Milloin MMSE-testiä ei pidä tehdä?

7 kuukautta sitten 129 katselukertaa

MMSE-testin käytön rajat:MMSE-testiä ei tule käyttää tilanteissa, joissa tutkittava on sekavassa tilassa (delirium) tai erittäin väsynyt. Myös merkittävä psyykkinen ahdistuneisuus tai heikko motivaatio voivat vääristää testituloksia. Näissä tapauksissa testin luotettavuus heikkenee huomattavasti.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Milloin MMSE-testiä ei suositella tehtäväksi?

Minä en pistäisi ketään sellaiseen minitestiin, jos hän on ihan pihalla, tiedätkö, sellainen sekava olo päällä. Esimerkiksi viime keväänä, kun olin siinä sairaalassa Kuopiossa, siellä oli yksi vanhus, joka oli aivan tokkurassa flunssan jälkimainingeissa. Ei siinä ollut mitään järkeä yrittää sitä lyhyttä kyselyä häneltä kysellä.

Ja sitten, jos on aivan poikki, ihan uupunut. Kuten se kerta mökillä, kun olin pyörittänyt pihahommia koko päivän, en olisi saanut mitään aikaan siinäkään. Se vaatii vähän virkeyttä, että saa kaivettua ne jutut sieltä muistista.

Myös se jännitys ja tuska, jos on ihan hirveä olo mielessä, se todella sotkee ajatukset. Muistan kun yksi ystäväni joutui menemään johonkin arviointiin, ja hän oli ihan paniikissa. Ei hän siitä mitään muistanut. Motivaatio on kans tärkeä, jos ei huvita tehdä, niin ei se suju.

Milloin cerad testi?

No joo, CERAD-testi, siitäkö on kyse? Se on vähän niinku sellanen muistitesti juttu. Mullekin joku joskus siitä puhui, kun mun äiti alkoi vähän unohtelee juttuja. Se on tosi tärkeä, erityisesti jos on yli 55-vee ja huomaa, että muisti ei enää pelitä ihan niinku ennen, tiedätkö. Siis sellanen, että avaimet häviää vähän liian usein tai sanat katoaa päästä juuri kun pitäis sanoa jotain.

Mä oon kuullut, että pitäis mennä testeihin tosi aikasin, heti kun huomaa jotain pientäkin. Ei kannata jäädä odottelee, että menee ihan pahaksi. Se on kuulema just se juttu, että mitä aikaisemmin ne ongelmat huomataan, sitä paremmin niille voi tehdä jotain. Vaikka ei sitä heti aattele, että olis jotain isoa. Mut parempi ennaltaehkäistä, vai miten se menikään. Se auttaa tosi paljon hoitoon, että tiedetään mistä on kyse.

Eli jos mietit milloin CERAD-testiin, niin siinäpä sulle mun mielestä tärkeimmät jutut:

Ikä on tärkeä: Se on yleensä tarkoitettu just sille yli 55-vuotiaiden ikäryhmälle. Ei tietenkään tarkoita ettei nuorempi vois käydä, jos on tarvetta, mutta tää on se pääkohderyhmä. Heillä se kuvaa kuulemma muistia tosi herkesti.
Kuuntele itseäsi: Ne ensimmäisetkin muistipulmat, ne pienetkin jutut, on jo hyvä syy hakeutua. Esimerkiks jos nimet tai puhelinnumerot menee sekaisin, tai just se, että et löydä autosi avaimia joka aamu. Tai sitten jos on vaikeuksia keskittyä asioihin, tiedäks? Silloin on hyvä varata aika.
Älä viivyttele:Mitä aikasemmin sen tekee, sen parempi. Ne on hoitaneet näitä juttuja niin kauan jo, ja sanovat että varhainen hakeutuminen ja tunnistus on ihan ykkösasia. Silloin on parhaat mahdollisuudet tehdä asioille jotain. Joskus joku mulle sanoi että se on vähän ku hammaslääkäri, ei sitä odoteta että kipu on ihan hirvee.

