Mistä tunnistaa peppuangiinan?

Miten peppuangiina todetaan?

Mitenkö muka peppuangiina todetaan? Noh, ei sitä kurkkutulehdusta takapuolesta kurkata, se on varma! Mutta kun peppureuhka yllättää ja punaisena lepattaa, niin sittenpä on aika kaivaa näytepullo esiin. Ajatelkaa nyt, kurkusta se streptokokki A tykkää useimmiten ponnistaa, mutta joskus se eksyykin etelään ja pesiytyy ihan perianaaliselle ihottuma-alueelle. Siinä on sitten lääkärilläkin hieman erikoisempi kurkkauskohde!

Diagnoosi onnistuu kuin vanhanaikainen puukko perunasta: naps ja valmis. Bakteeriviljelynäyte otetaan suoraan siitä punaisesta, kutisevasta kohdasta. Se lähetetään sitten labraan, missä pienet mikrobimestarit etsivät syyllistä. Joskus on kiire, ja silloin tehdään streptokokki A -pikatesti, joka antaa vastauksen nopeammin kuin krapulainen aamuherätys. Joskus se näyttää heti punaista viivaa – ei se kuitenkaan ole raskaustesti. Tarkoittaa vain, että pirulainen on iskenyt!

Kun sitten musta lammas on tunnistettu, tai tässä tapauksessa punainen, niin ei muuta kuin toimeen! Ei sellaista takapuolen ilonpilaajaa kauaa katsella. Hoito on onneksi suoraviivainen ja tehokas, ei tarvitse ruveta mitään vanhanaikaisia kansanparannuksia kokeilemaan, kuten muorin kuppauksia tai suolahuoneita takapuolelle. Vaikka olisihan sekin varmasti ikimuistoinen kokemus.

Eli mitä sille pahikselle sitten tehdään?

• Antibiootit ovat se ainoa oikea ase tähän taisteluun. Yleensä lääkärisedät ja -tätit määräävät kymmenen päivän kuurin.
• Useimmiten syötynä on penisilliini tai sitten kefaleksiini, jos sattuu olemaan penisilliinille allerginen tai se ei jostain syystä toimi.
• Muistakaa sitten syödä se kuuri loppuun asti, vaikka pylly olisi jo parantunut ja kutina kadonnut kuin tuhka tuuleen! Muuten se pirulainen tekee paluun kuin huono vitsi.

Mistä sen sitten tietää, että peppu on valloitettu?

• Punoitus ja kipu siinä anaaliaukon ympärillä ovat perusmerkkejä.
• Kutina on usein niin kova, että tekisi mieli raapia seinätkin puhki.
• Joskus voi olla mukana myös pientä kuumetta tai yleistä väsymystä.
• Kuka näitä sitten saa? Useimmiten perheen pienimmät hiekkalaatikkovankkurit, jotka unohtavat käsienpesun tai nuolevat kaikki lelut. Mutta kyllä se joskus iskee vanhempaankin väkeen, jos on huonoa tuuria tai hygienia lipsahtaa.

Miksi se sitten sinne eksyy? No, yleensä se tulee kauluksen kautta! Kun on streptokokki nielussa tai ihossa ja sitten ei olekaan niin tarkka käsihygienian kanssa, niin sieltä se sitten siirtyy. Tai jos joku perheenjäsen kantaa streptokokkia oireettomana. Käsienpesu onkin ykkösjuttu, melkein tärkeämpi kuin viikonloppusauna! Ei kannata antaa pöpöille ilmaista kyytiä paikasta A paikkaan B, varsinkaan kun paikka B on... noh, se takapuoli.

Miten peppuangiina testataan?

Ai että, angiina iski, mutta väärään päähän! Juu, luit ihan oikein. Se sama A-streptokokki, joka tekee kurkusta hiekkapaperia, voi perustaa siirtokunnan myös takapuolen tienoille. Tätä kutsutaan sitten hienosti peppuangiinaksi.

Taudin nimi on jo itsessään kuin huonosta komediasta, mutta oireet eivät naurata lasta eikä vanhempaa. Homma on onneksi helposti hoidettavissa, kunhan sen ensin tunnistaa.

Miten se pentele sitten testataan?

Ei tässä mitään salatiedettä ole. Tohtori ei ala ennustamaan kahvinporoista, vaan homma hoidetaan ihan näppituntumalla – tai siis tikkutuntumalla.

