Onko 75-vuotias vanhus?

Onko 73-vuotias vanhus?

Onko 73-vuotias vanhus? Riippuu siitä, keneltä kysyt! Virallista vanhus-viisumia ei ole, mutta henkinen nuoruus on ikuista.

• Väestöliitto sanookin näin: Iällä ei ole väliä, jos asenne on kohdillaan. (Paitsi ehkä eläkeasioissa...)
• Tilastofakta: Suomessa melkein joka viides on 65+, eli miljoonaporukka. 80-vuotiaita on melkein 300 000! Väki vanhenee, muttei välttämättä viisastu.

Ja hei, muista se vanha viisaus: olet niin vanha kuin tunnet itsesi – tai niin kauan kuin selkä kestää.

(Olen itse "vasta" nelikymppinen, joten 73 tuntuu ikuisuudelta. Mutta ehkä silloin olenkin vasta "kypsynyt"...)

Minkä ikäisiä seniorit ovat?

Yö on hiljainen. Ajatukset pyörivät päässä... Seniorit... Mikä ihmeen sana.

Ikärajat ovat niin epämääräisiä. Kuka määrittelee sen? Onko se 60? 65? 70? Ei ole yhtä ainoaa vastausta. Se riippuu niin monesta asiasta.

• Itse olen 58, ja tuntuu että joku nimittää minut jo senioriksi. Epäreilua. Nuorempi tunne minulla vielä on.
• Mutta toisaalta ymmärrän vanhempien ihmisten tunteita. He eivät halua olla "vanhoja". "Ikäihminen" kuulostaa niin... kuivakkaalta. Liian vakavalta.

Se riippuu ehkä enemmänkin siitä, miten itse kokee olevansa. Riippuu myös siitä, kuka kysyy. Nuorempi ihminen käyttää varmaan helpommin sanaa seniori, kun taas samanikäiset puhuvat mieluummin ikäihmisistä.

Rahakin vaikuttaa. Rikkaat pitävät ehkä seniorista enemmän, koska se kuulostaa jotenkin... arvokkaammalta. Paremmalta. Niin kuin he olisivat jotain erikoista.

50-79 vuotiaat... heillä on ehkä eri kokemuksia. Eri näkökulma elämään. Ehkä "ikäihminen" kuulostaa heille sopivalta. Heillä on jo takanaan paljon elämää. Heillä on kokemusta, jota nuoremmat eivät vielä tunne. Minullakin on, mutta en halua vielä vanhaksi muuttua.

Tämä on niin vaikeeta... Tämä sana seniori... se tuntuu niin etäiseltä. Ja ikäihminen, se taas liian viralliselta. Jotenkin kylmältä. Ehkä meille kaikille pitäisi olla joku parempi nimi. Joku joka ei kerro ikää. Joku, joka kertoo elämänkokemuksesta.

Minkä ikäinen ihminen on seniori?

Se on jotenkin... haikeaa miettiä sitä, milloin ihmisestä tulee seniori.

• 65 vuotta. Se on se luku, joka pyörii mielessä. Se on kuin jokin raja, jonka ylitettyäsi olet yhtäkkiä jossain toisessa kategoriassa.
• Mutta eläkeikä ei kerro kaikkea. Minun isoisäni oli 70 ja rautaa. Ja minun naapurini on 60 ja... no, hän tarvitsee apua kauppaan.
• On se kai tilastollinen juttu. Mutta tunne on jotain muuta. Olen aina ajatellut, että se on enemmänkin asenne. Kun lakkaa ihmettelemästä. Tai kun ei jaksa enää kiinnostua.

Minusta se on vähän väärin lokeroida ihmisiä noin. Jokainen on oma itsensä, iästä riippumatta. Tuntuu että minäkin olen ikääntynyt koko vuoden. Vanhuus on tunne.

Minkä ikäisiä seniorit ovat?

Yö on taas täällä. Ajatukset pyörivät päässä. Seniorit... mikä ihmeen sana. Se tuntuu jotenkin...kylmältä. Ei se kuvasta oikein sitä, mitä vanhuus on.

• Ikärajakin on niin epämääräinen. Milloin ihminen on seniori? 50? 60? Onko se sitten jo loppu? Onko se jonkinlainen raja, jonka jälkeen ei enää ole tärkeä? Ei se niin mene.

