Kauanko keuhkoveritulppa kestää?

Mistä tietää, että on keuhkoveritulppa?

No niin, mietit siis, onko sulla keuhkoissa tukos? Ei hätää, tässä vinkit, ettei tarvitse heti alkaa googlailla kuolinsyytutkimuksia:

• Hengenahdistus, sellainen, että tuntuu kuin joku istuisi sun rintakehän päällä. Ei se normaali sunnuntai-illan sohvaperunaolo.
• Rintakipu, joka voi tuntua kuin puukko iskettäisiin kylkiluiden väliin. Jos olet urheilija, ehkä tämä on vain treenin jälkeistä jomotusta? Ehkä ei.
• Yskä, ei mikään tavallinen räkäyskä, vaan semmoinen ärsyttävä ja kuiva.
• Veriyskä, jos alat syljeskelemään verta, niin silloin on aika soittaa 112!
• Kuume, no, kuume on aina kuume, mutta jos se yhdistyy muihin oireisiin...
• Suorituskyvyn heikkeneminen, yhtäkkiä ei jaksakaan juosta maratonia? Outoa.
• Pyörtyminen, jos meinaa taju lähteä, niin silloin ollaan jo vähän vakavammilla vesillä.

Ja hei, jos tuntuu pahalta, soita sille lääkärille. Ne on niitä varten, eikä ne pure!

Voiko keuhkoveritulpasta parantua?

Keuhkoveritulpasta voi parantua. Suurin osa potilaista toipuu täysin. Tämä on kuitenkin monimutkainen asia, joka ansaitsee tarkempaa analyysia.

• Paranemisen mahdollisuus: Nykyiset hoitomenetelmät ovat tehokkaita. Sairaalahoidossa olevien potilaiden paranemisprosentti on korkea. Kotihoitoon jääneillä paraneminen on riskialttiimpaa, mutta silti usein onnistuu asianmukaisella seurannalla ja lääkityksellä. Hoitoon liittyy kuitenkin aina riski komplikaatioista.

• Pitkän aikavälin näkökulma: Vaikka suurin osa paranee, uuden keuhkoveritulpan tai laskimotukoksen riski on kasvanut. Tämän takia pitkäaikainen seuranta ja ennaltaehkäisevät toimenpiteet ovat olennaisia. Ajattelen tätä hieman kuin korjausta; itse vika korjataan, mutta heikkous voi jäädä. Tämän voi verrata metaforisesti talon korjaamiseen: seinän halkeama voidaan korjata, mutta talo on edelleen alttiina tuleville vaurioille.

• Hoitoon vaikuttavat tekijät: Potilaan yleiskunto, keuhkoveritulpan koko ja sijainti sekä muut sairaudet vaikuttavat paranemismahdollisuuksiin. Järkeä on ajatella, että yksilöllisyys on ratkaisevaa. Tässä filosofinen kysymys nousee: onko paraneminen pelkästään fysiologista vai myös henkistä? Miten kokemus vaikuttaa toipumiseen? Oman kokemukseni perusteella voin sanoa että positiivinen asenne auttaa. (Tämä on toki subjektiivista, tieteelliset tutkimukset tarvitaan objektiivisemman kuvan luomiseksi.)

• Esimerkkejä ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä:

  • Verenohennuslääkkeet
  • Liikunta
  • Terveellinen ruokavalio
  • Tupakoinnin lopettaminen
  • Kompressiosukat

Yhteenvetona: Vaikka keuhkoveritulpasta voi parantua, se vaatii sekä tehokasta hoitoa että pitkäjänteistä seurantaa uusien komplikaatioiden ehkäisemiseksi. Paraneminen on yleistä, mutta ei taattu. Lisäksi toipumisen kokemukset ovat yksilöllisiä.

Voiko veritulpan tuntea?

Voihan sitä veritulpaa tuntea! Kuten mun mummo sanoi: "Se on kuin käärme syöksähtäisi jalkaan". Ei niin mukavaa, uskokaa pois!

• Raajat: Ajatelkaa elefanttia, jolla on kipeä varvas, ja se on vielä turvonnut ja punainen kuin joulupukin nenä. Niin, suunnilleen sellainen fiilis. Minun eno sai kerran veritulpan jalkaansa, ja se oli kuulemma kuin ois astunut lego-palikalle, mutta pysyvästi.
• Sydän ja keuhkot: Tässä mennään jo vähän jännempään maastoon. Kuvittele, että keuhkoihisi on muuttunut joku ilkeä peikko, joka pitää hengästyttävää keuhkoputkien konserttia. Rintakipu on niin paha, että haluaisit vaihtaa paikkaa vaikka sukeltavan apinan kanssa! Sydänkin tykkää juosta maratonin hengästyneinä.

Lisämausteen antaa se, että yskä on niin paha, että naapuri soittaa pian poliisit paikalle luullen, että tappelet kissan kanssa. Ja kuume? No, se on kuin hevosen potku suoraan otsaan. Puhumattakaan siitä pulssin nopeutumisesta, tuntuu kuin sydän olisi punk-bändi, joka soittaa täysillä koko yön! Mummo sanoi veritulpan olevan kuin pahanlainen keiju, joka piilottelee kehossa ja pilaa kaikkien leikin.