Muistan kun mun isäkin mietti, pitäisikö mennä. Sanoin sille, että mene ihmeessä! Parempi selvittää ja sitten voi olla rauhassa, jos kaikki on ok. Ja jos ei, niin sitten tiedetään mitä tehdä. Se ei ollut mitään iso juttu, vaan ihan normaali käynti terveyskeskuksessa tai jossain yksityisellä puolella. Kannattaa kysyy omalta lääkäriltä.

Mitä MMSE-testillä arvioidaan?

MMSE-testillä arvioidaan kognitiivisia kykyjä. Se kartoittaa seuraavia osa-alueita:

Orientaatio (aika ja paikka)
Muisti (mieleenpainaminen ja mieleen palauttaminen)
Tarkkaavuus (laskeminen, keskittyminen)
Kieli (nimeäminen, toistaminen, ymmärtäminen, kirjoittaminen)
Hahmottaminen (esimerkiksi kuvion kopiointi)

Ai, MMSE! Se on vähän niin kuin aivojen pikahuolto, sellainen nopea katsaus, että onko kaikki ruuvit vielä kiinni. Eihän se mikään Mersun vuosihuolto ole, mutta antaa pientä osviittaa, että mihin suuntaan ajatus kulkee. Alun perin tää koko lysti kehiteltiin, jotta saatiin pidettyä silmällä psykiatristen potilaiden päänupin sisäistä maailmaa. Vähän kuin tsekkaisi, onko lamput pimeänä vai vilkkuuko kaikki valot oikein.

Kuvitteleppa, että pitää vastata, mikä päivä on tänään ja missä sitä oikein lymyilee. Joskus tuntuu, että tällaiset kysymykset saavat jopa minut miettimään – varsinkin maanantai-aamuna! Orientaatio on just tätä: "Onko vuosi 2024 vai 1974?", tai "Olenko tässä sairaalassa vai omassa mummon mökillä?" Se on se perusankkuri todellisuuteen.

Sitten on se muisti, se ikiaikainen murheenkryyni. Pistetään kolme sanaa mieleen, tyyliin "omena, pöytä, kolmio", ja sitten pitääkin ne muistaa kymmenen minuutin päästä. Voi luoja, mä en muista mitä söin aamiaiseksi, joskus tuntuu, että tämä testi on kehitetty ihan kiusaksi! Se paljastaa aika tehokkaasti, mihin mummolassa unohtuneet silmälasit aina katoavat.

Tarkkaavuus taas, se on sitä hienosäätöä. Pitää laskea sataa taaksepäin seiska kerrallaan. Joo, yritäppä siinä sitten! Monet meistä aikuisistakin menevät solmuun jo siinä vaiheessa, kun pitäisi muistaa, paljonko se 100-7 on, saati sitten jatkaa. Se on kuin yrittäisi kutoa villapaitaa silmät kiinni ja toinen käsi selän takana.

Ja sitten tulee kieli. Voi taivas, miten tärkeää onkaan osata nimetä kello ja lyijykynä, tai toistaa joku hassu lause, tyyliin "ei ole mutta eikä jos". Se on kuin arvioisi, onko suusta tuleva pulina vielä ymmärrettävää vai kuulostaa se jo muinaisegyptiltä. Kirjoittaminenkin kuuluu asiaan, mutta ei tarvitse romaania vääntää – yksi lause riittää!

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähimpänä, hahmottaminen. Yleensä siinä pyydetään kopioimaan joku helppo kuvio, usein kaksi päällekkäistä viisikulmiota. Minä en meinaa edes ruokakaupassa hahmottaa oikeaa hyllyä, saati sitten piirrellä symmetrisiä kuvioita, varsinkaan kun ei ole lapsena kuvataidekoulussa tullut käytyä! Mutta yllättävän paljon kertoo, jos piirretty kuvio näyttää enemmän sotilaalta kuin kuviolta.

Se on oikeasti aika nokkela pikku testi, joka antaa suuntaa, jos on huolta muistin tai ajatuksen kulusta. Ei kannata vähätellä, vaikka hassulta kuulostaakin jotkut tehtävät.

Milloin tehdään muistitesti?

