Mikä on sivusaalis?

Mikä on sivusaalis: Kalastuksen säännöt ja purkamisvelvollisuus

Kalastukseen liittyvä mikä on sivusaalis herättää usein kysymyksiä siitä, miten saatuja satunnaislajeja käsitellään säädösten mukaisesti. Oikean tiedon omaksuminen auttaa kalastajia välttämään epäselvyyksiä sääntelyssä ja tukee vastuullista toimintaa vesillä. Tutustu tarkempiin ohjeisiin ja ymmärrä velvoitteet paremmin.

Mikä on sivusaalis ja miksi sitä kertyy kalastuksessa?

Sivusaalis tarkoittaa kalastuksessa ja pyynnissä niitä saaliiksi joutuneita eläimiä, joita ei ollut tarkoitus pyydystää. Kun kalastaja pyrkii pyydystämään tiettyä kohdelajia, kuten silakkaa tai lohta, pyydyksiin tarttuu usein myös muita lajeja tai kohdelajin liian pieniä yksilöitä. Tämä ilmiö voi liittyä moniin eri tekijöihin, ja sen laajuus riippuu pitkälti käytettävistä kalastusmenetelmistä ja alueesta.

Valtamerten kaupallisessa kalastuksessa sivusaaliin määrä on hämmästyttävän suuri. Teollisessa kalastuksessa noin 40 prosenttia kaikesta merestä nostetusta saaliista on sellaista, jota ei ole tarkoitettu pyydettäväksi tai jota ei käytetä tehokkaasti. Tämä tarkoittaa vuosittain kymmeniä miljoonia tonneja mereneläviä. Luku paljastaa, kuinka vaikeaa nykyisillä suuren mittakaavan pyydyksillä on erotella halutut lajit muista eläimistä. Kun verkot vedetään ylös, mukana nousee vääjäämättä ekosysteemin muita osia.

Aloittaessani vuosia sitten työt kalastuksen seurannan parissa ajattelin, että sivusaalis kalastuksessa koskee vain muutamia hassuja eksyneitä kaloja. Todellisuus iski vasten kasvoja heti ensimmäisellä viikolla troolarilla. Kun valtava trooli tyhjennettiin kannelle, silakoiden seasta paljastui kymmeniä kiloja muita lajeja ja alamittaiset kalat sivusaalis tuli kerralla tutuksi. Se oli pysäyttävä hetki. Tajusin, ettei kalastus ole koskaan kirurgisen tarkkaa, vaan pikemminkin laajakangaspyyntiä.

Mistä kaikesta kalastuksen sivusaaliit koostuvat?

Sivusaalis voi koostua monenlaisista merenelävistä, jotka jaetaan tyypillisesti ei-kaupallisiin kaloihin, alamittaisiin yksilöihin ja muihin eläimiin. Pyydyksiin päätyy säännöllisesti niin ilman kaupallista arvoa olevia kalalajeja kuin suojeltuja nisäkkäitä ja lintujakin.

Tyypillisimpiä sivusaaliin ryhmiä ovat: Muut kalalajit: Kaloja, joilla ei ole markkina-arvoa tai joiden kalastuskiintiöt ovat jo täynnä. Alamittaiset kalat: Liian nuoria tai pieniä yksilöitä, joiden pyynti on lailla kielletty kannan turvaamiseksi. Merinisäkkäät ja linnut: Hylkeet, pyöriäiset, merikilpikonnat ja sukeltavat merilinnut, jotka hukkuvat verkkoihin. Ruskohait ja rauskut: Erityisesti pitkäsiimakalastuksessa ja avomeripyynnissä hait muodostavat huomattavan osan tahattomasta saaliista, ja esimerkiksi noin 50 prosenttia maailman haisaaliista saadaan juuri muiden lajien kalastuksen sivusaaliat muodossa.

Mitä sivusaaliille tehdään ja mitä on EU purkamisvelvollisuus?

Sivusaaliin kohtalo riippuu paljon paikallisesta lainsäädännöstä ja kalastustavasta, ja perinteisesti suuri osa siitä on heitetty takaisin mereen. Tämä poisheittäminen (discard) on kuitenkin ongelmallista, sillä suurin osa eläimistä kuolee tai vahingoittuu vakavasti pyydyksissä ennen veteen palauttamista.

Euroopan unionissa otettiin käyttöön eu purkamisvelvollisuus sivusaalis -sääntö, joka muutti tilanteen täysin. Se velvoittaa kalastajat tuomaan tiettyjen kiintiöityjen lajien sivusaaliit maihin sen sijaan, että ne heitettäisiin kuolleina takaisin mereen. Maihin tuotu saalis herättää kysymyksen siitä, mitä sivusaaliille tehdään käytännössä. Se hyödynnetään usein teollisuudessa, esimerkiksi kalajauhona tai rehuna, eikä sitä saa myydä suoraan ihmisravinnoksi. Tämän sääntelyn tavoitteena on pakottaa kalastusala kehittämään valikoivampia menetelmiä, sillä kukaan kalastaja ei halua täyttää ruumaansa vähäarvoisella materiaalilla.

