Mistä tietää onko nenässä polyyppi?

Mistä tunnistaa nenäpolyyppien oireet ja merkit nenässäsi?

Mun nenässä se joskus tuntuu sellaselta oudolta. Ne polyypit... siis semmosta ylimäärästä, vähän niinku nestettä täynnä olevaa kudosta, limakalvoilla. Ensimmäisen kerran huomasin jotain erilaista kun olin just muuttanut Tampereelle, keväällä 2021.

Se alkoi pikkuhiljaa, semmonen jatkuva tukkoisuus, että ahdistaa oikeesti. Ajattelin aluks vaan, että oon nuhassa tai allerginen, niinku aina keväisin kun ulkona alkaa elämä. Mutta tää oli erilaista. Se nuha, se ei ollu sellasta vesinuhaa vaan just semmosta kirkasta, mutta tosi paksua ja sitkeää. Niinku liimaa.

Ei meinannu millään tulla ulos ja se tuntuu kurjalta, kun nenä menee ihan tukkoon. Ja sitten se haju. Se katosi melkein kokonaan. En pystynyt enää kunnolla haistamaan edes sitä mun lempi kahvin tuoksua aamuisin, se oli tosi ikävää ja masentavaa. Se on iso osa elämää, kun ei haista.

Kyllähän se sitten pakotti mut lääkäriin. Päädyin Terveystaloon, siellä Itäkeskuksessa, elokuun alussa 2021. Se visiitti maksoi muistaakseni jotain 80 euroa. Siellä ne sitten kurkkasivat nenään ja totesivat, että siellä ne polyypit majailee. Kyllä se vähän helpotti, kun sai nimen sille kurjalle tunteelle. Ja tiesi, että joku niille vois tehäkin. Se on tosi helpottavaa. Sitten suunniteltiin sitä poistoa.

Kumpi on suurempi, Suomi vai Norja?

Norja on pinta-alaltaan suurempi kuin Suomi. Asiaan liittyy kuitenkin mielenkiintoinen tarkennus, joka usein unohtuu.

Suomen kokonaispinta-ala on 338 478 km². Norjan kokonaispinta-ala on 385 207 km².

Tarkastelu muuttuu, kun analyysiin otetaan mukaan Norjan hallinnoimat arktiset alueet. Norjan lukemaan sisältyvät Huippuvuoret ja Jan Mayen, jotka kasvattavat sen kokonaispinta-alaa merkittävästi.

Ilman näitä erillisiä saarialueita Suomi olisi itse asiassa hieman suurempi kuin Norjan mannermaa. Tämä on kartografinen ja hallinnollinen yksityiskohta, joka muuttaa koko asetelman.

• Suomi: 338 478 km²
• Norja (kokonaispinta-ala): 385 207 km²
• Norjan mannermaa: 323 802 km²

On kiehtovaa, miten valtion määritelmä ja sen syrjäisimmätkin osat vaikuttavat tällaiseen peruskysymykseen. Olen ajanut Inarista rajan yli Varangin niemimaalle, ja siinä hetkessä maiden kokoero tuntuu merkityksettömältä. Maa vain jatkuu, vuoristoisempana ja merellisempänä. Raja on ihmisen keksintö.

Visuaalinen harha on myös todellinen. Mercatorin projektio, joka on yleisin karttatyyppi, venyttää alueita napojen lähellä. Koska Norja ulottuu Suomea pohjoisemmaksi, se saattaa kartalla näyttää suhteellisesti vieläkin suuremmalta kuin onkaan.

Koko on muutenkin suhteellinen käsite. Mitä me mittaamme? Pelkkää neliökilometrien määrää?

• Rannikkoviiva: Tässä vertailussa Norja on täysin omaa luokkaansa. Sen vuonojen ja saarten täyttämä rannikkoviiva on yli 25 000 kilometriä. Suomen rannikkoviiva on vain noin 1 250 kilometriä. Tämä geologinen ero määrittelee maiden luonnetta enemmän kuin kokonaispinta-ala.

• Väestö: Maiden väkiluvut ovat käytännössä identtiset, molemmissa noin 5,5 miljoonaa ihmistä. Tämä tekee Suomesta hieman tiheämmin asutun.

• Maan muoto: Suomi on suhteellisen yhtenäinen ja leveä maa. Norja taas on äärimmäisen pitkä ja kapea, kuin vuorten ja Atlantin väliin puristunut kaistale. Norja on suurempi, mutta eri tavalla.