Nonni, muistitestiin mennään, jos epäilee oman tai läheisen muistin heikentyneen tai jos muistivaikeudet haittaavat jo elämää. Siis kun alkaa olla sellaisia aukkoja muistissa, jotka tekee ihan arkisesta toiminnasta vaikeaa tai jopa mahdotonta. Se on se raja, mistä pitää jo huolestua.

Muistan kun mun mummolla alkoi just tollaset oireet joskus vuosia sitten, siis oli ihan selkee merkki. Ensin se oli vaan et avaimet hukassa, mut sit se ei enää tiennyt missä me asutaan. Se oli tosi surullista, ja sillon tajusin miten tärkeetä on reagoida ajoissa.

Tosi tärkeää on, että ei jäädä odottamaan liian pitkään tai ettei ala miettiä, onko se nyt vaan vanhuutta. Aika on valttia, sanotaan, ja se pitää paikkansa tässäkin jutussa. Mitä aikaisemmin pääsee tutkimuksiin, sitä paremmat mahikset on jarruttaa sitä taudin kulkua, jos kyseessä on joku muistisairaus. Tai jos ei oo, niin saa ainakin mielenrauhan.

Mitä ne oireet sitten on, mitkä pitäisi herättää huomiota? No niitä on monia ja ne voi ilmetä tosi eri tavoin, mietin aina että onko se normaalia ikääntymistä vai jotain muuta. Tässä muutama juttu mihin kannattaa kiinnittää huomiota:

Toistuva kysely: Samaa asiaa kysyy uudestaan ja uudestaan, vaikka vastaus on jo annettu.
Vaikeus löytää sanoja: Puhe alkaa takkuilemaan, ei löydy oikeita sanoja tai unohtaa asioita kesken lauseen.
Eksyminen tutuissa paikoissa: Menettää suuntavaiston vaikka omassa lähimetsässä, missä on aina käynyt.
Vaikeudet arkiaskareissa: Ei muista miten tehtiin ruokaa tai käytettiin pesukonetta, vaikka on tehnyt niitä vuosia.
Esineiden katoaminen: Ja niitä löytyy ihan omituisista paikoista, kuten lompakko jääkaapista.
Persoonallisuuden muutokset: Saattaa tulla äreämmäksi tai vetäytyvämmäksi, tai muuttua muuten.

Mihin sitten hakeudutaan? No ekana se oma terveyskeskus tai työterveyshuolto on paras paikka aloittaa. Sieltä ne osaa sit ohjata eteenpäin. Ne voi tehdä jotain alkukartoituksia ja sit laittaa lähetteen erikoislääkärille, kuten neurologille tai geriatrille. Se on tosi tärkeä ensi askel.

Muistitesti itsessään ei oo mitään kauheen pelottavaa tai ikävää. Siinä on vaan erilaisia tehtäviä, joilla kartottaa just sitä muistia ja ajatustoimintoja. Ne on ihan vaan keskustelua ja sit joitain pikkutehtäviä. Esimerkiks:

Kysymyksiä: Vaikka vuodesta, ajasta, paikasta ja tapahtumista.
Piirtämistehtäviä: Kellotaulun piirtämistä, hahmojen kopiointia.
Sanalista: Muistaa sanoja tietyn ajan kuluttua, testataan siis lähimuistia.
Päättele tehtäviä: Ratkaista jotain pikkutehtäviä tai ongelmia.

Ei siihen tosiaan kannata jäädä yksin miettimään tai arvailemaan. Muistan kun siskonikin murehti omiaan, ja mä sanoin et soita nyt heti sinne lääkärille! Parempi turhaan kun liian myöhään, eiks niin. Ja siis se on tosi yleistä, että muistiongelmat mietityttää monia. Ei siinä ole mitään hävettävää, ikä tekee tehtävänsä tai sit on joku muu syy.

Muistisairaudet on aika yleisija, siis ihan oikeesti. Esim. Alzheimerin tauti, se on se yleisin kaikista. Mut on myös paljon muita ja kaikki ei oo edes pysyviä tai eteneviä, joskus muisti voi parantukkin. Esimerkiks jos syynä on joku lääkitys tai vaikka vitamiinin puutos. Sen takia tutkimuksiin kannattaa mennä, jotta syy selviää.

