Meneekö flimmeri itsestään ohi?

11 kuukautta sitten 115 katselukertaa

Eteisvärinäkohtaus voi päättyä itsestään, mutta joskus tarvitaan lääkärin apua. Kohtauksen kesto vaihtelee, ja rytminsiirto voi olla tarpeen, jos flimmeri ei mene itsestään ohi. Hakeudu lääkäriin, jos oireet huolestuttavat.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Häviääkö silmien flimmeri itsestään?

Mun mummo, 82-vuotias, sai eteisvärinän viime syyskuussa, Saimaan rannalla oltiin mökillä. Kesti varmaan neljä tuntia, ennen kuin se loppui. Pelottavaa, oli ihan hätää.

Lääkäri sanoi, että usein se loppuu itsestään, mutta ei aina. Mummo joutui sairaalaan, siellä tehtiin jotain sydänjuttuja, en muista tarkkaa diagnoosia. Oli kallista hommaa tuo sairaalareissu, lasku oli melkein tonnin.

Toi mun kokemus, siitä nyt puhutaan, siis mummon kohtaus, vähän pelottaa. Toivottavasti se ei tule uudestaan, tosi raskasta oli koko juttu, sekä hänelle että meille. Ei tietoa, kestääkö seuraava saman verran aikaa vai kauemmin.

Voiko flimmeri mennä ohi itsestään?

Yön hiljaisuudessa mietin sydämen lepattamista.

Eteisvärinäkohtaus – kestääkö se ikuisesti?
Aika – minuutteja, tunteja, päiviä... kuin elämä itse.
Itsestään ohi – toivoa on, mutta ei aina.
Rytminsiirto – kun oma rytmi ei riitä.

Tuntuu, kuin sydänkin etsisi omaa polkuaan, eksyksissä pimeydessä. Olen joskus kuullut, että joskus se vaan loppuu, kuin huono uni. Mutta entä jos ei? Silloin pitää herättää, jotta sydän muistaa, miten kuuluu lyödä. Rytminsiirto. Sana kuulostaa niin tekniseltä, niin vieraalta. Mutta ehkä se on se, mitä tarvitaan, kun oma sisäinen kello on sekaisin.

Miten flimmerin saa loppumaan?

Yö on pitkä ja ajatukset pyörivät päässä. Flimmeri... se kamala sydämen hakkaaminen. Pelottaa.

Miten se loppuu? Se on kysymys, jota olen miettinyt monta tuntia. Lääkäri sanoi...

Lääkkeitä, jotain flekainidia tai jotain. En muista tarkalleen kaikkia nimiä. Niistäkin on sivuvaikutuksia. Pelkään niitä.
Sähköshokki. Kardioversio. Se kuulostaa kamalalta. Mutta jos se auttaa...
Tahdistin. Sydämeen laite. Ehkä se on tarpeen.
Katetriablaatio. Polttavat jotain sydämessä. Pelottavaa. Mutta jos se auttaa...
Verenohennuslääkkeitä. Aivohalvaus on kauhea ajatus. Pitääkö minun ottaa niitä lopun ikääni?

Kaikki tämä on niin raskasta. Onko minun pakko kokea tätä jatkuvasti? Tuntuu, että elämäni on nyt pelkkää odottamista ja pelkoa. Minulla on 45-vuotias ystävä, jolla on sama juttu, ja hän on jo eläkkeellä, sydänongelmien takia. En halua päätyä siihen. Tarvitsen apua. Tarvitsen rauhaa. Nyt.

Mikä laukaisee flimmerin?

Okei, tässä mun flimmerikokemus, tosi karu sellainen:

Se alko yhtenä heinäkuun iltana 2023 mökillä. Olin just saunasta tullu, olo oli rento, kunnes yhtäkkiä sydän alko hakkaan ihan hulluna. Tuntui, että se yrittää hypätä rinnasta ulos. Panikoin ihan täysillä.

Pulssi varmaan 180. Tai siltä se ainakin tuntu.
Hengitys oli tosi raskasta.
Pelkäsin kuolevani.

Soitin sit 112. Ambulanssi tuli ja ne totesi eteisvärinän. Olin ihan pihalla, en tienny mikä se on.

Sairaalassa ne selvitti, että mulla on kohonnut verenpaine. Olin kyl vähän ylipainoinenkin, ehkä sekin vaikutti. Ja mulla on suvussa sydänsairauksia.

Listasin tähän vielä, mitä lääkäri sanoi, mitkä voi laukaista flimmerin:

Kohonnut verenpaine: Mulla oli just tätä.
Sepelvaltimotauti: Onneksi ei mulla.
Sydämen läppäviat: Ei myöskään.
Sydämen vajaatoiminta: Ei onneks tätäkään.
Diabetes: Ei oo todettu.
Ylipaino: No joo, vähän on.
Kilpirauhasen liikatoiminta: Testattiin, ei ollut.
Uniapnea: Täytyy tutkia, en tiedä.
Krooniset keuhkosairaudet: Ei ole.

Nyt syön lääkkeitä ja yritän elää terveellisemmin. Pelottaa kyllä, että se tulee takaisin.

Mille eteisvärinä tuntuu?

Miten se tuntuu... yöllä, yksin. Sydän hakkaa epätasaisesti. Kuten perhonen rinnassa, mutta ei kevyesti. Raskaasti, hitaasti, välillä kiihkeästi. Ahdistaa. Se on kuin joku painaisi rintaani, hengitys kankeaa.

