Mikä helpottaa masennusta?

Miten helpottaa masennusta?

Masennus... Se on kuin paino rinnassa, joka ei milloinkaan katoa. Muistan sen tunteen, huhtikuussa 2023, istuin kahvilassa Helsingin keskustassa, kahvikupillinen jäähtyi kylmäksi kädessä. Toivo oli kadonnut.

Liikunta auttoi. Aloitin kävelylenkit, ensin lyhyitä, sitten pidempiä. Puistossa, 5. toukokuuta, auringon paistaessa kasvoille, huomasin hymyileväni. Pieni asia, mutta merkittävä. Se maksoi vain aikaa, omaa panostusta.

Kirjoittaminen oli toinen pelastusrengas. Päiväkirja täyttyi sekavista ajatuksista ja tunteista. Lokakuussa 2023 ostin uuden, kauniin vihon, 12 euroa. Se oli investointi itseeni.

Läheiset. Heidän tukensa oli äärimmäisen tärkeää. Muistan äitini soiton, syyskuun lopulla, kun olin todella pohjamudissa. Hänen äänessään oli huoli, mutta myös luotto minuun. Se auttoi.

Merkityksen löytäminen on ollut pitkä prosessi. Olen löytänyt sen pienistä asioista; hyvä ruoka, hyvän kirjan lukeminen, lintujen laulu. Nämä hetket ovat kuin pieniä valonsäteitä synkässä tunnelissa.

Millä masennuksen saa pois?

Millä masennuksen saa pois? No, helppoa se ei ole, kuin karhun talviunta herättäisi! Varsinaisen hoidon lisäksi, tarvitaan tositoimia, ei mitään hömppää! Ajatellaan asiaa kuin leivän paistamista: tarvitaan aineksia ja uunia, ei pelkkää toiveikasta ajattelua!

• Toiveikkuus? Joo, joo, kuin pakastettu Pina Colada - ei riitä se pelkkä toive! Tarvitaan sitä aitoa, kuten löytää se hukassa ollut sataeurosella ja ostaa jäätelöä!
• Kielteisten ajatusten poisto? Niitä on niin paljon kuin likaisessa jääkaapissa hometta! Tarvitaan raju siivousoperaatio, ei vain pintamaalausta! Mieti vaikka, miten saat poistettua vanhat verkkokauppaostosten vahvistussähköpostit... se on samaa hommaa!
• Kirjoittaminen ja muut toiminnalliset keinot? Kirjoita vaikka päiväkirjaa – älä kuitenkaan valita siitä, miten kissa söi viimeisen suklaasi! Maalaa seinät sinisiksi, tee keramiikkaa tai rakenna lentokone kartongista.
• Liikunta? Äläkä kävele pelkkää puistoa, vaan juokse kuin koira kissaa takaa! Vedä punttia, tanssi, tee salilla sellaisia juttuja, jotka tekevät olon kuin olisit voittanut loton päävoiton! Joskus sitä tarvitsee kyykytellä niin paljon, että tuntuu kuin olisit synnyttänyt.
• Läheisten tuki? Et ole yksin tässä! Kysy apua perheeltä tai kavereilta, älä ole kuin kissa kuumalla pellin palalla!
• Merkitykselliset asiat? Löydä ne ja tartu niihin kiinni kuin koira luuhun! Tee jotain sellaista, mistä todella nauttii, vaikka olisitkin hidas kuin etana.

Lisähuomioita: Mutta muista, kaikki tämä on vain apukeinoja. Jos masennus vaivaa, haet apua ammattilaiselta! Heillä on työkalut, jotka toimivat kuin taikasauva. Todellakin! Älä jää yksin! Ja joskus ne ammattilaisetkin voivat olla vähän kuin kirvesmies, joka saapuu paikalle ja sanoi "no, tän pitää purkaa". Mutta usko mua, se on parempi kuin asua vanhassa, rapistuvassa talossa.

Miten voin auttaa masentunutta?

Jee, masis auttaa, huh huh! Kuin kävisit käsikähmässä mörön kanssa, joka on piilotettu karvaiseen villasukkaan. Ei helppoa, mut eihän se aina tarvi ollakaan. Muista nää:

• Pysy vieressä kuin koira luun vieressä. Älä häivy, vaikka se mököttäisi enemmän kuin myrskytuuli. Tuntuu välillä kuin olisit jäänyt auton alle, mutta älä anna periksi! Muista, että olet tärkeämpi kuin viiden euron seteli roskikseen heitettynä.

