Miten aloittaa valokuvaaminen ammatti?

Ammattivalokuvaus: Mistä aloittaa?

Aloitin itseopiskelulla, kamera kädessä jo lukiossa. Muistan kuinka Nikon D3000, lahjaksi saatu 17-vuotiaana, muutti kaiken.

Sitten löysin itseni kuvaamassa kavereiden bändikeikkoja, hinnat aluksi ihan nimellisiä, ehkä kymppi keikka. Kokemusta kertyi, pikkuhiljaa.

Ammattikorkeakoulu tuli sitten mieleen. Ajattelin koulutus antaa paremman pohjan. Eikä kaduta, oppi paljon, vaikka itseopiskelullakin pääsi jo pitkälle.

Näyttötutkinto oli kyllä jännittävä, lopputöiden teko kylläkin ahdistaa vieläkin. Oliko se 2018 vai 2019? En enää muista tarkalleen.

Nyt teen paljon hääkuvauksia, hinta riippuu paketista, mutta keskimäärin ehkä 1500 euroa. Tykkään työstäni! On ihanaa tallentaa ihmisille tärkeät hetket.

Missä valokuvaaja voi työskennellä?

Missä valokuvaaja voi työskennellä? No, se on kuin kysyisi, missä lintu voi lentää – ihan missä vaan! Tai no, melkein.

Täyspäiväisesti hommissa? Voi olla studiossa, hääkuvaajana juoksemassa hääparin perässä kuin kuuma peruna (oikeasti olen nähnyt sen tapahtuvan!), tai vaikkapa yrityksen palkkalistoilla, napsimassa tuotekuvia niin että sormet menevät jo valmiiksi hermoille.

Freelancerina sitten vasta alkaa se hullu show! Voit kuvata kaiken maailman juttuja, vauvoja potkivan äidinmahaa ja viittäkymmentä vuotta täyttäviä rokkareita. Etkö usko? Uskokaa, olen kuvannut. Tai niin kuin äitini sanoisi: "Se on kuin työskentelyä eläinten kanssa, joskus hauskaa, joskus todella raivostuttavaa."

• Hääkuvaus (olen itsekin käynyt läpi tämän helvetin!)
• Muotokuvaukset (joskus ne on ihan perus töitä, joskus ne vaatii valoa enemmän kuin Hollywood)
• Tuotekuvaukset (olen valokuvannut kaikkea hammastahnasta lentokoneisiin. Totta!)
• Mainoskuvaukset (ajattele, olet tehnyt kuvan, joka tulee miljoonien ihmisten nähtäville - ja saat siitä rahat!)
• Lehtien kansikuvat (itse en ole tehnyt, mut olen nähnyt niitä tekeviä, se on kuin taistelua maailman valloittamiseksi.)
• Taidekuvaukset (eli niinkuin minä, voi tehdä kuvia, jotka näyttää siltä kuin ne olisi maalattu vesiväreillä, mutta ovat itseasiassa otettuja kuvia).

Ja palkka? Se on kuin lottoarvonta. Yksi kuva voi tuoda sata euroa tai sata tuhatta, riippuu ihan asiakkaasta ja siitä, mitä kuvaa otat. Olen itsekkin ansainnut kerran niin paljon, että minun piti hakea uusia taskuja! Joten, jos haluat vaurautta, ota kamera mukaan. Ja muista: korkeajännitejohdot eivät ole paras kuvauspaikka. Olen kokenut.

Miten päästä valokuvaajaksi?

Valokuvaajaksi? Kilpailu on raakaa.

• Koulutus ei takaa työpaikkaa. Opisto, AMK, yliopisto – valinnanvaraa on.
• Oppisopimus on toinen reitti. Käytännön kokemus arvossaan.
• Itseoppinut? Näyttötutkinto on mahdollisuus. Ammatti- tai erikoisammattitutkinto.

Lisää: Portfolio ratkaisee. Verkostot avainasemassa. Erikoistuminen kannattaa. Jatkuva itsensä kehittäminen on pakollista. Ala on armoton.

Miten kouluttautua valokuvaajaksi?

