Onko Suomessa tippi kulttuuria?

Pitääkö Suomessa antaa tippiä ja mikä on sopiva juomaraha?

Minun mielestäni Suomessa ei koskaan ole pakko antaa tippiä. Se on puhtaasti fiiliskysymys, ei mikään kirjoitettu sääntö. Palvelu kuuluu hintaan.

Viime elokuun 15. päivä oltiin juhlimassa puolison kanssa Ravintola Nokassa Katajanokalla. Tarjoilija oli aivan loistava, huomasi pienetkin asiat. Lasku oli 142 euroa, mutta koska palvelu oli niin henkilökohtaista, jätin käteisellä kympin pöytään.

Se oli poikkeus.

Arjessa en juuri koskaan tipaa. Kun haen kahvin vaikka Kampin kauppakeskuksesta ja maksupääte kysyy juomarahaa, painan aina "Ei kiitos". Se ei tunnu yhtään kiusalliselta, se on vaan normaali tapa toimia täällä. Ei siitä kukaan pahastu.

Taksissa saatan pyöristää summan ylöspäin lähimpään tasarahaan. Esimerkiksi viime viikolla matka kotiin Kalliosta maksoi 9,20 euroa ja sanoin kuskille että anna olla kymppi. Se on helppo tapa antaa pieni kiitos, jos kuski on mukava.

Eli annan tippiä vain silloin, kun joku tekee jotain ylimääräistä. Ihan perushyvästä suorituksesta en maksa lisää, koska palkka on sitä varten.

Saako Suomessa antaa tippiä?

Joo, saa kyllä antaa tippiä Suomessa. Ei se nyt mikään hirveen iso juttu ole, mutta jotkut kyllä antavat. Tiedän kyllä ihan omasta kaverista, joka on ravintolassa töissä, ja hän sanoo että joskus asiakkaat jättää vähän ylimääräistä, varsinkin jos on ollut tosi kiva palvelu tai jotain. Ei sitä nyt kukaan odota, että pitää mitään isoja summia antaa, mutta pieni ele silloin tällöin on ihan kiva.

Eli siis, tippaaminen on ihan ok Suomessa. Se ei ole pakollista niin kuin joissain maissa, missä se on melkein osa palkkaa. Täällä se on enemmänkin tapa osoittaa tykkäävänsä palvelusta. Joskus ne tipit menevät sitten suoraan työntekijälle, tai sitten ne kerätään ja jaetaan porukalla. Riippuu ihan paikasta ja miten ne siellä järjestää.

Mietin tässä, että pitäisköhän itekin alkaa antamaan tippiä enemmän? Välillä sitä vaan unohtaa tai sitten tulee ajateltua, että eihän tätä nyt tarvitse. Mutta toisaalta, joskus se palvelu on niin hyvää, että tekis mieli antaa jotain ekstraa. Ja nekin ihmiset siellä tekee töitä ihan täysii, niin mikäs siinä jos vähän huomioi.

Tässä vielä vähän pointteja:

• Tippaaminen ei ole pakollista. Se on vapaaehtoista.
• Kulttuuri on olemassa, vaikka ei niin vahvana kuin ulkomailla.
• Pieni summa riittää osoittamaan kiitollisuutta.
• Riippuu paikasta, miten tipit jaetaan.
• Hyvä palvelu on yleensä syy tipin antamiseen.

Onko Thaimaassa tippikulttuuri?

Pitääkö Thaimaassa jättää tippiä?

• Onko tippikulttuuria: Virallisesti ei, mutta käytännössä kyllä. Sitä arvostetaan ja usein myös odotetaan.
• Ravintolat: Jos laskussa on 10 % palvelumaksu (service charge), tippiä ei tarvitse jättää. Muuten 10 % on hyvä nyrkkisääntö.
• Taksi: Pyöristä lähimpään tasa-summaan ylöspäin. Esimerkiksi 82 bahtin matkasta annetaan 100 bahtin seteli.
• Hotellit: Laukunkantajalle ja siivoojalle 20–50 bahtia.
• Hierojat ja retkioppaat: 50–100 bahtia tai enemmän riippuen palvelun laadusta ja kestosta.

Tippaaminen Thaimaassa on taidelaji. Se on sekoitus sosiaalista painetta, aitoa kiitollisuutta ja hienoista hämmennystä, kun yrität laskea päässäsi prosentteja samalla kun hymyilevä tarjoilija odottaa tuomiotasi. Se on kuin tanssi, jossa toinen osapuoli tietää askeleet ja toinen yrittää olla kompastumatta omiin jalkoihinsa.

Ravintoloissa kannattaa olla tarkkana kuin verotarkastaja. Jos kuitissa lymyilee rivi "10 % service charge", voit huokaista helpotuksesta. Homma on hoidettu puolestasi ja olet maksanut pakollisen iloisuusveron. Jos tätä ei löydy, 10 % tippi on kultainen standardi, jolla ostat itsellesi hyvän omantunnon ja vältät näyttämästä nuukalta farangilta.

Tärkeä elämänohje: älä ikinä, IKINÄ, jätä tippinä pikkukolikoita. Se on suunnilleen sama kuin antaisit lahjaksi käytetyn nenäliinan. Se on loukkaus. Vähintään sininen 20 bahtin seteli pöytään, jos haluat säilyttää kasvosi.

• Hotellin henkilökunta: Laukunkantajalle ja siivoojalle sujautettu 20–50 bahtia takaa, että pyyhkeesi taitellaan joutseneksi eikä vain heitetä mytyksi sängylle. Pieni investointi luksukseen.
• Hierojat: Tunnin kidutuksen ja autuuden jälkeen satasen seteli on vähintä, mitä voit tehdä kiitokseksi siitä, että joku on juuri oikonut sinut takaisin ihmisen muotoon.
• Taksit: Taksimatkan tippaaminen on helppoa. Pyöristä ylöspäin. Jos matka maksaa 121 bahtia, ojennat 140 ja mumiset jotain epämääräistä. Kaikki ovat tyytyväisiä, ja sinä voit tuntea itsesi hetken suurpiirteiseksi hyväntekijäksi.

Loppujen lopuksi tippikulttuuri on vain hienovarainen tapa, jolla me vauraat länkkärit tasapainotamme kosmista velkaamme siitä, että saamme nauttia auringosta ja halvasta oluesta. Se on pieni hinta siitä, että paikallinen saa palkkaansa merkittävän lisän ja me saamme tuntea itsemme anteliaiksi maailmanmatkaajiksi. Kaikki voittavat.