Mihin antikoagulantteja käytetään?

Antikoagulantit: Verenohennuslääkkeet elintärkeinä apuna – enemmän kuin vain eteisvärinää

Suomessa yli 200 000 ihmistä elää antikoagulanttien, kansankielellä verenohennuslääkkeiden, kanssa. Vaikka eteisvärinän hoito onkin niiden tunnetuin käyttökohde, antikoagulantit ovat monipuolisempia kuin moni tiedostaa. Ne ovat elintärkeitä lääkkeitä useissa eri sairauksissa ja tilanteissa, joissa veritulpan muodostumisen riski on kohonnut.

Eteisvärinä ja aivoinfarktin uhka

Eteisvärinä on yleisin sydämen rytmihäiriö, jossa sydämen eteiset supistuvat epäsäännöllisesti ja nopeasti. Tämä epäsäännöllisyys altistaa verihyytymien muodostumiselle sydämen sisällä. Nämä hyytymät voivat irrota ja kulkeutua verenkierron mukana aivoihin, tukkien siellä verisuonen ja aiheuttaen aivoinfarktin. Antikoagulantit vähentävät merkittävästi tätä riskiä estämällä veren hyytymistä.

Mutta mihin muuhun antikoagulantteja käytetään?

Vaikka eteisvärinä on merkittävä syy antikoagulanttien käytölle, lääkkeitä käytetään myös seuraavissa tilanteissa:

• Syvä laskimotukos (SLT) ja keuhkoembolia: Syvä laskimotukos tarkoittaa veritulppaa syvällä laskimossa, yleisimmin jalassa. Keuhkoembolia syntyy, kun tämä tulppa irtoaa ja kulkeutuu keuhkoihin tukkien siellä verisuonen. Antikoagulantit estävät uusien veritulppien muodostumista ja auttavat olemassa olevien tulppien liukenemista.
• Mekaaniset sydänläpät: Sydänleikkauksen jälkeen, kun potilaalle on asennettu mekaaninen sydänläppä, antikoagulanttihoito on välttämätöntä. Mekaaniset läpät lisäävät merkittävästi veritulpan riskiä, ja antikoagulantit varmistavat, että läppä toimii moitteettomasti.
• Tietyt synnynnäiset hyytymishäiriöt: Jotkut ihmiset ovat geneettisesti alttiimpia veritulppien muodostumiselle. Heille antikoagulanttihoito voi olla elinikäinen.
• Leikkauksen jälkeinen ehkäisy: Tietyt suuret leikkaukset, erityisesti lonkan ja polven tekonivelleikkaukset, lisäävät veritulpan riskiä. Antikoagulantteja käytetään ennaltaehkäisevästi lyhyen aikaa leikkauksen jälkeen.
• Tietyt sydänsairaudet: Muut sydänsairaudet eteisvärinän lisäksi, kuten esimerkiksi tietyt sydämen vajaatoiminnan muodot, voivat lisätä veritulppien riskiä, jolloin antikoagulanttihoito on tarpeen.
• Verisuonten ahtautuminen: Vakavissa verisuonten ahtautumisissa, erityisesti kun suonet ovat joutuneet leikkauksen kohteeksi, antikoagulantteja voidaan käyttää estämään tulppien muodostumista ahtautuneisiin kohtiin.

Antikoagulanttien tyypit ja seuranta

Antikoagulantteja on erilaisia, ja lääkärin valinta perustuu potilaan yksilölliseen tilanteeseen. Yleisimmät antikoagulantit ovat:

• Varfariini (Marevan): Perinteinen antikoagulantti, jonka tehoa seurataan säännöllisesti INR-arvoa mittaamalla.
• Suorat oraaliset antikoagulantit (DOAC): Uudempi lääkeryhmä, joka ei yleensä vaadi säännöllistä laboratorioseurantaa. Esimerkkejä DOAC-lääkkeistä ovat dabigatraani, rivaroksabaani, apiksabaani ja edoksabaani.
• Hepariini: Yleensä sairaalahoidossa käytettävä injektio, jota on sekä fraktioimatonta että pienimolekyylistä.

Tärkeää huomioida antikoagulanttien käytössä:

• Antikoagulantit voivat lisätä verenvuotoriskiä. On tärkeää olla tietoinen tästä riskistä ja välttää tilanteita, joissa voi syntyä vammoja.
• Kerro lääkärillesi kaikista muista käyttämistäsi lääkkeistä ja luontaistuotteista, sillä ne voivat vaikuttaa antikoagulanttien tehoon.
• Noudata lääkärin antamia ohjeita tarkasti.
• Ilmoita lääkärillesi välittömästi, jos sinulle ilmenee epätavallista verenvuotoa.

Johtopäätös

Antikoagulantit ovat tehokkaita lääkkeitä, jotka auttavat estämään veritulppien muodostumista ja vähentämään niistä aiheutuvia vakavia komplikaatioita. Vaikka eteisvärinä on yleisin käyttökohde, ne ovat tärkeitä myös monissa muissa sairauksissa ja tilanteissa. Lääkärin kanssa on tärkeää keskustella antikoagulanttihoidon hyödyistä ja riskeistä, jotta voidaan tehdä paras mahdollinen päätös potilaan terveyden kannalta.