Mille veritulppa tuntuu?

Veritulppa – se pirullinen piilohiipijä, joka saattaa yllättää kuin ex-puoliso ystävien häissä! Mutta miltä se tuntuu? No, ei ainakaan siltä, että olet voittanut lotossa.

Pinnallinen veritulppa (tromboflebiitti):

• Paikallista kipua, kuin joku olisi potkaissut sinua sääreen.
• Punoitusta, kuin olisit juonut liikaa punaviiniä auringossa.

Syvä laskimotukos alaraajassa (siellä missä tapahtuu):

• Pohje turpoaa kuin pullataikina. Oletko varma, ettei se ole vain lihasta? Hmmm...
• Leposärkyä, eli jalkasi protestoi vaikka yrität vain olla sohvalla.
• Kipua kävellessä, ikään kuin joku olisi teipannut Legon jalkapohjaasi.

Useinmiten vain yksi näistä oireista ilmaantuu. Eli jos jalkasi tuntuu oudolta, älä oleta että olet vain tulossa vanhaksi!

Muista: Jos olet epävarma, soita lääkärille. Hän on kuin kokenut mekaanikko, joka osaa diagnosoida moottorin ongelmat – paitsi että hän korjaa sinut, ei autoasi.

Onko veritulppa kipeä?

Veritulppa teki kipeää, helvetti soikoon. Muistan sen tammikuisen päivän ihan liiankin hyvin. Olin Salossa, kotona. Olin juuri palannut lenkiltä, kun jalkaan iski sellainen polttava kipu, etten meinannut pysyä pystyssä.

• Aluksi ajattelin, että se on vaan lihaskramppi, mutta se ei hellittänyt.
• Päinvastoin, kipu yltyi ja jalka alkoi turvota.

Seuraavana päivänä en pystynyt enää kävelemään. Jalka oli kivenkova ja kosketusarka. Lääkäri totesi heti, että kyseessä on veritulppa.

• Pohjekipu oli syvällä, ei mikään normaali lihassärky. Enemmänkin se tuntui siltä, että joku puristaa jalkaa rautakouralla.
• Kipu paheni, kun yritin nousta varpaille.

Sitä kipua en unohda koskaan. Se oli kuin palava tikku olisi työnnetty suoraan lihaksen sisään. Ja se turvotus... Jalka näytti ihan elefantin jalalta. Onneksi pääsin ajoissa hoitoon, ettei tullut pahempia komplikaatioita. Nyt syön verenohennuslääkkeitä ja yritän elää normaalia elämää, mutta se muistuttaa itsestään aina välillä.

Voiko veritulppa mennä ohi?

Veritulppa, se pirullinen pikku jekku! Kyllä, se voi kadota itsestään, kuin huono hiustyyli yläastekuvista. Kehon oma "siivouskomppania" voi pistää tukoksen matalaksi.

Mutta hei, jos epäilet veritulppaa, älä jää odottelemaan ihmettä. Lääkäriin mars! Ensioire voi olla äkkikuolema, mikä on vähän turhan dramaattinen tapa poistua näyttämöltä. Siis, älä leiki sankaria, hakeudu hoitoon.

Tässä vielä lista, jotta asia menee varmasti perille:

• Veritulppa = Pahis: Voi olla vaarallinen.
• Keho = Siivooja: Saattaa siivota jäljet.
• Sinä = Viisas: Hakeudut lääkäriin, jos epäilet jotain!

Ja jos lääkäri toteaa, että kaikki on kunnossa, voit aina syyttää päänsärkyäsi siitä, että olet liian älykäs. Toimii joka kerta!

Voiko veritulppa liueta itsestään?

Veritulppa voi liueta itsekseen.

Elimistö korjaa. Joskus ei.

• Äkkikuolema. Mahdollisuus on olemassa.
• Lääkäriin, jos epäily. Aina.

On/off -tilanne. Riippuu kehosta. Riippuu tukoksesta.

Liuotusjärjestelmä: elimistön oma "siivooja". Toimii, joskus ei. Yksinkertaista.

Voiko tukoksen tuntea?

Okei, tässä mun kokemus:

Muistan sen päivän ku iskä soitti. Oltiin mökillä, jossain Puruvedellä, ehkä 2018? Iskä oli ihan paniikissa. "Jalkaan sattuu ihan saatanasti!" se tokas. Ei siis tyypillistä iskää.

• Kipu oli kuulemma ihan hirvee
• Jalka turvonnu ihan järjettömästi
• Ihan punanen se oli kans

Siis en ees tajunnu, että tukos voi tuntua noin pahalta.

Eka se sano, että se luulee, et se on vaan venäyttäny sen, mut sit se tajus ettei se pysty ees kävelee.

Sit se mentiin sieltä Savonlinnan sairaalaan. Siellä ne sit tajus, että kyseessä on veritulppa.

Siitä sit alko Marevan ja ties mitä. Muistaakseni sillä oli kans jotain rytmihäiriöitä, mut en oo ihan varma.

Seuraavana vuonna (eli siis nyt) iskä onneks voi jo paremmin. Kävelee ja tekee kaikkea. Mut pelotti kyllä ihan sikana sillon.