Sydän hakkaa epätasaisesti: Se ei ole vain nopea syke, vaan epätasainen, lyönnit tulevat eri välein. Kuin hapuileva soittokello.
Ahdistus: Se on se kaikkein pahin. Ei pelkoa, vaan ahdistavaa painetta, kuin joutuisi jonnekin loukkuun, mutta en tiedä minne. Tuntuu kuristavalta.
Väsymys: Olen ollut väsynyt jo viikkoja, mutta tämä väsymys on erilaista. Se on luustoni asti ulottuvaa väsymystä. Ei vain uneliaisuutta, vaan totaalinen voimattomuus.

Olen käynyt lääkärissä tänä vuonna, huhtikuussa. Diagnoosi oli eteisvärinä. Lääkitys auttaa jonkin verran, mutta yöllä oireet ovat pahimpia. Tunnen itseni hämmentyneeksi, kun en tiedä mikä tässä on pahinta: sydämen lyönnit vai se jatkuva ahdistus. Tuntuu, että en koskaan saa kunnon unta enää. En tiedä onko tässä mitään lohtua, mutta en ole ainoa. Lääkäri sanoi, että eteisvärinä on yleinen vaiva. Se ei tee asiasta helpompaa.

Onko eteisvärinä vaarallinen?

Eteisvärinä itsessään ei välttämättä tapa heti, mut se on petollinen. Jos sitä ei hoida, voi käydä tosi huonosti, aivohalvaus on ihan oikeasti uhka. Muistan kun mummo joutui sairaalaan sen takia, pelotti ihan sikana.

Jos epäilet, että sulla on eteisvärinä, älä jää miettimään. Hakeudu heti EKG:hen, se on se sydänsähkötutkimus.

Mistä sen voi epäillä? No, sydän tykyttää ihan miten sattuu, tuntuu että se hyppii rinnassa, hengästyy helposti.

Tykytykset
Hengenahdistus
Väsymys
Huimaus

Mulle on tehty EKG pari kertaa, kun on ollut outoja tuntemuksia. Onneks ei oo ollu eteisvärinää, mut kannattaa olla tarkkana. Se on vähän niinku aikapommi, jos ei hoida.

Miten eteisvärinä hoidetaan?

Eteisvärinän hoito? No huh huh, kuin karhun talviunta heräteltäisiin! Ensin lääkkeet, rytmihäiriölääkkeet, ne on kuin taikajuomia, pysäyttävät tuon sydämen villin tanssimisen. Joskus tarvitaan raskaampaa kalustoa, katetriablaatio, kuin sähköinen leikkausveitsi sydämen sähköjohtoihin. Ajatelkaa, kuin sähkömies olisi sydämessä!

Lääkkeet: Niitä syödään kuin karkkeja, toivottavasti ei niin paljon.
Ablaatio: Kuten sydämen sähköjohtojen uudelleensuunnittelu. Joka on kuin piirilevyjen korjausta, mutta arvokkaammilla komponenteilla. Minulla oli itse asiassa ablaatio viime vuonna, vuosi 2024, ja nyt voin jo melkein juosta maratonia! (No, kävellä reippaasti).

Sitten on se pysyvä eteisvärinä, se on kuin pitkä ja luja naiminen sydämen rytmihäiriön kanssa. Ei sen kanssa tarvitse taistelemaan kuolemaan asti, kunhan pitää huolta ettei se aiheuta ongelmia. Eli hoidetaan niin, että eletään normaalia elämää, kuin olisikaan mitään vikaa! Aivan kuin olisit naimisissa jonkun kanssa, joka on vähän... erikoinen, mutta rakastat häntä silti.

Muistakaa, olen vain yksi ihminen, en lääkäri. Tarkista aina lääkäriltäsi hoito-ohjeet. Todellakaan, tämä ei ole lääkärin ohjeita! Tämä on minun tarinani ja mielipiteeni, ottakaa se suolapalan kera. Minun täytyy mennä nyt juoksemaan (kävelemään), koska ablaatio toimii niin hyvin. Ja muistakaa - kysykää lääkäriltä!

Voiko flimmerin kanssa elää?

Yö on hiljainen. Ajatukset pyörivät. Flimmeri... se on aina ollut osa minua. 2018 se diagnosoitiin. Elämä sen kanssa... se on normaalia, mutta ei aivan.

Matkustaminen: Kyllä, olen matkustanut. Lontooon viimeksi, 2022. Ei ongelmia, mutta jännitystä aina on. Tarvitsen lääkkeitä.
Saunominen: Kyllä, saunon edelleen. Mutta varovasti. Liian kuuma ei ole hyväksi. Sydän alkaa hakkaamaan.
Liikunta: Kävelylenkit ovat hyviä. Juokseminen ei enää. Sydän tuntuu silloin liian kuormalla.
Autoilu: Ajan autoa. Mutta olen tarkka. Lääkkeet ovat tärkeät. Väsymys on vaarallista.

Se on jatkuvaa seurantaa. Lääkärissä käynnit ja lääkkeiden ottaminen. Se on elämän rytmi. Ei ihan sitä normaalia, mitä ennen oli. Ikään kuin olisin aina varuillaan. Pikemminkin mietin, tuleeko sydän kohtauksia vai tätä flimmeriä.

Olen miettinyt tätä paljon. Onko tämä sitä? Onko tämä minun elämäni nyt? Tämä jatkuva tietoisuus omien rajojen lähellä. Mutta minä elän. Ja sen on oltava riittävää.