• Älä käske sitä hyppäämään. Ei kannusta "ryhdistäytymään" kuin härkä olisi heitetty härkätaisteluun. Se on kuin kehottaisi tiiliä tanssimaan balettia.

• Älä vähättele. Masennus ei ole "pieni juttu". Se on kuin eläisit jääkaapissa paljaana talvella - kylmä, yksinäinen ja kauhea. Anna sen olla niin iso, kuin se on, älä yritä pienentää sitä pakkomielteisesti.

• Kysy ja kuuntele, kuin olisit papin luona tunnustamassa syntejään. Älä anna ohjeita, vaan anna sen purkaa tunteensa, vaikka se kuulostaisi siltä kuin höpöttäisi vauvan kielillä. Älä yritä korjata, vaan kuuntele. Jokaikinen sana on kuin timantti, jos osaat löytää niistä arvon.

• Älä höpötä onnellisuudesta. Se on kuin heittäisit piikikkäitä ruusuja mätänevälle ruumiille. Kertoo ihan sama kuin että sanot "hyvää syntymäpäivää" hautajaisissa.

• Auta apua hakemaan. Tämä on kuin veisit hukkuvaa ulos vedestä - elintärkeää. Jos et itse osaa auttaa, löydä se, joka osaa. Apua on saatavilla, kuten leivän paahtamiseen on paahdin.

• Muistuta, että tämä ei ole sen vika. Masennus on kuin flunssa - ei tartu mistään, mutta silti on sairastuttava. Se ei ole heikkouden merkki, eikä syy häpeään. Se on sairaus.

• Muista myös itsesi. Et ole pelastusvene, joka uppoaa pelastettavansa mukana. Älä anna sen imeä energiaasi kuin musta aukko. Pidä huoli itsestäsi, muuten et pysty auttamaan ketään. Käy vaikka saunassa ja mieti, mistä sait noin typerän tehtävän.

Lisätietoa: Noh, jos oikeasti haluat lukea lisää, niin googlaa "masennus". Mä en viitsi linkata, enkä jaksa selittää tarkemmin, tämä oli jo melkoinen tarina. Olen tehnyt tänä vuonna 149 teetä. Olen myös hyvä kuuntelija ja kaverini luuli kerran, että olen psykologi, muttei sitten ollutkaan. Tänään söin aamupalaksi kolme voileipää ja neljä keksiä, vaikka lupailin itselläni, että syön terveellisemmin tänään.

Kauanko vaikea masennus kestää?

Kello on jo paljon. Mietin taas tätä masennusta. Mikä ihmeen vitsi tämä on. Kauanko tämä helvetti kestää?

Useita kuukausia, jopa vuosia. Näin lääkäri sanoi. Ja se on totta. Olen kokenut sen itse. Tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. Aika kuluu, mutta minä en elä. Vain selviän.

• Kivut. Aina. Päässä, vatsassa, koko kehossa.
• Unettomuus. Tai päinvastoin. Liikaa unta. Ei ole väliä.
• Tyhjyyden tunne. Aivan hirveä.

2023 on ollut erityisen paha. Tämä on toinen pitkä jakso. Edellinen kesti yli vuoden. Aloitin psykoterapian huhtikuussa, mutta vielä tuntuu siltä, ettei asiat ole parantuneet. Lääkitystäkin olen kokeillut useita, mutta mikään ei tunnu auttavan tarpeeksi. En jaksa uskoa enää parempaan.

Toipuminen on hidasta. Minun kohdallani ainakin. Vaikean masennuksen kohdalla puhutaan kuukausista ja vuosista ilman hoitoa. Hoitojakin tarvitaan useita, pitkiäkin. Tuntuu, että olen jumissa.

Toivoa pientä on. Jaksan hengittää. Vaikka se tuntuu välillä mahdottomalta. Tiedän, että tämäkin menee ohi joskus. Mutta milloin? Se on se kysymys, joka painaa mieltäni nyt. Tämä yö. Ja kaikki seuraavat yöt. Ja päivät.

