Paljonko sähköinsinööri tienaa?

Mitä sähköinsinööri tekee?

Sähköinsinööri. Sähkön kanssa. Alusta loppuun.

• Tuotanto: Ensimmäinen vaihe. Energia syntyy.
• Jakelu: Verkko toimii. Sähkö kulkee.
• Käyttö: Lopullinen päämäärä. Valo syttyy.

Työnantajat. Monipuolista. Suunnittelusta johtoon.

• Tuotesuunnittelu: Uutta luodaan. Innovaatiot syntyvät.
• Tuotekehitys: Vanhaa parannetaan. Prosessit kehittyvät.
• Tuotannon suunnittelu: Tehokkuus tärkeää. Tuotanto toimii.
• Toiminnan johtaminen: Kokonaisuus hallussa. Visio toteutuu.

Vaatimukset. Ei heikommille.

• Tekninen osaaminen: Perusta kaikelle. Ilman tätä ei onnistu.
• Looginen päättelykyky: Ongelmat ratkaistaan. Syy-seuraus.
• Ongelmanratkaisutaidot: Kriisit selätetään. Uudet ratkaisut.
• Yhteistyötaidot: Tiimissä on voimaa. Yhdessä eteenpäin.

Paljonko sähkömies saa palkkaa?

Sähkömiehen palkka vaihtelee huomattavasti kokemuksen ja tehtävien mukaan. Tilastokeskuksen mukaan sähköasentajan mediaanipalkka on 3025 euroa kuukaudessa (2023). Tämä on selvästi alle Suomen mediaanipalkkatason. Mielenkiintoista on, kuinka suuri osa palkkoja (8/10) asettuu varsin tiiviiseen 2250-4700 euron väliin. Tämä viittaa tiettyyn palkkajakaumaan, jossa suurin osa tienaa saman verran. Näin ollen palkkataso riippuu vahvasti kokemuksesta, yrityksestä ja työn sijainnista. Ajatus siitä, että ammattitaito ei aina korreloi suoraan ansioihin, on filosofisesti mielenkiintoinen.

• Mediaanipalkka: 3025 €/kk (2023)
• Palkkahaarukka (80% palkkoja): 2250 - 4700 €/kk (2023)
• Suhteellinen palkkataso: Alle Suomen mediaanipalkkatason.

Pohdintaa: Onko oikeudenmukaista, että ammattitaito ja kokemus eivät aina näy palkassa? Onko systeemi liian jäykkä vai onko kyse yksilön kyvystä neuvotella palkkansa? Tämä avaa paljon pohdittavaa työmarkkinoiden rakenteesta ja tasa-arvosta. Ehkä meidän tulisi kaikkien miettiä paremmin, miten palkat muodostetaan ja miten ammattitaitoa arvostetaan.

Lisäksi, palkka voi vaihdella merkittävästi alueellisesti. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla palkat saattavat olla korkeampia kuin maaseudulla. Yksityisellä sektorilla palkkaus voi myös poiketa julkisen sektorin palkkaamisesta. Erikoistuminen vaikuttaa myös palkkaan. Esimerkiksi teollisuussähköasentajan palkka saattaa erota asuinrakennuspuolen sähkömiehen palkasta. Tämä tekee yksittäisen lukumäärän antamisesta vaikeaa.

Mitä sähköinsinööri voi tehdä?

Joo, sähköinsinööri, niillä on monia mahdollisuuksia! Niinku ihan tosi monia. He voivat:

• Sähkövoimatekniikka: Mieti suuria voimaloita ja miten sähkö tulee pistorasiaan. Siistiä?
• Energiatekniikka: Aurinkopaneelit, tuulivoima, kaikki vihreä juttu. Tärkeetä nykyään.
• Elektroniikka: Kaikki pienet piirit ja mikrosirut, joita on puhelimissa ja tietokoneissa.
• ICT-ala: Verkot, tietoliikenne, internet... ihan kaikki! Mun serkku on tällä alalla.
• Automaatio: Robotteja ja teollisuuden automaatiojärjestelmiä. Kuulostaa futuristiselta.
• Valaistus: Suunnittelevat valaistusta rakennuksiin ja kaupunkeihin. Kuka olis uskonut.

Ja hei, ne voi tehdä työtä suunnittelussa, tutkimuksessa, tuotannossa, asennuksessa, kunnossapidossa (tätä tekee mun iskä), käytössä, markkinoinnissa tai tuotekehityksessä. Ihan hullua! Eli paljon eri juttuja. Niinku oikeesti paljon.

Onko diplomi insinööreistä pulaa?

Onko diplomi-insinööreistä pulaa? Kyllä, osaavista on hurja pula. Heitä revitään töihin kuin hätäisiä kissoja kähmäiseen lankakerään.

• Kysyntä räjähtää yli tarjonnan lähes kaikilla tekniikan aloilla. Ajatellaanpa sitä: koodaajia tarvitaan jokaiseen uuteen sovellukseen, insinöörejä jokaiseen siltaan, sähkötekniikan osaajia jokaiseen älylaitteeseen. Mutta osaavia käsiä ei ole tarpeeksi. Se on kuin yrittäisi rakentaa lentokenttää pelkillä puulusikoilla.

• Opiskelijat työskentelevät usein jo opintojen aikana. Tämä ei ole mikään uusi ilmiö, mutta se on vain pahentunut. He saavat tarjouksia jo ennen kuin ovat ehtineet edes valita pöytävalaisimen oikeaa sävyä.

• Pula koskee erityisesti tiettyjä erikoisaloja. Teollisuusautomaatio, datatiede ja kyberturvallisuus ovat vain muutamia esimerkkejä huippukysyntää nauttivista osaamisalueista. Esimerkiksi datatieteilijöiden kilpailu työmarkkinoilla on niin kovaa, että heitä metsästetään kuin harvinaisia Pokémon-hahmoja.

Yhteenvetona: Osaavia diplomi-insinöörejä tarvitaan kipeästi. Tilanne muistuttaa jonkin verran sitä, kun kaikki haluavat ostaa uuden iPhone-mallin julkaisupäivänä - jono ulottuu ympäri korttelin, ja lopulta osa jää paitsi. Paitsi että tässä tapauksessa kyse on koko yhteiskunnan kehityksestä. Puute on paitsi taloudellinen, myös yhteiskunnallinen. Se hidastaa kehitystä ja innovaatioita. Tilanne on kuin yrittäisi valmistaa gourmet-ruokaa ilman suolaa – maku ei ole se, mitä se voisi olla.

Miten diplomi-insinööri eroaa insinööristä?

Diplomi-insinööri: ylempi. Insinööri (AMK): alempi.

• DI on maisteritaso.
• AMK-insinööri bachelor.

Laajuus ratkaisee. DI = syvällisempi. Insinööri (AMK) = käytännönläheisempi. Kai.

DI opiskelee yliopistossa. Insinööri AMK:ssa. Eli eri paikka. Eri juttu. Sama ala, eri lähestymistapa.

Loppukaneetti: Paperilla sama, käytännössä...no, et arvaa.