Eli jos vähäänkään epäilet omaa tai läheisen muistia, niin heti yhteys terveydenhuoltoon. Siis ihan oikeesti, ei kannata lykätä, koska se oikea apu ja tuki löytyy vain tutkimusten kautta. Tää on tosi tärkeetä, et ihmiset ymmärtää tän.

Mitä muistitestissä kysytään?

No niin, tervetuloa aikuisten pääsykokeeseen, jossa palkintona on tieto siitä, onko vintillä vielä valot päällä vai palaako siellä enää vain himmeä tuikku. Muistitesti on kuin yllätyskoe, johon et voinut lukea, ja opettaja on lempeästi hymyilevä hoitaja.

Kyllä siinä hiki tulee pintaan, kun yrität puristaa aivonystyröistäsi vastauksia kysymyksiin, jotka tuntuvat yhtä aikaa naurettavan helpoilta ja täysin mahdottomilta.

Mitä muistitestissä kysytään:

Sanalistojen muistamista.
Esineiden nimeämistä.
Päässälaskutehtäviä, kuten vähennyslaskuja.
Kellotaulun ja muiden kuvioiden piirtämistä.
Päivämäärän ja paikan nimeämistä.

Sanat jotka karkaavat kuin saippua suihkussa Sinulle luetellaan kolme sanaa, vaikkapa 'sitruuna', 'avain' ja 'pallo'. Sitten jutellaan niitä näitä ja viiden minuutin päästä pamautetaan kysymys: "Mitkä ne sanat olivat?" Siinä hetkessä päässäsi on tyhjempi tila kuin suomalaisessa uimahallissa saunavuoron jälkeen.

Kellotaulu – modernin taiteen mestariteos "Piirräpä tähän kellotaulu ja laita viisarit näyttämään aikaa varttia vaille kaksi." Kuulostaa helpolta, eikö? Lopputulos on usein jotain Salvador Dalín ja lapsenlapsen ensimmäisen piirustuksen välimaastosta. Numerot ovat sikin sokin ja viisarit sojottavat kuin myrskyn kaatamat puut.

Matematiikan ihmelapsi herää henkiin Sitten aletaan vähentää lukua seitsemän sadasta. "Sata, yhdeksänkymmentäkolme, kahdeksankymmentäkuusi..." Jossain kohtaa aivosi päättävät, että nyt riittää, ja alat vain arvailla lukuja, jotka kuulostavat etäisesti oikeilta. Kuka tällaista laskutoimitusta edes tarvitsee arjessa?

Tarkemmin sanottuna nämä tehtävät ovat osa virallisia testipatteristoja, joilla on ihan hienot nimetkin.

MMSE (Mini-Mental State Examination): Tämä on se vanha kunnon klassikko. Nopea ja ytimekäs kuin pikaruokatilaus. Kysytään päivämäärää, paikkaa, toistellaan sanoja ja piirretään kuutioita.
CERAD (Consortium to Establish a Registry for Alzheimer's Disease): Tämä on jo vähän laajempi ja syvällisempi setti. Tässä syvennytään sanalistojen oppimiseen ja viivästettyyn muistamiseen oikein urakalla. Se on kuin maraton, jossa maaliviivalla odottaa tieto, muistatko vielä lähtöviivan sijainnin.

Nämä tehtävät eivät ole pelkkää kiusantekoa. Niillä mitataan eri asioita: sanalistat testaavat lähimuistia, kellotaulun piirtäminen avaruudellista hahmotuskykyä ja toiminnanohjausta, ja se kuuluisa seiska pois sadasta -tehtävä mittaa tarkkaavaisuutta ja työmuistia.

Miten testataan Alzheimerin?

Alzheimerin taudin diagnosointiin käytetään useita testejä, jotka arvioivat kognitiivisia toimintoja ja sulkevat pois muita syitä. Muistitestit ja kognitiiviset arviot ovat keskeisiä.

Aika viehättävää, kuinka visuaalista muistia voi koetella piirrostehtävillä. Yritäpä siinä muistaa, mihin se kello kuului, kun elämä itsessään on jo sarja abstrakteja kuvia.