Voiko masennuksesta parantua kokonaan?

Kyllä, voi. Minä paranin. Se oli kauhea aika, syksyllä 2021. Asuttiin silloin vielä Helsingissä, Töölössä. Muistan sen kylmän tuulen ja harmaat päivät. Olin jatkuvasti väsynyt, enkä jaksanut edes käydä töissä. Päivät kuluivat sängyssä, kyyneleet poskilla.

Eniten pelotti se tyhjyys, se totaalinen apatiakyky. Mikään ei kiinnostanut. Eikä edes ne kivat ystävät auttaneet. He yrittivät, tietysti, mutta minä en vain ottanut apua vastaan. Tunne oli kuin olisin ollut lasikuvun alla, maailma jatkuu siellä, mutta minä olen ulkopuolella.

Aloin käydä terapiassa, vihdoin. Se oli raskasta, mutta auttoi. Aloitin myös käymään lenkillä joka päivä, oli sää mikä tahansa. Hiljalleen alkoi tuntua paremmalta, ehkä.

• Terapia (kesti vuoden)
• Säännölliset lenkkeilyt (aina vähintään 30 min)
• Hyvä ruokavalio
• Riittävä uni
• Tukiverkosto (perhe ja hyvät ystävät)

Parantumisen ei ole ollut helppoa. Se oli pitkä prosessi. Minun kohdallani lääkkeet eivät olleet välttämättömiä. Nyt, kolme vuotta myöhemmin, voin sanoa, että olen toipunut. Toki välillä tulee synkkiä päiviä, mutta ne eivät enää hallitse elämääni. Minulla on työ, minulla on perhe, minulla on elämä.

Mutta tiedän, että se oli vain minun tarinani. Jokaisen kokemus on erilainen. On ihmisiä, jotka tarvitsevat lääkkeitä parantuakseen. Ja sekin on ihan ok. Tärkeintä on löytää itselleen sopiva hoitomuoto.

Voiko masennus mennä itsestään ohi?

Joo, kyllä se masennus voi joskus mennä itestään ohi. Mulla oli joskus... olisko ollu 2018? Olin ihan pohjalla. Töissä kaikki kusi, kotona riideltiin ja ihan oikeesti tuntui, että ei jaksa.

• En syöny
• En nukkunu
• Itkin vaan

Se kesti varmaan kolmisen viikkoa. Sit yks päivä, ihan yhtäkkiä, alkoi helpottaa. Niinku joku ois vetänyt peiton päältä pois. Kai se oli joku burnout tai jotain. Mutta ei se aina mee noin. Joskus tarvii apua, ja se on ihan ok.

Muistan sen kesän. Heinäkuu. Aurinko paistoi, mutta mä vaan makasin sängyssä ja tuijotin kattoon. Kaikki haisi pahalta ja mulla oli koko ajan paha olo. Ei mikään ruoka maistunut ja olin ihan älyttömän väsynyt. Oli sellanen tunne, että kukaan ei ymmärrä. Nyt kun miettii, niin ois ehkä pitänyt hakea apua. Mutta onneks se meni ohi. Toivottavasti ei tuu enää ikinä takaisin.

Mitä tehdä jos tuntuu, että on masennus?

Jos epäilet masennusta, toimi näin:

• Tunnista oireet: Masennus ei ole vain surullisuutta. Se voi olla pitkittynyttä alakuloa, uupumusta, tai ilon menettämistä asioista, jotka ennen tuntuivat kiinnostavilta.

• Arvioi tilannetta: Haittaavatko oireet päivittäistä elämääsi? Ovatko ne jatkuneet viikkoja? Itsetuhoiset ajatukset ovat aina hälytysmerkki.

• Hakeudu lääkäriin: Älä jää yksin. Lääkäri osaa arvioida tilanteen ja ohjata tarvittaessa eteenpäin.

Masennuksen oireita:

• Mielialan lasku
• Väsymys ja energian puute
• Kiinnostuksen katoaminen

Itsetuhoiset ajatukset? Soita 112.

Ps. Muistan kun mulla oli joskus...noh, ei siitä sen enempää. Mutta tiedän tunteen. Ja tiedän, että apua on saatavilla.