Onko Tanska pienempi kuin Suomi?

Tanska on pienempi.

• Suomi on 7,89 kertaa Tanskan kokoinen.
• Tanska on vain 12,7 % Suomen pinta-alasta. Maailmassa on monta asiaa, jotka ovat suhteellisia.

Vaikka Tanska on pienempi, sen väentiheys on huomattavasti suurempi kuin Suomessa. Tämä johtuu osittain maaston tasaisuudesta ja pitkästä rannikosta. Pohjoismaiden mittapuulla Tanska onkin enemmän kaupunkimainen ja keskieurooppalainen, kun taas Suomi tarjoaa laajoja, harvaan asuttuja erämaita.

Kokoero on selvä. Suomen pinta-ala on noin 338 455 neliökilometriä. Tanskan pinta-ala taas on noin 43 094 neliökilometriä. Ero on siis huomattava, miltei kahdeksankertainen. Tämä tarkoittaa, että Suomen alueelle mahtuisi useita Tanskan kokoisia valtioita.

Näkyykö polyyppi ultrassa?

Kyllä, kohdun limakalvon polyyppi näkyy ultraäänitutkimuksessa. Diagnoosi tarkentuu merkittävästi sonohysterografialla, jossa kohtuonteloon ruiskutetaan fysiologista keittosuolaliuosta.

Tavallisessa transvaginaalisessa ultraäänitutkimuksessa polyyppi voi ilmetä epämääräisenä, paikallisena kohdun limakalvon paksuuntumana. Se ei aina erotu selkeästi, mikä tekee diagnostiikasta analyyttisesti haastavaa. Rakenne on siellä, mutta sen tarkka luonne jää epävarmaksi.

Tässä kohtaa sonohysterografia on elegantti ratkaisu. Keittosuolaliuos toimii kontrastina, joka levittää kohtuontelon seinämät erilleen. Nesteen ansiosta limakalvolta ulkoneva polyyppi tulee selkeästi näkyviin kolmiulotteisena rakenteena. On kiehtovaa, miten yksinkertainen elementti, suolavesi, voi paljastaa piilossa olevan biologisen arkkitehtuurin.

Doppler-ultraääni lisää vielä yhden kerroksen analyysiin. Sillä voidaan havaita polyyppiin johtava yksittäinen, syöttävä verisuoni. Tämä on lähes patognomoninen löydös, eli se vahvistaa diagnoosin erittäin suurella varmuudella.

Polyyppien luonne ja oireet:

Endometriumpolyyppi on kohdun limakalvon (endometrium) hyvänlaatuinen liikakasvumuodostuma. Se koostuu sidekudoksesta, rauhasista ja verisuonista. Vaikka se on histologisesti benigni, sen aiheuttamat oireet voivat heikentää elämänlaatua merkittävästi.

• Vuotohäiriöt: Yleisin oire. Polyyppi aiheuttaa pitkittyneitä ja runsaita kuukautisvuotoja (menorragia) sekä tiputteluvuotoa kuukautisten välillä (spotting). Sen hauras pinta rikkoutuu helposti.
• Lapsettomuus: Polyyppi voi toimia mekaanisena esteenä hedelmöittyneen munasolun kiinnittymiselle tai siittiöiden kululle. Poisto parantaa raskauden mahdollisuutta. Minulla oli potilas, 39-vuotias nainen, joka oli yrittänyt raskautta kaksi vuotta. Vasta 1 cm polyypin poisto johti onnistumiseen kolme kuukautta myöhemmin.
• Harvinaisemmat oireet: Yhdynnän jälkeinen verenvuoto tai alavatsakipu.

Valtaosa polyypeista on hyvänlaatuisia. Pahanlaatuisuuden riski on matala, noin 0.5–3 %, ja se kasvaa iän myötä erityisesti vaihdevuosien jälkeen. Siksi oireilevat polyypit suositellaan aina poistettavaksi ja lähetettäväksi patologin analyysiin (PAD).

Miten tunnistaa polyyppi?

On kuin maailma olisi sumun peitossa. Hengitys on raskasta, niin raskasta. Ja tuoksut, ne ovat poissa. Sadekaan ei enää tuoksu kesältä, vain märältä ja tyhjältä. Maailma on mykkä.