Keskustelin kerran erään vanhan kalastajan kanssa tästä säännöstä rannassa. Hän oli raivoissaan. Hän koki, että ruuman täyttäminen alamittaisella kalalla vei tilaa ja aikaa varsinaiselta työltä. Mutta kahden vuoden kuluttua tapasimme uudelleen. Hän myönsi, että sääntö oli pakottanut hänet vaihtamaan verkkotyyppiä ja muuttamaan apajia - ja lopputuloksena tahattoman saaliin määrä oli pudonnut murto-osaan. Sääntö toimi, vaikka se vaati aluksi tuskaa.

Miten sivusaaliin määrää voidaan vähentää?

Sivusaaliin määrää pyritään jatkuvasti vähentämään kehittämällä valikoivampia pyydyksiä ja hyödyntämällä uutta teknologiaa. Erilaiset verkkorakenteet, joista pienet kalat pääsevät läpi, sekä hyljekarkottimet ovat tästä hyviä esimerkkejä.

Tehokkaimpia menetelmiä ovat: 1. Pakoaukot ja valikoivat paneelit: Verkkopyydyksiin asennettavat jäykät paneelit tai suuremmat silmäkoot, jotka sallivat alamittaisten kalojen ja muiden kuin kohdelajien uida ulos pyydyksestä. 2. Akustiset karkottimet (pingerit): Verkkoihin kiinnitettävät laitteet, jotka lähettävät äänisignaaleja ja varoittavat pyöriäisiä tai hylkeitä pyydyksen läsnäolosta. 3. Pyydysmuutokset: Esimerkiksi pitkäsiimakalastuksessa pyöreiden koukkujen käyttö perinteisten J-koukkujen sijaan vähentää merikilpikonnia ja haita merkittävästi. 4. Dynaaminen aluesulku: Kalastusalueiden sulkeminen väliaikaisesti silloin, kun sivusaalisriski on suuri. Tutkimusten mukaan dynaamisella aluehallinnalla voidaan vähentää sivusaalista jopa 57 prosenttia ilman, että kohdelajin saalismäärät kärsivät.

Kalastusmenetelmien sivusaalisriskit

Pohjatroolaus

• Erittäin suuri; raskaat verkot laahaavat pohjaa ja keräävät lähes kaiken tielleen osuvan

• Pohjakalat, äyriäiset, rauskut ja pohjan selkärangattomat eläimet

• Heikko, mutta parannettavissa erotteluristikoilla ja pakoaukoilla

Pitkäsiimakalastus

• Kohtalainen, mutta kohdistuu usein suuriin ja hitaasti lisääntyviin petolajeihin

• Hait, merilinnut, merikilpikonnat ja muut suuret ulapankalat

• Kohtalainen; koukun muoto ja syötin syvyys vaikuttavat paljon

Rysät ja katiskat

• Pieni tai kohtalainen, ja saalis säilyy usein elossa pyydyksessä

• Hylkeet ja vesilinnut, jotka yrittävät tunkeutua pyydykseen kalan perässä

• Hyvä; elävänä säilyneet ei-toivotut lajit voidaan usein vapauttaa vahingoittumattomina

Matin rysäkalastus Saaristomerellä: Taistelu hylkeitä vastaan

Matti, kolmannen polven rannikkokalastaja Saaristomerellä, oli vähällä lopettaa ammattinsa, koska harmaahylkeet söivät lohet suoraan verkoista ja jättivät jälkeensä vain rikkirevittyjä pyydyksiä sekä kuolleita hylkeenpoikasia sivusaaliiksi. Tilanne turhautti häntä syvästi, ja epätoivo kasvoi jokaisen pilatun pyyntipäivän myötä.

Ensimmäisenä ratkaisuna Matti kokeili siirtää perinteisiä verkkojaan uusille alueille ja lisätä niiden tarkastustiheyttä. Tämä yritys kuitenkin epäonnistui - hylkeet seurasivat venettä, oppivat uudet paikat nopeasti, ja Matin kädet olivat viikon jatkuvasta kokemisesta rakkuloilla ilman yhtäkään ehjää myyntikalaa.

Läpimurto tapahtui, kun Matti päätti investoida kokonaan uudenlaiseen ponttonirysään eli niin sanottuun hyljekestävään Push-up-rysään ja asentaa sen yhteyteen hyljekarkottimen. Hän tajusi, että passiivisen suojautumisen sijaan pyydysrakenne oli muutettava sellaiseksi, ettei hylje pääse fyysisesti käsiksi kaloihin.

Käyttöönotto vaati kahden viikon raskaat säätömomentit syksyn kylmässä viimassa, mutta tulokset olivat mullistavia: hylkeiden aiheuttamat kalatuhot loppuivat lähes kokonaan, rysään eksyneet alamittaiset taimenet voitiin vapauttaa täysin vahingoittumattomina, eikä yhtään hyljettä ole jäänyt pyydykseen sivusaaliiksi viimeisen kahden vuoden aikana.