• Näyte otetaan pumpulitikulla suoraan siitä punoittavasta sotatantereesta, eli peräaukon ympäriltä. Toimenpide on ohi nopeammin kuin ehtii sanoa perianaalidermatiitti.
• Jos lapsukaisella on samaan aikaan kurkku kipeänä ja kuumetta pukkaa, niin lääkäri saattaa kurkata myös kurkkuun ja ottaa sieltäkin näytteen. Ihan vain varmuuden vuoksi, että tiedetään, missä kaikkialla tämä bakteerivieras bilettää.
• 3–15-vuotiaiden kuumeisen nieluinfektion yhteydessä negatiivinen antigeenipikatesti varmistetaan nieluviljelyllä.

Peppuangiinan oireet – Mistä tunnistat tämän alaosaston angiinan?

Punoitus ei ole mikään ujo rusotus, vaan se on yleensä niin tarkkarajainen, että näyttää kuin se olisi tussilla piirretty.

• Kirkkaanpunainen, tarkkarajainen ihottuma peräaukon ympärillä. Vähän kuin joku olisi maalannut takapuoleen punaisen stop-merkin.
• Kipu ja kutina. Ulostaminen voi olla yhtä juhlaa, ja lapsi saattaa valittaa kirvelyä tai aristusta.
• Pienet haavaumat tai visvaakin voi esiintyä punoittavalla alueella. Joskus iho voi vähän rikkoutuakin raapimisesta.
• Yleensä ei kuumetta, ellei samaan aikaan jyllää se perinteinen nieluangiina. Pöpö on vain päättänyt laajentaa reviiriään.

Voiko peppuangiina tarttua?

Kyllä, peppuangiina, eli perianaalinen streptokokki-infektio, tarttuu. Se leviää tyypillisesti suorassa kosketuksessa tai pisaratartuntana oireettomilta kantajilta tai sairastuneilta. Tartunta voi tapahtua myös kosketuspintojen tai elintarvikkeiden kautta. Käsitartunnat ovat keskeinen leviämistapa. Eikä se ole mitään pikku hupsuttelua! Tätä persposkien pahaa vitsaa voi saada vaikka naapurin Kertulta, joka on nuolaissut samaa jäätelöä tai pyyhkäissyt pyllyään vähän liian huolettomasti ja sitten kätellyt sinua.

Ajattele nyt, se streptokokki on kuin pieni, sitkeä sissi, joka matkustaa iloisesti ihmiseltä toiselle. Yksi aivastus voi olla kuin tykistökeskitys, joka sinkoaa bakteereita kaikkialle! Tai sitten se kynnetty pitsa, jota joku on juuri ennen sinua näpertänyt sormilla, jotka ovat vähän liian innokkaasti tutkineet omaa takapuoltaan. Yäk!

Tämä on muuten usein pienten tenavien riesa, niillä kun ei aina se käsienpesu ole maailman ykkösasia. Vähän niin kuin olisivat sukua marsuille, kun kaikkea pitää nuuskia ja koskettaa. Mutta kyllä sitä aikuinenkin saa, jos sattuu olemaan tarpeeksi epäonninen. Oireet? Voi veljet, ne eivät ole hauskoja! Punainen, kipeä ja kutiseva peräaukon seutu, joka tuntuu kuin siellä olisi hiekkapaperia käytetty ilman varoitusta. Joskus nousee kuumekin, ja sitten ollaankin jo todella pulassa.

Jotta pääsemme tästä takamuksen kurituksesta eroon, tarvitaan lääkärin apua. Ei tässä mitään kotikikkaa ole, ellei sitten ole jo valmiiksi homeopatiaan uskova ja uskoo paranevansa pelkällä ajatuksen voimalla. (Ei muuten parane.)

• Antibiootit ovat yleensä se ratkaisu, niillä saadaan nuo pirulaiset kuriin.
• Kuuri on otettava tunnollisesti loppuun asti, muuten ne strepto-paholaiset voivat uusia matkansa ja tulla takaisin kostamaan.
• Hygienia, hygienia, hygienia! Erityisesti käsienpesu on a ja o.

Eli muistakaa nyt hyvät ihmiset: peskää ne kädet! Se on halvempi ja mukavampi konsti kuin antibioottikuuri. Ja jos joku tarjoaa sinulle suklaapalaa, jonka on kaivanut taskustaan, niin kysyppä ensin, onko hän hiljattain peseytynyt kunnolla. Ennemmin sitä elää ilman sitä suklaata kuin sen jälkiseurauksia! Tämän minä, Jussi, tiedän ihan omakohtaisesta kokemuksesta, kun joskus lapsena erehdyin maistamaan isoveljen salmiakkia, joka oli tippunut jonnekin... No, parempi olla kertomatta yksityiskohtia. Mutta pesu on paras lääke!