Opiskelin valokuvausta Metropolia Ammattikorkeakoulussa 2018-2021, ja sain medianomin tutkinnon. Se oli rankkaa, paljon töitä, mutta niin palkitsevaa! Muistan erityisesti yhden projektin, jossa tehtiin dokumenttifilmejä Helsingin yöelämästä. Olin tosi innoissani, mutta samalla paniikissa, kun aikataulu oli tiukka ja kaikki oli uutta. Yöt menivät kuvausten parissa, ja muokkaus vei myös paljon aikaa.

• Koulussa oli hyviä opettajia, mutta osasta opintojaksoista olisin kaivannut enemmän käytännönläheisyyttä.
• Teoriaa oli paljon, mutta se antoi hyvän pohjan oman tyylin löytämiselle.
• Ryhmätyöt opettivat paljon yhteistyöstä ja aikataulujen hallinnasta. Oli todella hauskaa työskennellä samanhenkisten ihmisten kanssa.

Olen nykyään freelance-valokuvaaja, ja alan on jatkuvasti muuttunut digitaalisuuden myötä. Markkinointia pitää tehdä jatkuvasti ja verkostoitumista on paljon. Toinen askel olisi ollut ehkä joku kuvataidepainotteinen linja, mutta halusin sitä käytännönläheisyyttä. Olen tyytyväinen valintaani. Tällä hetkellä olen erikoistunut muotokuviin, mutta kokeilen myös muita genrejä.

Lisäksi:

• Opintojen rinnalla tein paljon freelancer-keikkoja, mikä auttoi kerryttämään kokemusta ja opettamaan itsenäisen työskentelyn tärkeyden.
• Olen edelleenkin opiskelemassa, jatkuvasti kehittämällä taitoani. Nettikurssit ovat tässä loistavia.
• Kannattaa verkostoitua alan ihmisiin jo opiskeluaikana - se avaa ovia tulevaisuuteen. Ammattikorkeakoulu on hyvä vaihtoehto perusteelliseen opiskeluun, mutta myös toisen asteen koulutus on hyvä vaihtoehto, ja oppisopimus on loistava tapa yhdistää teoria ja käytäntö.

Mitä on valokuvaaminen?

Valokuvaus? Se on sitä, kun yritetään vangita hetki, mutta lopputulos on yleensä kaukana siitä. Tai no, riippuu keneltä kysyt.

• Jollekin se on taidetta, toiselle pelkkää näppäilyä.
• Ja sitten on ne, jotka kuvaavat ruokansa – ikuistaen sen hetken, ennen kuin se katoaa parempiin suihin.

Valokuvaus on kuin digitaalinen aikakone, paitsi että se ei vie sinua menneisyyteen, vaan jättää sinut jumiin siihen yhteen kuvaan. Kuin hyttynen kesäillassa – ikuisesti kiinni sellofaanissa.

Teknisesti: Valo osuu johonkin, kamera nappaa sen talteen. BOOM! Kuva. Ihan kuin koira jahtaisi häntäänsä, paitsi että tässä tapauksessa koira on valo ja häntä on kamera. Hauskaa, eikö?

Filmi? Vanha juttu. Nykyään kaikki kuvaavat puhelimillaan – ja lataavat ne someen. Paitsi minä. Minä en kerro mitä minä kuvaan. Yllätys, yllätys!

Wikipediasta löytyy varmasti parempi selitys, mutta hei, tämä on sentään vähän hauskempi. Ja ehkä vähän paikkansapitävämpi. Tai ehkä ei. Kuka tietää?

Miten voi opiskella valokuvaajaksi?

Valokuvaaja. Tie kuviin.

• Ammattikorkeakoulu: Medianomi tai kuvataiteilija. Kulttuuriala.
• Toisen asteen opinnot: Media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkinto.
• Oppisopimus: Myös mahdollinen. Työelämä opettaa.

Lisäksi:

• Helsingin yliopisto: Valokuvaus. Avoin yliopisto. Mahdollisuuksia.
• Kurssit: Lyhytkestoisia. Erikoistumisalueita.
• Portfolio: Kaiken A ja O. Näytä mitä osaat. Ei selityksiä.