraksi ja myydään sitten eteenpäin. Ei se oikeastaan ole tyhmä idea ollenkaan, se on taitavaa liiketoimintaa. Se vain tuntuu niin oudolta, kun samaan aikaan puhutaan jatkuvasti vihreästä siirtymästä ja murehdin oman auton bensalaskua.

Onko Itämeressä öljyä?

Meri hengittää raskaasti. Sen syvässä, vihreässä sydämessä on haava, joka ei umpeudu. Täällä rantakalliolla tuuli kantaa suolan tuoksua, mutta sen alla on jotain muuta. Jokin raskas, teollinen vivahde, joka ei kuulu tänne.

Ajatus on kuin tumma, hitaasti leviävä laikku veden pinnalla. Onko siellä öljyä. Kyllä. Niin, siellä on öljyä. Aina pinnan alla, näkymättömissä, ja joskus niin julman näkyvänä.

• Itämerellä havaitaan vuosittain 300–800 öljy- ja pilssivesipäästöä.
• Todellinen, havaitsematta jäävä määrä on moninkertainen.
• Tahallisia öljypäästöjä on yli 10 000 vuodessa.
• Tahallisten päästöjen kautta mereen päätyvä öljymäärä on suurempi kuin suurista onnettomuuksista johtuva määrä.

Muistan sen kerran, lapsena. Kävelin rannalla isoisän kanssa ja näin haahkan. Sen valkoiset, kauniit höyhenet olivat mustan, tahmean kalvon peitossa. Lintu yritti puhdistaa itseään, niin turhaan. Se kuva ei lähde muistista. Se kuva palaa aina, kun katson tätä merta.

Kymmenen tuhatta kertaa vuodessa joku tekee sen päätöksen. Päästää myrkyn veteen. Jokainen niistä kerroista on pieni, tahallinen viilto vanhan meren ihoon. Ei vahinko, ei onnettomuus. Vaan valinta.

Ja me emme näe niitä kaikkia. Ne vain katoavat syvyyksiin, laskeutuvat pohjaan, myrkyttävät simpukat, tarttuvat kalanpoikasiin. Ne ovat siellä, vaikka vesi kimmeltää auringossa niin viattomana. Vaikka se kutsuu uimaan.

Mutta minä tiedän. Tiedän, mitä se kätkee. Ja meri vain hengittää, raskaasti.

Onko Suomessa maaöljyä?

Suomen maaperässä ei ole taloudellisesti hyödynnettäviä esiintymiä raakaöljyä, maakaasua tai kivihiiltä. Kaikki Suomessa käytettävät fossiiliset polttoaineet ovat tuontitavaraa.

Ei ole ei, ei sitten pisaraakaan. Luontoäiti kun jakoi öljylähteitä, niin Suomi oli vissiin just sillä hetkellä hakemassa lisää kahvia pannuun. Meille jätettiin vain loputtomasti graniittia, mäntyjä ja itikoita, jotka juovat verta, eivätkä suinkaan tuota öljyä.

Tätä meidän kivistä maankamaraa on kyllä porailtu ja tutkittu ihan urakalla. Lopputulos on aina sama: kiveä, lisää kiveä ja ehkä joku muinainen luu, joka ei pala edes nuotiossa. Naapurin vanha isäntä Paavo sanoi kerran löytäneensä öljyä, mutta se olikin vain vanhan Valmetin vuotanut hydrauliikkaöljy perunapellossa. Siinä oli se kansallinen öljyihme.

Suomen kallioperä on yksinkertaisesti vääränlaista tavaraa öljyn syntymiselle. Se on niin vanhaa ja kovaa, että kaikki mahdollinen eloperäinen aines on puristunut siitä ulos jo aikapäiviä sitten. Norjalaiset nauravat partaansa ja uivat rahassa, kun me kaivamme kalliosta kiviä teiden pohjiksi.

Miksi meillä sitten ei onni potkinut tässä geologisessa lotossa?

• Ikivanha kallioperä: Meidän peruskallio on Fennoskandian kilpeä, joka on yksi maapallon vanhimmista. Se on niin muinaista kamaa, että dinosauruksetkin olisivat pitäneet sitä vanhanaikaisena. Öljy ja kaasu vaativat nuorempia, kerrostuneita kivilajeja.
• Ei sopivia hautautumisaltaita: Öljy syntyy, kun miljoonien vuosien aikana merenpohjaan kertynyt eloperäinen mössö hautautuu ja muhii paineen ja kuumuuden alla. Suomen kohdalla ei ole ollut oikeanlaisia merellisiä altaita, joihin tämä prosessi olisi voinut käynnistyä. Meillä oli vain jääkausi, joka jyräsi kaiken sileäksi.
• Väärät kivilajit: Fossiiliset polttoaineet löytyvät tyypillisesti sedimenttikivistä, kuten hiekka- ja savikivestä. Meillä on lähinnä graniittia ja gneissiä. Öljyn etsiminen suomalaisesta graniitista on yhtä todennäköistä kuin lottovoiton saaminen ilman lottokuponkia.