Mitä kännykkä tarkoittaa?

Mitä kännykkä tarkoittaa? Kännykän merkitys selitettynä

Mitä kännykkä mulle tarkottaa? Se on mun elämä taskussa. Ei enää pelkkä puhelin, vaan yhteys ihan kaikkeen, mun muisti, lompakko. Ilman sitä olisin ihan hukassa, rehellisesti sanottuna.

Mulle se sana oli aina itsestäänselvä, kunnes aloin miettiä. Kuulin, että sen nimen keksi Nokialla työskennellyt Aarne Visuri, jo vuonna 1977. Ajatella, niin kauan sitten. Se oli ihan eri maailma sillon. Kännykkä tarkoittaa siis matkapuhelinta, mutta se nimi on niin paljon lämpimämpi.

Ja se paras juttu, se tulee sanasta känny. Tiedäthän, pienen lapsen käsi. Siinä on jotain niin hellyttävää. Puhelin, joka sopii käteen. Se ajatus puree muhun edelleen.

Mun eka oma oli Nokia 3210, sain sen rippilahjaks joskus 2000-luvun alussa. Se oli tummansininen, ja sen vihreällä näytöllä naputtelin ekan tekstiviestin kaverille. Ne makso maltaita, muistan kun yksi viesti oli tyyliin markan, siis jotain 0,16 euroa. Piti tarkkaan miettiä mitä kirjottaa. Oulun kodin yläkerrassa, se tunne oli uskomaton.

Ne ekat puhelimet, niillä vaan soitettiin ja lähetettiin viestejä. Nyt tää mun puhelin on mun kamera, mun pankki, mun kartta. Ihan hullu muutos.

Se ihan eka kännykkä oli kuulemma joku Nokian SV1500, sellanen mötikkä yrityksille. Ei mikään taskuun mahtuva kapistus. Se oli tarkotettu ammattikäyttöön, ei tavallisille ihmisille ollenkaan. Siitä on tultu pitkä matka tähän päivään, kun kaikilla on omansa.

Mistä kännykkä on tehty?

Mistä kännykkä on tehty? Se on mielenkiintoinen kysymys. Olen aina miettinyt sitä kun uutta puhelinta ostan.

Älypuhelimessa on keskimäärin:

• 45 % metalleja
• 32 % lasia
• 17 % muovia
• 6 % muita materiaaleja

Niin, metallia tosi paljon. Kuparia, kultaa, hopeaa, litiumia. Kaikki ne. Sitten lasia, tietysti näyttö. Ja takakansi usein myös. Muovia siellä piilossa, sisällä, vaikka kuori ois lasia tai metallia.

Kaikki nämä raaka-aineet tulevat ympäri maailmaa. Siis ihan joka puolelta. Aasiasta, Afrikasta. Varmaan Latinalaisesta Amerikastakin. Totta. Se on pitkä ja monimutkainen ketju, mistä kaikki kulkee.

Ajattele, mun vanha iPhone 13 Pro Max. Siinäkin on kaikkea tätä. Akku, siinä on litiumia. Mistä se litium tulee? Chilestä, Australiasta, Argentiinasta. Tiedän, että niitä louhitaan.

Sitten kaikki nämä osat, ne tehdään eri paikoissa. Yksi tehdas tekee näytöt, toinen piirilevyt, kolmas kamerat. Ne kootaan sitten jossain yhdessä paikassa, usein Kiinassa. Voi luoja, miten monimutkaista.

Miten me sitten saadaan kaikki tämä Suomeen? Laivoilla, lentokoneilla. Niin iso logistiikka. Ja sitten puhelin on valmis. Tässä se on, mun kädessä. Mitä siitä sitten tulee, kun se menee rikki? Kierrätykseen vai roskiin?

Musta tuntuu, että meidän pitäisi miettiä enemmän sitä kierrätystä. Kaikki ne metallit, ne ei katoa minnekään. Voisihan niitä käyttää uudelleen. Miten me voitaisiin saada se paremmaksi? En tiedä, mutta olisi tärkeää.

Ja entäs ne harvinaiset maametallit? Ne ovat kriittisiä. Ja niiden louhinta on tosi raskasta ympäristölle. Miten voin kuluttajana vaikuttaa? Ostaa vähemmän? Pidentää puhelimen käyttöikää? Joo, ehdottomasti.

