Miksi hyvä itsetunto on tärkeä?

Miksi hyvä itsetunto on tärkeä? Puskuri masennusta vastaan

Pohdinta siitä, miksi hyvä itsetunto on tärkeä, on olennaista jokaisen ihmisen kokonaisvaltaisen turvallisuudentunteen säilyttämiseksi erilaisten elämän tuomien haasteiden edessä. Sisäisen arvostuksen puute tekee mielestä erittäin haavoittuvan ulkoisille paineille ja jatkuville sosiaalisen median luomille kuluttaville vertailuasetelmille. Vahvista tätä psykologista puskuria suojellaksesi omaa mielenterveyttäsi pitkällä aikavälillä.

Miksi hyvä itsetunto on tärkeä kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille?

Itsetunnon merkitys ihmisen elämänlaadulle on laajempi kuin usein ajatellaan, ja sen vaikutukset voivat liittyä moniin eri elämän osa-alueisiin yksilöllisestä stressinsiedosta sosiaalisiin suhteisiin. Terve itsetunto muodostaa pohjan sille, miten kohtaamme arjen haasteet ja käsittelemme epäonnistumisia. Se ei tarkoita täydellisyyttä, vaan kykyä hyväksyä itsensä virheineen päivineen.

Tilastolliset katsaukset osoittavat, että vähintään joka viides suomalainen kokee vuoden aikana jonkin mielenterveyden häiriön, ja masennus koskettaa elämän aikana noin 20% väestöstä.^[1] Vahva ja vakaa itsetunto toimii merkittävänä psykologisena puskurina näitä haasteita vastaan. Kun ihminen arvostaa itseään sisäisesti, ulkoiset paineet tai sosiaalisen median luomat vertailuasetelmat eivät pääse horjuttamaan hänen perusturvallisuuttaan yhtä helposti.

Muistan elävästi oman urani alkuvaiheen, kun jokainen pienikin virhe raportoinnissa sai sydämeni tykyttämään ja kämmenet hikoilemaan pelosta. Luulin, että minun täytyy olla erehtymätön ansaitakseni paikkani tiimissä. Vasta vuosia myöhemmin - ja muutaman kantapään kautta opitun läksyn jälkeen - ymmärsin, että ammatillinen arvo ei romutu yhteen huonoon päivään. Terve itsetunto antaa tilaa hengittää myös silloin, kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.

Terve itsetunto vs. heikko itsetunto oireet arjessa

Terveen ja heikon itsetunnon erot näkyvät selkeimmin siinä, miten ihminen suhtautuu omiin rajoihinsa ja muiden ihmisten mielipiteisiin. Hyvän itsetunnon omaava henkilö kykenee tekemään oman näköisiään valintoja ilman jatkuvaa hyväksynnän hakemista, kun taas heikko itsetunto oireilee usein vetäytymisenä tai liiallisena miellyttämisenä. Mutta mistä eron huomaa käytännössä?

Psykologisissa seurantatutkimuksissa on havaittu, että matala itsetunto korreloi voimakkaasti kohonneen sosiaalisen ahdistuksen ja stressioireiden kanssa. Esimerkiksi työikäisestä väestöstä merkittävä osa kärsii ajoittain vakavasta psyykkisestä kuormituksesta, ja mielenterveysperusteiset syyt kattavat jo noin 33% kaikista alkavista työkyvyttömyyseläkkeistä.^[2] Tämä kertoo siitä, kuinka suuri merkitys sisäisellä voimavaralla on jaksamisellemme.

Heikon itsetunnon tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti muutosta. Tyypillisiä merkkejä ovat: Jatkuva itsekritiikki: Sisäinen puhe on lannistavaa ja keskittyy vain puutteisiin. Rajojen asettamisen vaikeus: Sanot kyllä muille silloinkin, kun oma jaksaminen vaatisi ei-vastauksen. Epäonnistumisten pelko: Haastavia tilanteita tai uusia mahdollisuuksia vältellään, koska pelätään virheitä. Ulkoinen riippuvuus: Oma arvontunne on täysin sidottu muiden kehujun tai saavutuksiin.

Lopulta kyse on tasapainosta. Mutta tässä kohtaa on syytä avata eräs yleinen harhaluulo, johon monet törmäävät.

Sekaannus itsetunnon ja itsekeskeisyyden välillä

Monet pelkäävät, että itsetunnon tietoinen vahvistaminen johtaa ylimielisyyteen tai itsekeskeisyyteen. Tämä oletus on kuitenkin virheellinen, sillä kyseessä on kaksi täysin eri ilmiötä. Terve itsetunto perustuu nimenomaan vakaaseen itsearvostukseen, joka ei vaadi muiden polkemista tai jatkuvaa esilläoloa.