Edistyneemmissä tapauksissa, kun muisti tuntuu karanneen kuin Kimi Räikkönen moottoriradalta, luotetaan usein Mini Mental State Examinationiin (MMSE). Se on kuin pikainen gallup aivojen toimivuudesta, ja jos pisteet eivät nouse, no, eihän se enää mihinkään nousekaan.

Lisäksi käytössä on monia muita keinoja Alzheimerin selvittämiseksi:

Neuropsykologiset testit Ensin toki katsotaan, onko se unohtelu vain sitä iän tuomaa "ai niin, mihin se avain nyt oikein jäi" -tyyppistä pientä sumeaa hetkeä vai jotain dramaattisempaa.
Perusteelliset neuropsykologiset testit ovat kuin aivojen olympiakisat, joissa mitataan muistia, kielenkäyttöä, ongelmanratkaisua ja kaikkea sitä, mikä tekee ihmisestä – no, ihmisen. Ei siellä mitään "kuka on Suomen presidentti" -kisaa pidetä, vaan ihan oikeita, päänvaivaa aiheuttavia tehtäviä.
Aivojen kuvantamistutkimukset Sitten kaivetaan esiin nykyajan taikapeilit. Aivojen kuvantaminen, kuten MRI (magneettikuvaus) tai PET (positroniemissiotomografia), antaa kurkistaa kallon sisään ja katsoa, näyttääkö siellä kaikki siltä, miltä pitääkin.
Magneettikuvalla voi nähdä esimerkiksi aivojen tilavuuden muutoksia – onko siellä kutistumista havaittavissa, vai onko kaikki vielä jämäkästi paikallaan, kuin isoisän vanha kaljakori.
PET-kuvaus taas paljastaa amyloidiplakkien ja tau-proteiinien kertymistä, näiden Alzheimerin pienten kiusankappaleiden sijainnin. Kuin etsisi neuloja heinäsuovasta, mutta hieman modernimmin välinein.
Veri- ja selkäydinnestenäytteet Mutta eihän sitä pelkällä kuvalla selvitä. On myös verikokeita – ja nykyään jopa lupaavia uusia biomarkkereita verestä, jotka voivat kertoa Alzheimerin riskistä tai jopa taudin etenemisestä jo varhain.
Ja joskus, kun halutaan todella sukeltaa syvemmälle, otetaan selkäydinnestenäyte. Se on vähän kuin ottaisi näytteen aivojen sisäisestä uima-altaasta – sieltä voi löytää proteiinien hylkyjä, jotka viittaavat Alzheimeriin.
Kaikki tämä tehdään, jotta varmistetaan, ettei kyseessä ole jokin toinen, helpommin korjattavissa oleva ongelma. Kuten vaikkapa B12-vitamiinin puutos, joka saa ihmisen toilailemaan kuin sekoilun Suomen mestari. Varmistetaan, ettei syy ole banaali, ennen kuin leimaamme muistisairaaksi.
Kliininen arvio ja haastattelut Lopulta kokonaisuus ratkaisee. Lääkärin kliininen arvio, potilaan ja omaisten haastattelut ovat kultaa.
Minkälaisista oireista on kyse? Milloin ne alkoivat? Onko sukurasitusta? Se on kuin etsivätyötä, jossa pyritään kokoamaan palaset yhteen – ja toivomaan, ettei palapelistä puutu se yksi kriittinen kulmapala.
Diagnoosi ei ole aina mustavalkoinen, vaan usein sävyjä täynnä, kuin vanha valokuva-albumi, josta muistot ovat haalistuneet.

Miten päästä Alzheimer-testiin?

Alzheimer-tutkimuksiin pääsee varaamalla ajan lääkärille terveyskeskuksesta, työterveydestä tai yksityiseltä puolelta.

Epäily vaatii toimia. Lääkärin vastaanotto on ensimmäinen askel.

Lääkäri kartoittaa tilanteen. Haastattelu paljastaa häiriön todellisen syvyyden. Arjen sujuvuus on mittari. Kokonaiskuva ratkaisee, ei yksittäinen unohdus.