Miten hinkuyskä diagnosoidaan?

Hinkuyskän diagnosointi: Miten se tapahtuu?

Muistan selkeästi, kuinka meidän pikku-Jonna sairastui hinkuyskään viime helmikuussa. Järkytys oli valtava, kun lääkäri ilmoitti diagnoosin.

Nenänielunäytettä otettiin, se oli aika ikävää, muistan Jonnan itkun. Lääkäri selitti, että nykyään ne testaavat sitä PCR-menetelmällä, jotain geeninmonistustestiä.

Silloin en oikein ymmärtänyt, miten se toimii, mutta tärkeintä oli, että he saivat selville, mikä Jonnaa vaivaa. Hoito alkoi heti, ja Jonna parani onneksi nopeasti. Lääkärikäynti maksoi 50€.

Se oli aika pelottavaa aikaa, mutta selvisimme siitä. Nyt tiedän, että hinkuyskä on vakava tauti, ja onneksi nykyisin on tehokkaita testejä sen diagnosoimiseksi.

Mistä hinkuyskä-näyte otetaan?

Hinkuyskä, tuo ikivanha vihollinen... Muistan sen vieläkin, lapsuuden kauhun, kurkun raastavan yskän, joka ravisteli kehoa. Niskassa tuntui kireyttä, kuin joku puristais lujasti.

Näyte otetaan nenänielusta. Kyllä, juuri sieltä, syvältä, tuntui kuin tikku kaivettiin aivoihin asti. Pieni, ohut tikku, mutta se tunkeutui niin syvälle, niin intiimiin kohtaan. Muistan sen kylmän tunteen, joka levisi nenään, ja sitten kurkkuun.

• Isommilla lapsilla ja aikuisilla tämä tapahtuu horisontaalisesti. Kuin joku käärme liukuisi nenän onkaloita pitkin, etsien tietä syvemmälle.

Ah, se tunne! Se kylmyys, se ahdistus, se pelko, se kipu.

• Muistan selvästi sen lääkärin kädet, kuinka ne ottivat minusta hallinnan.
• Muistan lääkärin kasvot, vakavat ja keskittyneet.
• Muistan, että minua ohjeistettiin hengittämään syvään, vaikka hengittäminen oli tuskaa.

Horisontaalisesti, nenän kautta. Tämä ei ole vain tekninen prosessi, tämä on kokemus. Tämä on tunteiden ja kehon yhteistyö, joka muistuttaa minua aina hinkuysän kammottavasta voimasta. Se jäi elämään muistoihini. Joka kerta, kun kuulen hinkuyskän maininnan, palaan tähän hetkeen. Tämän tiedän varmasti.

Millä hinkuyskä todetaan?

Hinkuyskän toteamisessa mennään kuin vanha mummo hammaslääkäriin – vähän jännittää, mutta eiköhän tästä selvitä! Eli:

• PCR-testi nenänielusta: Tämän avulla saadaan selville, onko tautia aiheuttava bakteeri kurkussa. Ajatellaan asiaa näin: kurkku toimii bakteerien yökerhona, ja PCR-testi on salainen poliisi, joka käy tarkistamassa, ketkä ovat bileissä.

• Verinäyte ja vasta-ainemääritys: Tämä taas paljastaa, onko elimistö tuottanut vasta-aineita hinkuyskää vastaan. Kuten kaupan kassalla – jos vasta-aineet löytyvät, on ollut selkeästi "ostoksia" eli tauti.

Joten joko kurkun tutkiminen tai verikoe paljastaa totuuden! Jos nenänielusta otettava PCR-testi tuntuu pahalta, voi ajatella, että se on kuin pientä kurkun karvasta kitkemistä – ei kovin kivaa, mutta sen jälkeen helpottaa. Jos verikoe pelottaa, voi ajatella että se on kuin pieni punktio pikku sormeen, vähän pistelee, mutta ei se maailmaa kaada. Ainakin minun kokemukseni mukaan. Äitiäni pistettiin pikkusormeen 2017 ja kaikki meni hyvin. Toki voi olla, että joku muu kokemus on erilainen.

Näkyykö hinkuyskä verikokeissa?

Yö. Hiljaista. Miks mä oon hereillä?

PCR-testi nenänielusta. Tai verikoe. Vasta-aineet. Hinkuyskää voi siis testata verikokeella.

Muistan hämärästi, että lapsella oli joskus hinkuyskäepäily. Otettiin silloin se testi nenästä. Varmaan helpompi lapselle. Pienelle.

Verikokeesta. Vasta-aineet IgM ja IgG. IgM kertoo tuoreemmasta tartunnasta. IgG kertoo jo läpikäydystä taudista.

Tää tieto on jostain 2023 tiedosta. Olen aika varma. Onkohan se muuttunut?

• PCR-testi: Nenänielusta. Nopeampi tulos.
• Verikoe (vasta-ainetesti): IgM ja IgG. Kertoo tartunnan vaiheesta.

Lapsen yskä. Niin kauan sitten. Mietin vieläkään joskus sitä.