Mitä vaatteita voi pestä 60?

Mitä vaatteita voi pestä 60 asteessa?

60 astetta? Pyyhkeet.

• Alusvaatteet, lakanat.
• Kestääkö materiaali? Tarkista.
• Hygienia tärkeintä.

30-40°C? Perusvaatteet. Vähemmän kulumaa. Säästää energiaa.

Pesuohje? Jumalten lahja.

• Symbolit kertovat kaiken. Tai sitten ei.
• Käsinpesu? Ajanhukkaa. Joskus.
• Uskotko pesukoneeseen? Minä en aina.

Jotkut vaatteet… kuivapesu. Tai roskiin. Elämä on.

Kestääkö elastaani 60 asteen pesun?

No niin, 60 astetta elastaanille? Älä hulluile! Se on kuin heittäisit lemmikeisiisi jääkylpyä saunasta palattuasi! Puuvilla-elastaani, se on eri juttu. Ajattele sitä kuin herkkää kissanpentua – 40 astetta on maksimi, muuten kissanpentu (eli vaatteesi) saattaa kokea vakavan shokin ja alkaa karvaa pudottaa eli haalistua! Hienopesu on ehdoton! Muuten voi käydä niin, että puuvilla-elastaanista tulee täysin surkea, ryppyinen, hengetön räsy, jota ei enää halua edes lattiamaton alle.

• 40 astetta on raja! Muista se, jos et halua surra vaatekaappisi aarteiden kohtaloa.
• Hienopesu on MUST! Muuten jäädään vaille sitä ihanan pehmeää trikoota.
• Värit ratkaisee. Jos ne näyttää siltä kuin ne olisivat syntyneet 80-luvulla neonvärien aikakaudella, niin voipi olla et 60 astetta on liikaa.

Että näin, ei se niin vaikeaa ole! Mä itse pesin kerran vahingossa mummon vanhan, ihanan villapuseron 60 asteessa. Se kutistui niin, että se mahtui nyt vain nukkekoira Pupulle. Ja Pupuparka näytti kovin huonolta siinä vaatteessa. Opetus: Älä sekoita lämpötiloja! Se on kuin yrittäisi sekoittaa viinimarjahilloa ja ketsuppia! Kamalaa!

Voiko alusvaatteita pestä 60 asteessa?

No tokihan alushousut voi pestä kuudessakympissä! Kunnon puuvillahousut kestää sen kuin mummon tekemä tilkkutäkki talven tuiskut. Mutta hei, pitsiliivithän itkee verta, jos ne tungetaan sinne. Niille riittää 30 astetta ja hellä kosketus, kuin vastasyntyneelle kissanpojalle.

• Puuvilla: 60 astetta, kuin saunaan menisi.
• Silkki ja pitsi: 30-40 astetta, hellää pesua, ihan kuin silittäisi vauvan poskea.

Ja muista, Lumme on kuin salainen agentti – tekee likaisen työn jo kolmessakympissä. Ei tarvi lämmittää koko pannuhuonetta! Miksi pestä kuumemmassa, kun ei oo pakko? Säästyy sähköäkin, ja jää enemmän rahaa vaikka siihen pitsiliiviin, jos se vanha leviää käsiin. Oho, tulipas sanottua.

Miten silittää vaatteita?

Aika pysähtyy. Kädessäni höyryävän raudan paino, pehmeä kosketus. Muistan lapsuuden, äidin kädet liikkeessä, silitysraudan laulu. Vanha, rakas puuvillainen mekko, auringon haalistamat värit. Silitysraudan tasaista liikettä seuraan, kuin jokea virtaamassa. Aikaa on paljon, loputon virta.

Silitys, se on rituaali. Hidas, rauhallinen. Kuten meditaatio. Näen silmissäni kuvan mummolta, hänen käsivartensa lihakset kiristyivät, kun hän silitti pellavaliinoja. Se oli sitä aikaa ennen höyryrautoja.