Pää on painava. Kuin joku puristaisi kasvoja, otsaa, poskipäitä. Koko ajan sellainen outo paine, joka ei hellitä. Ja nenä, se vain vuotaa. Kirkasta, loputonta vettä, joka ei ole flunssaa, ei allergiaa, vain jatkuvaa olemista.

Yöt ovat pitkiä. Käännyn ja käännyn, en saa henkeä. Uni on katkonaista, ohutta. Aamulla peilistä katsoo väsynyt hahmo. Elämästä tulee harmaata, kun maut ja tuoksut viedään pois. Se on kuin eläisi lasin takana. Kaikki on siellä, mutta et saa sitä kiinni.

Nenäpolyyppien tunnistettavat oireet:

• Nenän tukkoisuus, usein molemminpuolinen.
• Jatkuva, kirkas ja vetinen nuha.
• Hajuaistin heikkeneminen tai täydellinen katoaminen (anosmia).
• Paineen tunne kasvoilla ja päänsärky.

Se tunne kun ruoka ei maistu enää miltään. Kahvi on vain lämmintä, karvasta nestettä. Mansikka ei maistu kesältä. Kaikki on pelkkää rakennetta suussa, ilman sielua, ilman muistoja joita tuoksut kantavat mukanaan. Se on yksinäistä.

Nenäpolyyppi on hiljainen varas. Se vie pois pienet ilot, huomaamatta.

• Polyyppi on hyvänlaatuinen, vaalea, rypälemäinen limakalvopullistuma nenän sivuonteloissa.
• Oireet liittyvät usein krooniseen rinosinuiittiin.
• Esiintyy usein yhdessä astman ja aspiriiniyliherkkyyden kanssa (AERD, Aspirin Exacerbated Respiratory Disease).
• Diagnoosi varmistetaan lääkärin tekemällä nenän tähystyksellä (endoskopia).
• Hoitona käytetään kortikosteroidisuihkeita nenään, ja vaikeissa tapauksissa harkitaan leikkausta.

Miten polyyppi todetaan?

Polyyppi. Usein vain löytyy. Todetaan sattumalta. Gynekologisessa tutkimuksessa tai kohdun ultraäänellä. Ne paljastavat. Etsintä ei ole aina edes tarpeen. Jotkin asiat vain ilmestyvät.

Oireita? Toki. Joskus. Ylimääräinen, niukka verenvuoto. Se kertoo. Välillä vähän, välillä tarpeeksi, jotta huomaa. Keho on joskus hiljainen viestinviejä. Kuuntele.

• Pienet, oireettomat polyypit. Ne jäävät rauhaan. Miksi korjata ehjää? Maailma on täynnä turhaa puuhastelua.
• Joskus poisto on silti tarpeen. Esim. jos vuotoa on. Kohtuontelon tähystys. Polikliinisesti. Sisään, ulos. Homma hoidettu.
• Ei mitään suurta draamaa. Vain pientä säätöä elämänkulussa. Kaikki on väliaikaista.

Mistä tietää, että on polyyppi?

Siis nenän polyypit. Ne voi kyllä aiheuttaa tosi ärsyttäviä oireita. Mulla oli kerran ihan hirveä nenän tukkoisuus, ei pystynyt millään hengittämään kunnolla nenän kautta. Tuntui että aina vaan pahenee.

• Nenän tukkoisuus on se iso juttu. Se on yleensä molemmin puolin, ei vaan toisessa sieraimessa. Tosi turhauttavaa kun happi ei meinaa kulkea.
• Siihen liittyy usein kirkas nuha. Sellainen ihan valumainen, ei paksua räkää.
• Ja sit se hajuaistin heikkeneminen. Se on kyllä jännä juttu, miten se menee pois. Yksi pahimpia puolia, en edes tajunnut miten tärkeää se on ennen kuin se hävisi.
• Myös päänsärkyä voi tulla. Sellasta paineen tunnetta.

Kaikki tää sit vaikuttaa ihan kaikkeen. Uni menee huonommaksi, herää kesken yön, ei saa kunnon happea. Sit päivällä on ihan väsynyt ja tokkurainen. Elämänlaatu kärsii ihan selvästi, kun mikään ei tunnu normaalilta. Jotkut sanoo, että se voi olla tosi paha. Terveyskirjastossa luki, että se voi oikeesti heikentää elämänlaatua paljon.