Mitä tarkoittaa ammatillisuus lähihoitajan työssä?

Mitä tarkoittaa ammatillisuus lähihoitajan työssä: 28% jaksavuus

Sosiaali- ja terveysalalla herää usein kysymys, mitä tarkoittaa ammatillisuus lähihoitajan työssä käytännön arjessa. Oikean toimintatavan ymmärtäminen auttaa välttämään kuormitusta, uupumusta sekä vaaratilanteita. Ammatisen osaamisen ja omien rajojen sisäistäminen suojaa työntekijän hyvinvointia ja edistää merkittävästi työssä jaksamista. Tutustu määritelmään tarkemmin.

Mitä tarkoittaa ammatillisuus lähihoitajan työssä?

Ammatillisuus lähihoitajan työssä voi liittyä moneen erilaiseen tekijään arjen hoitotilanteista lainsäädäntöön. Kyseessä on laaja kokonaisuus, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että lähihoitaja on oikeutettu käyttämään nimikesuojattua ammattinimikettä ja toimimaan vastuullisesti sosiaali- ja terveysalan säädösten mukaisesti. Työssään hän osallistuu monipuolisesti hoitotoimenpiteisiin ja auttaa asiakasta muun muassa ruokailussa, pesussa, pukeutumisessa sekä liikkumisessa.

Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäväkohtaisten palkkojen keskiarvo oli lähihoitajilla 2.716 euroa peruspalkan osalta. ^[1] Tämä luku kuvaa vaatimustasoa, mutta pelkät numerot eivät kerro koko totuutta. Alussa olin itsekin hämmentynyt siitä, miten teoria ja käytäntö kohtaavat. Ensimmäisessä harjoittelussani käteni tärisivät, kun yritin pukea tukisukkia ikäihmiselle. Pelkäsin tekeväni virheen tai tuottavani kipua. Silloin ymmärsin, että ammatillisuus ei ole mekaanista suorittamista - se on taitoa kohdata ihminen arvokkaasti silloinkin, kun oma jännitys meinaa viedä vallan.

Ammattietiikka ja vastuu käytännön hoitotyössä

Lähihoitajan työ on nopeatempoista asiakas- ja potilastyötä, jossa jokainen päivä voi vaihdella asiakkaiden tilanteen mukaan. Ammatillisuuden ytimessä on tällöin kyky pitää kiinni ammattietiikasta ja varmistaa potilasturvallisuus kiireenkin keskellä. Työskentely perustuu vankan tietopohjan lisäksi hyviin vuorovaikutustaitoihin erilaisten ihmisten kanssa.

Hoitoalalla kuormitus on todellinen haaste, sillä tuoreiden selvitysten mukaan vain 28% hoitajista uskoo varmasti jaksavansa alalla loppuun saakka. Erityisesti nuorilla, alle 30-vuotiailla, tämä luku on vain 12%. ^[3] Tämän takia ammatillisuuteen kuuluu myös omien rajojen tunnistaminen. Eräs kollegani yritti kuukausia venyä jokaiseen ylimääräiseen vuoroon ja hoitaa kaiken yksin, kunnes uupumus pysäytti hänet kokonaan. Ammatillinen hoitaja ymmärtää, että laadukas hoito vaatii myös itsestä huolehtimista. Jos emme pidä huolta omista voimavaroistamme, vaarannamme lopulta myös potilasturvallisuuden.

Ammatilliset vuorovaikutustaidot haastavissa tilanteissa

Vuorovaikutus hoitotyössä ei ole pelkkää ystävällistä jutustelua, vaan se on tavoitteellista ja ammatillista kommunikaatiota. Lähihoitajan on osattava kohdata asiakkaat ja heidän omaisensa sensitiivisesti, selkeästi ja ilman ammattijargonia.

Haastavat tilanteet - kuten muistisairaan asukkaan aggressiivisuus tai omaisen suuri huoli - mittaavat ammatillisuuden tason. Monesti tekee mieli vastata samalla mitalla, jos asiakas huutaa tai syyttää epäoikeudenmukaisesti. Mutta ammatillinen lähihoitaja kykenee hallitsemaan omat tunteensa. Hän vetää henkeä, pitää äänensä rauhallisena ja pyrkii ymmärtämään reaktion taustalla olevan hätäisyyden tai pelon. Se vaatii kylmää päätä ja lämmintä sydäntä. Juuri tämä erottaa ammattilaisen maallikosta.

Ammatillinen toiminta vs. Epäammatillinen toiminta

Ammatillinen toimintatapa ⭐

Tunnistaa omat ammatilliset rajoituksensa, dokumentoi havainnot ja pyytää tarvittaessa apua

Kuuntelee aktiivisesti, käyttää selkeää yleiskieltä ja kohtaa asiakkaan yksilöllisesti

Säilyttää rauhallisuuden myös konfliktitilanteissa eikä ota asiakkaan kiukkua henkilökohtaisesti

Epäammatillinen toimintatapa

Toimii omien uskomusten varassa ilman hoitosuunnitelmaa, laiminlyö kirjaamisen tai salassa pidon

Käyttää vaikeaa ammattislangiä, ohittaa asiakkaan mielipiteet tai toimii liian tuttavallisesti

Provosoituu helposti, näyttää oman turhautumisensa asiakkaalle tai vetäytyy tilanteesta

Hetan matka uupumuksesta rajojen asettamiseen: Kotihoidon arki

Heta, 24-vuotias lähihoitaja Tampereella, aloitti kotihoidossa täynnä intoa, mutta huomasi nopeasti nopeutuneen työtahdin ja asiakkaiden suuren avun tarpeen aiheuttavan painetta. Hän halusi tehdä kaiken täydellisesti, eikä osannut sanoa ei.

Ensimmäinen virhe tapahtui, kun Heta lupasi hoitaa vapaapäivänään asiakkaan kauppasopimukset, vaikka se ei kuulunut hänen työtehtäviinsä. Seuraavalla viikolla hän huomasi olevansa niin uupunut, että meinasi unohtaa antaa kriittisen lääkityksen.

Hetalle tuli selkeä herätys, kun kokeneempi kollega huomasi hänen väsymyksensä ja muistutti, että rajojen asettaminen on osa ammattitaitoa. Heta ymmärsi, ettei liika venyminen auta ketään, jos oma työkyky vaarantuu.

Muutoksen jälkeen Heta alkoi noudattaa tiukasti hoitosuunnitelmia ja raportoida ajoissa eteenpäin, jos työmäärä kävi kohtuuttomattomaksi. Tämän seurauksena hänen oma stressinsä väheni huomattavasti ja työn ilo palasi.