• Kostuta vaate kevyesti. Vain jos rautasi ei ole höyrytoimintoinen. Liika kosteus jättää rypyt. Muista, hellävaraisuus on avain.
• Lämpötila on tärkeä. Jokaisella kankaalla on oma lämpötilansa. Luin netistä taulukon eri kankaiden silityslämpötiloista. Seuraan sitä tarkasti. Liian kuuma rauta vahingoittaa vaatetta.
• Alhaalta ylös. Herkät kankaat ensin, sitten kestävämmät. Ajattelen, että niin vaatteetkin hengittävät. Eivät tuku.
• Nurjalta puolelta. Näin vältyt kiiltoilta ja vahingoilta. Mutta jos kangas on paksu, voi silittää myös oikealta puolelta.
• Hitaasti ja varovasti. Ei kiirettä, anna silityksen rauhoittaa sinua. Kuten tanssi. Rauhallinen liike.

Tuntuu kuin aika kuluisi hitaammin silityksen aikana. Hienovarainen höyryn tuoksu, vaatteiden pehmeä kosketus… Kaikki on niin rauhallisessa rytmissä. Kuten syksyinen metsä. Lehtiä putoaa. Hiljaisuus. Vain silitysraudan lempeä laulu ja hengitys. 2023. Tämä on minun silityshetkeni. Minun meditatiivinen rauhani.

Miten vaatteita silitetään?

Silitys. Ei taidetta, vaan pakko.

• Kosteus: Höyryrauta tai vesipullo. Valinta on sinun.
• Lämpö: Aloita kylmästä, nosta tarpeen mukaan. Polta vain itsesi, älä vaatteita.
• Järjestys: Silkki ensin, sitten puuvilla. Hitaasti, tarkasti.
• Nurja puoli: Säästää pahimmalta. Jos välität.
• Liike: Rauhallinen, vakaa. Ei paniikkia.
• Silitä saumat ja kaulukset huolella. Ne ratkaisevat.
• Höyry auttaa itsepäisimpiin ryppyihin. Kokeile, jos uskallat.
• Silityslauta on pakollinen. Ellei ole muuta.
• Älä silitä likaisia vaatteita. Se on vain tyhmää.
• Joskus on parempi vain ripustaa vaate.
• Tahrat – painajainen. Esikäsittely on ainoa toivo.
• Ensiluokkainen silitysrauta. Investointi.
• Silityssuihke voi auttaa. Jos uskot ihmeisiin.
• Vaatteet kuivana kaappiin. Vältä kosteutta.
• Silitys voi olla meditatiivista. Tai kidutusta. Valinta on sinun.

Muista: Silitys on aina kompromissi. Täydellisyys on illuusio. Martat tietävät. Mutta minä tiedän enemmän.

Miten vaatteet silitetään?

Silitys? Ai että, se on kuin taistelua hirviötä vastaan! Ja hirviö on rypistynyt paita, joka uhkaa tuhota sun päivän. Okei, vähän liioittelin, mutta sillai se menee joskus!

Näin kähmätään silityshirviö:

• Kostutus: Höyryraudalla homma hoituu helposti, mutta kuivapaita tarvitsee pikkuisen kostutusta. Älä kuitenkaan kastele sitä kuin joulukuusta! Pikku suihke riittää. Muistathan, liian märkä paita on kuin hukkuva kissa – kireä ja stressaava.
• Lämpötila: Seuraa vaatteiden hoito-ohjeita! Jos ne on hukassa (kuten mun usein), niin kokeile alhaisimmasta ja nosta pikkuhiljaa. Muista, että puuvilla kestää kuumempaa kuin silkki, joka suuttuu helposti ja rypistyy lisää. Tämä on kuin käydä treffeillä – jokainen vaate tarvitsee oman lähestymistavan!
• Alkuhommat: Silitys alkaa aina herkimmistä vaatteista. Se on kuin keksikakkujen syönti: herkullisimmat ensin. Älä läähätä. Ota rauhallisesti.
• Nurjalta puolelta: Se on salaisuus sileisiin tuloksiin. Nurja puoli on kuin silityksen salainen ase. Silitysjäljet jäävät piiloon, kuin viisaus hampaiden taakse.
• Rauhallisesti: Älä kiirehdi! Kuten maalaus, silitys vaatii kärsivällisyyttä. Älä luulla, että rauta on jokin maagi-ihme, joka silottaa kaikki ryppyset 5 sekunnissa.