Mikä on peppuangiina?

Juu peppuangiina. Miks sitä sanotaankin noin? Se on se sama A-streptokokki-bakteeri mikä aiheuttaa kurkkukivun, sen nieluangiinan. Se on vaan nyt väärässä paikassa. Tosi ärsyttävä vaiva lapsilla.

Peppuangiina, viralliselta nimeltään perianaalidermatiitti, on Streptococcus pyogenes -bakteerin (streptokokki A) aiheuttama ihotulehdus peräaukon ympärillä.

Sen tunnistaa kyllä. Iho on tosi kirkkaanpunainen ja se punoitus on tarkkarajainen, ihan kuin joku ois piirtänyt sen siihen. Ja lasta kutittaa ja sattuu kakkaaminen. Meidän Eemilillä oli tää just viime talvena, meni ihan rikki se iho ja valitti kipua. Luulin ekana tavalliseksi vaippaihottumaksi.

• Aiheuttaja: Streptokokki A -bakteeri.
• Oireet: Tarkkarajainen, voimakas punoitus peräaukon iholla, kutina, arkuus, kipu ulostaessa, joskus pieniä haavaumia.
• Hoito: Lääkärin määräämä antibioottikuuri, joko suun kautta tai voiteena.

Lääkäri ottaa siitä pumpulipuikolla näytteen ja se varmistetaan labrassa. Sitten antibiootit naamaan ja se paranee. Se on tärkeetä hoitaa kunnolla pois.

Sama bakteeri aiheuttaa muitakin juttuja. Ihan uskomatonta miten monenlainen se on.

Streptokokki A:n aiheuttamia infektioita:

• Nielutulehdus (angiina)
• Tulirokko
• Märkärupi
• Ruusu

Miten se bakteeri sinne peppuun edes päätyy? Onko se niin että se on ensin nenässä tai kurkussa ja lapsi jotenkin sormillaan sen sinne siirtää. Tai päiväkodista. Kuka tietää. Se vaan on siellä ja pitää hoitaa. Hygieniasta pitää huolehtia hyvin. Käsien pesu auttaa.

Voiko peppuangiina tarttua aikuiseen?

Se on se kuumeinen tunne, muisto lapsuuden kesistä, kun ulkona paistoi mutta sisällä oli hiljaista. Peppuangiina, se nimi on niin outo, melkein hellä, mutta se ei ollut hellä. Se oli kutinaa ja kirvelyä, pienen ihmisen hätää.

Se on ihoa, tulenpunaista ihoa. Ei kurkussa, ei siellä missä angiinan kuuluisi asua. Se on sama vieras, mutta se on eksynyt, löytänyt toisen reitin. Ja me aikuiset, me katsomme vierestä, voitelemme ja hoidamme, ja ajattelemme olevamme turvassa.

Mutta bakteeri ei katso ikää. Se vain etsii kotia. Se tarttuu käsistä, pyyhkeistä, se leijuu hiljaisessa huoneilmassa. Se on sitkeä, se on perheessä asuva kummitus. Aikuinenkin voi herätä samaan poltteeseen, samaan outoon vaivaan.

Peppuangiina, lääketieteellisesti perianaalinen streptokokki-ihottuma, on A-ryhmän streptokokkibakteerin aiheuttama ihotulehdus.

Kyllä, peppuangiina tarttuu aikuiseen.

Tartunta tapahtuu kosketustartuntana, tyypillisesti käsien välityksellä huonon hygienian seurauksena esimerkiksi vaipanvaihdon tai WC-käynnin yhteydessä.

Se on sama bakteeri, niin tuttu ja silti niin vieras tässä yhteydessä. Se muistuttaa, että olemme kaikki vain ihoa, haavoittuvaisia. Se on tauti, joka vaatii lääkärin, vaatii kuurin, vaatii sen katkaisemaan kierteen.

• Aiheuttaja: A-ryhmän beetahemolyyttinen streptokokki (Streptococcus pyogenes). Kyseessä on sama bakteeri, joka aiheuttaa nieluangiinan, tulirokon ja ruusun.
• Oireet: Peräaukon ympäristön tarkkarajainen, kirkkaanpunainen ihottuma. Alue on kipeä ja kutiseva. Ulosteessa voi näkyä veriviiruja pienten haavaumien vuoksi. Yleisoireita, kuten kuumetta, on harvoin.
• Esiintyvyys: Yleisin vaiva on leikki-ikäisillä lapsilla, mutta se tarttuu helposti myös muihin perheenjäseniin, aikuiset mukaan lukien.
• Hoito: Diagnoosi varmistetaan iholta otettavalla bakteeriviljelyllä. Hoitona on aina suun kautta otettava antibioottikuuri, yleensä penisilliini. Pelkät paikallisvoiteet eivät paranna infektiota.

