Mikä on se tietokoneen osa, joka suorittaa tietokoneelle annetut käskyt?

Miksi tietokoneessa pitää olla riittävästi RAM-muistia?

Aika pysähtyy. Hämärän sininen valo suodattuu ikkunasta, pölyhiukkaset tanssivat siinä hitaasti. Tietokoneen tuuletin humisee, hiljainen laulu keskellä hiljaisuutta. Kello näyttää kolmea yöllä, ja minä olen täällä, keskellä tätä digitaalista maailmaa.

RAM-muisti, se on kuin työtaso, keittiön pöytä, jossa kokki – minä – työskentelee. Mitään ei tapahdu ilman sitä. Mitä enemmän tilaa, sitä enemmän reseptejä, eli ohjelmia, voin pitää auki yhtä aikaa.

Muistan sen päivän, kun tietokoneeni oli kuin vanha kärry, raskaasti laahaava. Jokainen klikkaus oli taistelu, jokainen avautuva välilehti tuskaisa ponnistus.

• Vanhat sanat palasivat mieleen, sanat jotka kuvaavat sitä epätoivoa. Hidas, jumiutunut, turhautuva.
• Muisti oli loppunut, tämä digitaalinen työtaso oli täynnä.

Ajattelin, että lisäisin virtuaalimuistia, se halpa vaihtoehto. Mutta se oli vain laastari, haavat syveniä, säröilivät. Ei. Sitä en halunnut.

Sitten tajusin. Tarvitsin lisää RAM-muistia. Se oli kuin ostaisin suuremman pöydän, uuden, puhtaamman pinnan.

Uusi RAM oli kuin uusi alku. Se oli kuin hengittäisi syvään, kuin avaisi ikkunan ja antoisi tuoreen ilman virrata. Nopeus, sulavuus, iloa.

• Koneen suorituskyky parani.
• Ohjelmat avasivat hetkessä.
• Virtuaalimuisti ei ollut enää tarpeen.

Nyt, tässä hämärän valossa, ymmärrän. RAM-muisti ei ole pelkkä tekniikka, se on sydän, se on sielu. Se on työskentelyn ilo, sen virtaava energia. Se on vapaus. Se on kuin hengittäisi syvään. Se on rauha.

Se on kuin löytäisi tiensä ulos pimeydestä valoon. Koneeni, minun työkaluni, toimii nyt vapaasti.