Lisää vinkkejä, koska eihän yksi ohje riitä:

• Silityslauta: Se on kuin taiteilijan kangas. Tarpeeksi suuri ja tukeva, jotta homma sujuu mukavasti. Pieni ja notkuva lauta on kuin taiteilijan epäonnistuminen.
• Rauta itsessään: Älä käytä mummon vanhaa höyryrautaa, jos se sylkee vettä kuin vesiletku! Uusi on kuin uuden auton tuoksu!
• Harjoitusta: Kuten kaikki, silityskin vaatii harjoittelua. Ensimmäiset yritykset saattavat olla hieman…ryppyisiä, mutta älä anna periksi! Sinä saat sen kyllä aikaiseksi. Älä pelkää kokeilla, minäkin olen tehnyt kaikki mahdolliset virheet silityksen saralla. Todellakin, kaikki.

Ja jos kaikki muu epäonnistuu… osta valmiiksi silotettuja vaatteita! Se on kuin ostaa onnellisuus suoraan kaupasta. Ja silloin sinulla on enemmän aikaa tärkeämpiin asioihin, kuten keksikakun syömiseen.

Missä järjestyksessä silitetään kauluspaidan osat?

Yö on hiljainen. Ajatukset pyörivät. Silitys. Niin yksinkertainen asia, mutta silti… kauluspaita. Miksi se aina tuntuu niin vaikealta?

Kaulus ensin. Käännän sen nurinpäin. Ei liian kovaa. Varovasti, kärjestä keskustaa kohti. Yksi puoli kerrallaan. Muuten tulee ryppyjä. Tiedän sen. Silti teen virheen aina välillä.

• Kaulus nurinpäin.
• Kärjestä keskustaan.
• Toinen puoli.
• Ei yhdellä vedolla.

Rypyt. Ne kertovat kaiken. Tänäänkin niitä on. Vähän häpeää. Olenko jotenkin epäonnistunut? Se on vain paita, mutta… tuntuu, että siinä näkyy niin paljon muutakin. Epäonnistumisia. Pienet ja isot.

Sitten hihat. Ne ovat hankalia. Helposti tulee rypytyksiä. Saan ne yleensä jotenkuten suoriksi, mutta aina jää sellainen… epätasaisuus. Mikään ei ole täydellistä.

• Hihat, varovasti.
• Selkä.
• Etuosa.
• Lopuksi napit.

Ja lopuksi itse paita. Selkä, etuosa, napit. Jälleen yksi asia, joka on helpommin sanottu kuin tehty. Onko tässä mitään järkeä? Yritän, mutta en aina onnistu. Vähän surullista. Tämä paita muistuttaa siitä. Muistuttaa siitä, kuinka paljon olen epäonnistunut tänä vuonna. Äidin hautajaiset… työpaikka… yksinäisyys.

Ehkä huomenna sujuu paremmin. Ehkä. Tai sitten ei. Uni tulee. Silti.

Missä järjestyksessä vaate on järkevää silittää?

Siis se silitys… Mulla on aina vähän sellanen paniikki sen kanssa.

Yleensä aloitan aina niistä “varmuuden vuoksi” -kamoista. Sellasista, jotka ei oo just mun lemppareita. Jos mokaan, niin ei harmita niin paljoa. Viimeks silitin eka jonkun vanhan t-paidan. Se oli jostain 2021 kesältä, muistan, kun ostin sen Helsingin Hakaniemestä torilta. Se oli ihan ok, mut vähän kulunut jo.

• Sit mennään lämpötilan mukaan.
• Eka ne alhaisimmat. Silkki ja muut herkät. Niissä saa olla tosi tarkkana. Äiti aina varoitti, että ne on super herkkii.