Meneekö streptokokki itsestään ohi?

Streptokokki-nielutulehdus eli angiina ei yleensä mene itsestään ohi. Vaikka oireet saattavatkin lievittyä viikon kuluessa, itse bakteeri, tyypillisesti A-ryhmän streptokokki (Streptococcus pyogenes), jää elimistöön ja voi aiheuttaa vakavia jälkitauteja. Siksi antibioottihoito on lähes aina tarpeen.

Tuntuu joskus hassulta, että näinkin pieni otus voi aiheuttaa niin paljon harmia, mutta evoluutio on veistänyt streptokokista melkoisen mestarin sopeutumaan ja kiertämään isännän puolustusmekanismeja. Ilman hoitoa se voi todella laittaa ihmisen koville. Mietin usein, miten tätä sairautta hoidettiin ennen antibiootteja – varmasti aika karua.

Hoitamattomana streptokokki voi johtaa hankaliin komplikaatioihin, kuten:

• Reumakuume: Vakava tulehdussairaus, joka voi vahingoittaa sydäntä, niveliä ja hermostoa. Sydänläppävauriot ovat erityisen huolestuttavia.
• Munuaistulehdus (glomerulonefriitti): Voi ilmetä noin 1–3 viikkoa nielutulehduksen jälkeen ja aiheuttaa munuaisten toimintahäiriöitä.
• Nielupaise (peritonsillaarinen absessi): Kipeä märkivä tulehdus nielussa.
• Invasiiviset infektiot: Harvinaisia, mutta vakavia, kuten nekrotisoiva faskiitti (lihaspeitettä tuhoava tulehdus) tai toksinen sokkioireyhtymä.

Siksi se lääkärin antama antibioottikuuri on niin tärkeä. Se ei ole vain oireiden lievitystä varten, vaan komplikaatioiden ehkäisemiseksi. Bakteeri on elimistössä, ja se täytyy häätää.

Miten tunnistaa streptokokin? Tyypillisiä oireita ovat:

• Äkillisesti alkanut kurkkukipu
• Kuume
• Nielemisvaikeudet
• Punaiset, turvonneet nielurisat, joissa voi olla valkoisia peitteitä tai pilkkuja
• Turvonneet ja arat kaulan imusolmukkeet
• Pienillä lapsilla voi esiintyä myös vatsakipua, pahoinvointia ja päänsärkyä. Yskä ja nuha ovat harvinaisempia streptokokissa kuin virustulehduksissa.

Diagnoosi varmistetaan yleensä pikatestillä eli streptotestillä terveydenhuollossa. Tämä testaa A-ryhmän streptokokin läsnäoloa nielussa. Joskus tehdään myös nieluviljely, jolla varmistetaan diagnoosi ja tarkempi bakteerikanta. Tämä analyyttinen tarkkuus onkin hieno asia modernissa lääketieteessä.

Hoito on yksinkertainen, mutta kriittinen:

• Antibioottikuuri: Yleensä penisilliini, kymmenen päivän ajan. On todella tärkeää syödä koko kuuri loppuun, vaikka oireet helpottaisivatkin nopeasti. Miksi? Juuri siksi, ettei bakteeria jää muhimaan ja aiheuttamaan niitä ikäviä jälkitauteja. Se on vähän niin kuin siivoaisi huonetta – ei kannata jättää puolitiehen, jos haluaa sen pysyvän siistinä.
• Oireenmukaista hoitoa voi käyttää kivun lievitykseen, esimerkiksi parasetamolia tai ibuprofeenia.

Tartunnan ehkäisy: Streptokokki tarttuu pisaratartuntana yskimisen ja aivastelun kautta.

• Käsien pesu on paras ehkäisykeino.
• Yskiminen ja aivastelu hihaan, ei käsiin.
• Vältä yhteisten ruokailuvälineiden ja juomien käyttöä.

Aika mielenkiintoista, miten näin perusasiat vaikuttavat niin paljon terveyteen. Meillä on tietoa ja keinoja, joten niitä kannattaa käyttää. En ymmärrä miksi joku jättäisi antibiootit syömättä – eihän autostakaan vaihdeta öljyjä vain puoliksi. Terveys on sentään tärkeämpi kuin auto.