Inhimillinen todellisuus on usein monimutkaisempi. Eräässä laajassa pohjoismaisessa tutkimuksessa analysoitiin nuorten hyvinvointia ja havaittiin, että nuorista noin 30-40% kokee haasteita positiivisen itsetunnon ylläpitämisessä tai kärsii yksinäisyydestä. Tämä osoittaa, että miksi itsetunto on tärkeää on yhteiskunnallinen ilmiö, ei merkki itsekkyydestä. Ylimielinen käytös on usein vain suojakuori heikolle sisimmälle.

Naisilla painon ja kehonkuvan negatiivinen yhteys itsetuntoon näyttää tutkimusten mukaan usein jopa voimistuvan iän myötä, kun taas miehillä vastaava ilmiö nousee esiin vasta keski-iässä. Tämä korostaa sitä, että aito itsekunnioitus ja itsetunto vapauttaa meidät vertailusta. Se antaa tilan arvostaa myös muiden onnistumisia.

Miten vahvistaa itsetuntoa aikuisena? – Ammattilaisen vinkit

Itsetunto ei ole pysyvä ominaisuus, vaan se muovautuu ja kehittyy läpi elämän. Voit siis aktiivisesti rakentaa ja vahvistaa sitä missä iässä tahansa tekemällä pieniä, tietoisia muutoksia arkesi ajatusmalleissa ja toiminnassa.

Käytännön askeleet vaativat kuitenkin kärsivällisyyttä. Alkuun pääsee näillä menetelmillä: 1. Harjoita itsemyötätuntoa: Kun teet virheen, puhu itsellesi kuin puhuisit parhaalle ystävällesi. 2. Tunnista vahvuutesi: Kirjaa ylös asioita, joissa olet onnistunut tai joista pidät itsessäsi - pienetkin asiat lasketaan. 3. Aseta terveitä rajoja: Harjoittele sanomaan ei asioille, jotka kuormittavat sinua liikaa tai sotivat arvojasi vastaan. 4. Keskity omaan polkuusi: Vähennä sosiaalisen median seurantaa, jos huomaat sen laukaisevan riittämättömyyden tunnetta.

Seuraavaksi tarkastelemme tarkemmin kahta yleistä arjen tilannetta, joissa nämä erot ja hyvä itsetunto ja elämänlaatu tulevat selkeästi näkyviin.

Miten itsetunto vaikuttaa arjen valintoihin?

Terve itsetunto

• Näkee virheet osana oppimisprosessia ja antaa ne itselleen helpommin anteeksi

• Osaa sanoa tarvittaessa ei ja suojelee omaa jaksamistaan ilman syyllisyyttä

• Suhtautuu palautteeseen rakentavasti ilman, että kokee koko ihmisarvonsa olevan uhattuna

Heikko itsetunto

• Kokee epäonnistumiset henkilökohtaisena romahduksena ja syyttää itseään pitkään

• Miellyttää muita oman hyvinvointinsa kustannuksella, koska pelkää konfliktia

• Kokee pienenkin korjaavan palautteen henkilökohtaisena hyökkäyksenä tai hylkäämisenä

Harrin matka itsekriittisyydestä rajojen asettamiseen

Harri, 34-vuotias ohjelmistosuunnittelija Tampereelta, kärsi vuosia jatkuvasta riittämättömyyden tunteesta työpaikallaan. Hän suostui kaikkiin ylitöihin ja lisätehtäviin, koska pelkäsi, että kieltäytyminen paljastaisi hänen kuvitellun osaamattomuutensa.

Ensimmäinen yritys muuttaa tilannetta oli radikaali kieltäytyminen kaikesta, mikä johti väärinkäsityksiin tiimissä ja lisäsi Harrin stressiä entisestään. Hän tunsi epäonnistuneensa myös muutoksessa.

Lopulta Harri ymmärsi, että kyse ei ollut joko-tai-asenteesta, vaan omien rajojen ilmaisemisesta asiallisesti. Hän alkoi pitää kirjaa tehdyistä tunneista ja otti asian puheeksi esihenkilön kanssa.

Muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen Harrin viikoittaiset työtunnit vakiintuivat normaaleiksi. Hän raportoi unensa laadun parantuneen huomattavasti ja huomasi, että tiimi kunnioitti hänen asettamiaan rajoja.