Mihin verkot kannattaa laskea?

Mihin verkot kannattaa laskea? Parhaat paikat

Parhaiden kalastuspaikkojen ja oikeiden syvyyksien löytäminen on tärkeää saaliin saamiseksi. Oikean sijainnin valitseminen varmistaa onnistuneen kalastusreissun ja auttaa välttämään tyhjät vedot. Opi valitsemaan parhaat paikat ja syvyydet verkoille huolellisesti ennen kuin pohdit, mihin verkot kannattaa laskea.

Mihin verkot kannattaa laskea onnistuneen saaliin varmistamiseksi?

Verkon laskeminen oikeaan paikkaan on ratkaiseva tekijä verkkokalastuksessa, sillä se ratkaisee suoraan saaliin määrän ja laadun. Parhaat verkkokalastuspaikat eivät löydy sattumalta, vaan ne perustuvat vesistön pohjanmuotojen, syvyyksien ja kalojen luonnollisten kulkureittien ymmärtämiseen. Kun verkko lasketaan oikealle syvyydelle ja oikeanlaiseen maastoon, kuten rinteeseen tai penkan reunaan, kalat voivat liikkua luonnollisesti alueella ja osua pyydykseen.

Pohjanmuodot ja rinteet kalastuksen valttina

Kalat hakeutuvat tyypillisesti vedenalaisille rinteille, penkoille ja syvänteiden reunoille, koska nämä alueet tarjoavat suojaa ja toimivat kalojen pääreitteinä. Vedenalainen rinne toimii ikään kuin valtatienä, jota pitkin kalat kulkevat ravinnon perässä matalammasta syvään ja takaisin. Kun verkon laskeminen kalastus paikka sijoitetaan kulkemaan rinteen yli siten, että sen yläosa on matalammassa ja aliosa syvemmällä, se kattaa tehokkaasti eri syvyyksissä liikkuvat kalaparvet.

Eri kalalajien suosimat laskupaikat järvessä

Eri kalalajeilla on omat mieltymyksensä sen suhteen, millaisessa maastossa ja minkä syvyisessä vedessä ne viihtyvät. Oikean kalalajin tavoittaminen edellyttääkin sitä, että verkko lasketaan juuri kyseiselle lajille tyypilliselle elinalueelle.

Kuhaverkon laskeminen ja sopivat syvyydet

Kuhaverkon laskupaikka viihtyy parhaiten kovilla, savisilla tai hiekkaisilla pohjilla sekä selkävesien reunoilla. Kuhaverkot kannattaa laskea rinteisiin tai syvempien vesien äärelle, tyypillisesti 3 - 10 metrin syvyyteen vuodenajasta riippuen. Kesällä kuha hakeutuu usein hieman syvemmälle, kun taas alkusyksystä sitä tavataan matalammista vesistä.

Ahvenverkon sijoittaminen kapeikkoihin ja kareille

Ahven liikkuu mielellään parvissa ja suosii kivikkoisia pohjia, vedenalaisia kareja sekä saarten välisiä salmia ja kapeikkoja, joissa virtaus tuo mukanaan ravintoa. Ahvenverkon laskeminen järveen kannattaa laskea hieman matalampaan veteen, noin 2 - 6 metrin syvyyteen, erityisesti silloin, kun vesi alkaa viiletä loppukesästä.

Vuodenaikojen vaikutus verkon laskupaikkaan

Vuodenaika sanelee sen, millaisella syvyydellä ja millaisilla vesialueilla kalat liikkuvat. Keväällä ja alkukesästä kutuaikana kalat siirtyvät sankoin joukoin mataliin lahtiin ja kaislikoiden reunoille. Kesän edetessä pintaveden lämmetessä monet kalat siirtyvät viileämpiin syvänteisiin. Syksyllä vesien sekoittuessa kalat taas hajaantuvat laajemmille alueille, jolloin hieman syvemmät penkat osoittautuvat parhaiksi kohteiksi.

Kevään ja syksyn erot kalastuksessa

Keväällä verkot kannattaa laskea varsin lähelle rantaa, sillä kutualueet sijaitsevat matalassa vedessä. Syksyllä tilanne muuttuu täysin, ja katse kannattaa kääntää kohti ulappojen reunoja ja syvempiä monttuja, joihin kalat kerääntyvät talvehtimista edeltävään ruokailuun.

Verkkokalastuksen paikkavaihtoehtojen vertailu

Vedenalainen rinne tai penkka

• Kuha, hauki, taimen

• Erittäin korkea, sillä toimii kalojen pääreittinä

• Vaihtelee matalasta syvään, kattaa laajan kerroksen

• Vaatii tarkkaa pohjan tuntemusta ja kaikuluotainta

Salmi tai kapeikko

• Ahven, särki, hauki

• Hyvä virtausten vuoksi, jotka houkuttelevat pikkukaloja

• Usein tasainen ja kohtalainen, noin 2 - 5 metriä

• Veneiden liikkumine saattaa häiritä kalastusta

Matalikko ja kaislikon reuna

• Hauki, särki, ahven kutuaikaan

• Huippuluokkaa keväisin ja alkukesästä

• Hyvin matala, alle 2 metriä

• Heinäaikana verkko tukkeutuu herkästi vesikasveista

Matin verkkokalastusreissu Saimaalla

Matti, kokenea kalastaja Etelä-Savosta, halusi parantaa kuhasaalistaan Saimaalla, mutta ensimmäiset kaksi viikkoa verkot tuottivat vain tyhjää. Hän oli laskenut verkot liian tasaiselle pohjalle keskelle selkää ilman selkeää struktuuria.

Pettymyksen jälkeen Matti pääytti hyödyntää kaikuluotainta ja etsiä vedenalaisen harjanteen rinteen, josta kuha voisi liikkua syvän ja matalan välillä.

Hän laski verkon niin, että sen yläpaula oli neljässä metrissä ja alapaula kahdeksassa metrissä rinteen mukaisesti.

Seuraavanaa aamuna tulos oli täysin erilainen: verkosta nousi viisi mittakuhaa ja muutama iso ahven, mikä osoitti pohjanmuotojen tärkeyden.