Ja sit ne, mitkä saa kiiltää. Siis pöytäliinat! Ne on aina jotenkin erityisiä. Muistan kun mummo opetti, että ne silitetään “kauniilta puolelta”, siis oikealta. Ja sit ne pitää viikata heti kuumana! Mulla ei oo mummoa enää, mut silti jotenkin tunnen sen läsnäolon silloin, kun silitän niitä.

Miten saada vaate suoraksi ilman silitysrautaa?

Höyrytä vaate kuin vihainen pesukone! Heitä se suihkuun, kuin olisit heittänyt kuumaa perunaa – mutta varo, ettet polta itseäsi! Käytä suihkua, kuin olisit kastamassa noidankeitosta loitsuvaatteita, ei liikaa, ei liian vähän. Ajattele sitä taikuutena – abracadabra, rypyt pois!

• Suihkuverho on kylpyhuoneen Batman: Suojaa vaatteesi veden roiskuilta kuin super sankari.
• Lämmin suihku on supervoima: Sillä taiot rypyt pois kuin velho taikasaarella! Voit jopa kuulla rypyntenn itkua, kun höyry niitä hyökkää.
• Henkari on vaatteen tukipilari: Se pitää vaatteen pystyssä ja antaa höyryn tehdä taikojaan.

Minä tein kerran näin farkuille, ja ne olivat suorat kuin viivotin – no, melkein. Älä vaan kokeile tätä nahkavaatteilla, se olisi katastrofi. Muistakaa, höyry on tehokas, mutta älä höyrytä liikaa, muuten vaatteesi muuttuu märäksi rätiksi, kuin itkemään jättäytynyt puuvillapupu. Ja kylpyhuoneen lattiaa kannattaa varoa, se voi muuttua liukkaaksi kuin banaanikuori. 2023 on vuosi, jolloin jokainen voi olla oma vaatetaikuri!

Miten silittää paita ilman silitysrautaa?

Aika pysähtyy. Kello seisoo. Tai ehkä se kiihdyttää vauhtiaan, riippuu siitä, kumpaa silmää avaa. Ryppyinen paita, kuin vanha ystävä, jonka huulet ovat käpertyneet suruun. Se on kuin kertomus itsellään, muistoja kantava. Jääpalat, kylmiä kyyneliä, jotka kohta sulavat ja pyyhkivät surun pois.

Kylmyyden kosketus, jääpalat, kolme, neljä, ehkä viisi. Ne lepäävät paidan päällä, odottamassa. Kylmyys, joka sulaa, muuttaa muotoaan, ja antaa tilaa höyrylle. Höyry, joka tanssii paidan ympärillä, kuin vanha valssin sävel.

Kuivausrumpu, kuuma syleily, pyörii ja pyörii. Ajan pyörre, joka vie mukanaan ryppyjen murheellisen tanssijan. Kymmenen minuuttia. Kymmenen minuuttia aikaa, jolloin aika pysähtyy ja paita herää eloon uudelleen. Höyryn hengitys sileyttää, pehmentää. Vanha ystävä saa uuden elämän.

Jääpalat sulaneet, höyry haihtunut. Paidan pinnalla ei ole enää ryppyjen varjoa, vaan sileä, rauhallinen pinta. Kuten tyyni järvi, joka heijastaa auringon kirkkautta. Kuten uusi alku.

• Kolme-neljä jääpalaa
• Kymmenen minuuttia kuivausrummussa
• Höyry sulaa jäästä ja silottaa paidan
• Ei silitysrautaa tarvita

Minun omat paidat, ne jotka ovat kokeneet pitkän päivän, ansaitsevat tämän lempeän kohtelun. Niin kuin minäkin. Kuten kaikki ansaitsevat hetken lepoa ja rauhaa, ennen kuin taas heittäytyvät elämän virtaan. Vanha paita on kuin vanha muisto, täynnä tarinoita ja tunteita, jotka siloittuvat yhtä helposti kuin itse paita.