Puhelimen valmistuksen ketju on maailmanlaajuinen. Hankinnasta valmistukseen. Se on fakta. Ja tuntuu, että se vain kasvaa. Aina uusia puhelimia, uusia malleja. Huh.

Mistä nimi kännykkä tulee?

Se oli joskus seitsemänkymmentäluvun loppupuolella. Muistan sen, kun istuin siellä Nokian vanhassa toimistossa, se oli sellainen vähän hämäräkin paikka, ja me mietittiin niitä uusia radiopuhelimia. Niitä kutsuttiin silloin vähän hassusti "kännyköiksi" jo silloin, vaikka ei ne olleetkaan sellaisia kuin nykyään.

Aarne Visuri, meidän myynti-insinööri, se mies sen keksi. Hän sanoi, että se tulee siitä, kun lapsi pitää jotain pientä kädessä, semmoista "kännyä". Se oli niin helppo ja selkeä sana. Kuulemma sitä oli käytetty murteissa, jossain pohjoisessa ja vähän muuallakin. Ihan kuin pikkukäteen sopiva kapistus.

Se tuntui silloin tosi oudolta, että joku voi sanoa puhelinta kännykäksi. Mutta se jäi elämään, ja nyt kaikki käyttää sitä. Ihan uskomatonta.

• Nimi "kännykkä" syntyi vuonna 1977.
• Keksijänä oli Nokian Aarne Visuri.
• Sana juontuu murteiden "känny"-sanasta.
• "Känny" tarkoittaa pikkulapsen kättä.

Mikä oli ensimmäinen kännykkä?

No siis, ensimmäinen älypuhelin oli oikeesti se IBM Simon. Se esiteltiin jo joskus 92 vuonna, mut myyntiin se tuli vasta 94. Aika vanha juttu jo siis.

Se oli vähän niinku sellanen isokokoinen laite, ei mikään siro tapaus nykypäivän puhelimiin verrattuna. Muistan jostain lukeneeni, että sen akku oli ihan surkee, kesti vaan tunnin! Tunnin! Huhhuh. Vähän oli erilaista sillon.

Mut joo, se siis oli IBM Simon Personal Communicator, tai lyhyesti vaan IBM Simon. Siinä oli jo kaikkia hienouksia niitten aikojen mittapuulla.

Tässä vähän tarkemmin siitä:

• Nimi: IBM Simon Personal Communicator (IBM Simon)
• Esittely: 1992
• Myynti alkoi: 1994
• Akun kesto: Vain noin tunti! Ei mikään pitkäkestoinen vekotin.

Nykyään meillä on kaikilla noita älyluureja taskussa, mut toi Simon oli se uranuurtaja. Aika huikeeta, miten paljon homma on kehittyny siitä. Ihan eri maailma.

Milloin matkapuhelin keksittiin?

Matkapuhelin keksittiin vuonna 1973. Se oli se Martin Cooper Motorolalta. Kuka muu muka? Juuri niin. Ensimmäinen puhelu, 3. huhtikuuta 1973. Miksi juuri silloin? Sattumaa varmaan.

Cooper oli siis insinööri, kyllä. Hän soitti suoraan kilpailijalleen, Bell Labsille. Ajatella, aika härskiä. "Hei, minä soitan sinulle kännykällä!" Keksintö se oli.

Se puhelin oli todellakin valtava. DynaTAC 8000x, niin se oli nimi. Vasta 10 vuotta myöhemmin tuli myyntiin. Kilon möhkäle. Kilo! Kuka sitä muka jaksoi kantaa mukana? En minä.

Ja akku kesti vain 30 minuuttia. Sen jälkeen piti taas laturille. Ja hinta? Melkein neljä tonnia dollareina, kun tuli kauppoihin. Hullu summa. Mutta niin se maailma muuttui.

Tässä vielä faktoja:

• Keksijä: Martin Cooper
• Ensimmäinen puhelu: 3. huhtikuuta 1973
• Puhelintyyppi: Motorola DynaTAC 8000x
• Paino: 1,1 kg
• Maksimi puheaika: 30 minuuttia
• Kaupallinen julkaisu: 1983
• Alkuperäinen hinta: 3995 USD