Miten eteisvärinä diagnosoidaan?

Miten eteisvärinän diagnoosi tehtiin minulle? Se oli… no, melkoinen seikkailu. Ensin, lääkäri kuunteli sydäntäni stetoskoopilla. Muistan sen tunteen, sen kylmän metallin iholla. Lyönnit tuntuivat epäsäännöllisiltä, kuin joku olisi tehnyt tahallisesti rytmihäiriötä sydämen soittoon. Mutta stetoskooppi ei anna täyttä varmuutta, eihän? Lääkäri sanoi niin itsekin.

Sitten tuli EKG, se tuttu juttu, johon liimattuina tuntee itsensä vähän kuin avaruusolento. Muistan, kuinka jännittynyt olin, iho hieman hikoili. Ei siinä hetkessä selvinnyt vielä mitään lopullista, muttei se ihme ollutkaan. EKG:ssä näkyi se rytmihäiriö, sen sähköinen kaaos. Sitä kyllä näki. Selkeästi.

Minulla oli kohtauksittainen eteisvärinä, mikä tekee diagnoosista paljon hankalampaa. Lääkäri selitti, että tavallisesti EKG riittää, mutta minun tapauksessani tarvittiin enemmän tietoa. Se oli vähän kuin etsiä neulaa heinäsuovasta. Eikä vain minkä tahansa heinäsuovasta, vaan tosi tiheästä sellasesta! Oliko se Holter-rekisteröinti vai tapahtumarekisteröinti? En enää muista tarkkaan, mutta se oli se laite, jonka piti olla kiinni koko ajan. Muistan sen epämukavuuden ja sen jatkuvan tiedon, että sydän on seurannassa. Se oli itse asiassa aika pelottavaa. Luulen, että tämäkin kokemus on jättänyt jälkensä.

Ja niin, lopulta diagnoosi saatiin. Eteisvärinä. Se oli tietenkin järkytys, mutta helpotuskin. Viimein tiesin, mistä se kaikki johtui. Kaikki ne sydämen tykytykset, se uupumus… Tuntuuko tutulta, jos sinullakin on ollut vastaavaa? Muista, ettet ole yksin. Ota yhteyttä lääkäriin, jos epäilet jotain. Se voi olla pelastus. Uskon sen. Todellakin uskon.