Kumpi sähköjohtojen väri?

Sähköjohtojen värien merkitys: Ruskea, sininen ja keltavihreä

Sähköasennuksissa käytetään vakioitua värikoodausta johtimille turvallisuuden ja selkeyden takaamiseksi. Kolmijohtimisessa järjestelmässä, kuten esimerkiksi sokeripalan kytkentässä, kohtaamme kolme pääväriä: ruskea, sininen ja keltavihreä. Jokaisella on oma tärkeä tehtävänsä sähkövirran kuljetuksessa ja turvallisuuden varmistamisessa.

Ruskea (L) – Vaihejohdin: Tämä johdin kuljettaa vaihtovirtaa, joka on itse sähkölaitteen toimintaa varten. Ajatellaan sitä sähkövirran “meno-tietä”. Vaihejohtimessa on sähköjännite, joka on vaarallinen ihmiselle, ja kosketus siihen voi johtaa vakaviin sähköiskuihin. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että ruskea johdin on asianmukaisesti eristetty ja käsitelty vain asianmukaisella työkaluilla ja suojavarusteilla.

Sininen (N) – Nollajohdin: Nollajohdin on sähkövirran “paluu-tie”. Sen tehtävänä on kuljettaa sähkövirta takaisin sähkökeskukseen, sulkien sähköpiirin. Nollajohtimen jännite on lähellä maata (0V), joten se on huomattavasti vähemmän vaarallinen kuin vaihejohdin. Silti kosketus voi aiheuttaa epämiellyttävän sähköiskun, joten sen käsittelyssä tulee noudattaa varovaisuutta.

Keltavihreä (PE) – Suojamaa: Tämä on turvallisuuden kannalta kriittisin johdin. Sen tarkoitus on suojata käyttäjää sähköiskulta mahdollisten laitevikojen varalta. Jos laitteen kotelossa esiintyy virtapiikki, suojamaa johtaa virran turvallisesti maahan, estäen siten sähköiskun käyttäjälle. Keltavihreän johtimen tunnistaa helposti sen kirkkaan keltavihreästä väristä.

Yhteenvetona: Sähköjohtojen värikoodaus on elintärkeää sähköturvallisuuden kannalta. Ruskea johdin (L) on vaihe, sininen (N) on nolla ja keltavihreä (PE) on suojamaa. Jokaisen johtimen tehtävä on selkeästi määritelty, ja niiden asianmukainen käyttö on välttämätöntä turvallisen sähköasennuksen varmistamiseksi. Mikäli et ole perehtynyt sähköasennuksiin, älä koskaan yritä itse tehdä sähkötöitä – jätä se ammattilaisten tehtäväksi.