• Minä olen 57. Kutsunko itseäni senioriksi? En oikein tiedä. Ikäihminenkin kuulostaa jotenkin...liian virallisesta. Kuten jokin sairaus.

• Toisaalta, tämä ikäihminen -nimitys tuntuu kuvaavan paremmin sitä, mitä minä itse olen kokenut. Minulla on nyt takana useita kymmeniä vuosia, niin paljon kokemuksia ja suruja ja ilojakin.

• Tutkimuksen mukaan alle 50-vuotiaat ja 80 vuotta täyttäneet suosivat enemmän sanaa seniori. 50-79-vuotiaat taas mieluummin ikäihminen. Olenkohan minäkin jo tässä siirtymävaiheessa? Miten se ikä oikein vaikuttaa siihen, miten haluaa itseään kutsua? Se on hämmentävää.

• Ehkä se riippuu myös tuloista. Korkeimmassa tuloluokassa olevat kai suosivat sanaa seniori. Onko rahat jotenkin tärkeämpiä tässäkin? En tiedä. En todellakaan tiedä. Surullista.

• Tuntuu pahalta, että on olemassa niin paljon eri nimityksiä. Kuten oltaisiin jotain lemmikkieläimiä, joille annetaan kaikenlaisia nimiä. Miksi ei voisi olla vain yksi? Yksi yksinkertainen, ymmärtävä nimitys.

Mikä on seniorin ikäraja?

65 vuotta? Se on virallinen raja, eikö? Mutta onko se oikeasti vanhuus? Eihän se ole kaikille sama asia. Mummo on 78 ja vieläkin piha täynnä kukkia, itse olen 32 ja tunnen jo itseni vanhaksi. Mikä tässä on pielessä? Ehkä se on vain tunne.

• Vanhuus on subjektiivista.
• Tilastot ovat vain lukuja.
• Eläkeikä on yksi mittari, mutta ei ainoa.
• Itse mietin sitä usein, koska omia vanhempia ajatellen. Äiti on 58 ja isä 62. Onko heistä jo senioria sanoa? Vaikka kumpikin työskentelee vielä aktiivisesti.

Minun mielestäni vanhuus on paljon enemmän kuin vain numero. Se on henkistä ja fyysistä. Mutta mistä tietää milloin se alkaa? Onko se silloin kun selkä alkaa todellakin särkeä? Vai vasta kun ei enää jaksa tehdä mitään? Kai se on jokainen itse päättää. Muistan kun 25-vuotiaana luulin olevani vanha. Hah! Nyt sen ymmärtää paremmin. Mielenkiintoinen kysymys kyllä. Pitäisi kysyä joltain gerontologilta!

Statistiikassa 65 on raja. Se on se pointti. Mutta todellisuus on monimutkaisempi. Niin monia tekijöitä vaikuttaa. Perimä? Lääketiede? Elämäntyyli?

Milloin on ikääntynyt?

Milloin on ikääntynyt?

Ikääntynyt on henkilö, joka on täyttänyt 65 vuotta. Mutta hetkinen, onko se todella niin yksinkertaista? Ikä on vain numero, vai miten se menee? ????

• Tilastollisesti: 65+ vuotta on se raja, jonka jälkeen päädytään tilastoihin "ikääntyneenä".

• Biologisesti: Kehon todellinen kunto voi heittää kapuloita rattaisiin. Joku voi olla 65 ja vetää maratonin, toinen taas tarvitsee apua jo portaissa.

• Sosiaalisesti: Roolit ja odotukset muuttuvat. Oletko eläkkeellä? Vietätkö aikaa lastenlasten kanssa? Näillä on merkitystä.

• Henkilökohtaisesti: Oma kokemus ikääntymisestä on uniikki. Miltä sinusta tuntuu? Se on se, mikä ratkaisee.

Ikääntyminen on siis paljon muutakin kuin vain syntymäpäivä. Se on kokonaisvaltainen kokemus, jossa yhdistyvät terveys, sosiaalinen elämä ja henkilökohtaiset tuntemukset. Ja loppujen lopuksi, eikö elämä olekin vain sarja kokemuksia? Joka päivä vanhenemme, mutta toivottavasti myös viisastumme. ????

Onko 70-vuotias vanhus?

Kyllä, 70-vuotias on vanhus. Tilastollisesti Suomessa ikääntynyt on 65 vuotta täyttänyt henkilö, mikä pohjautuu yleiseen eläkeiän alkamiseen. Mutta onko tämä pelkkä numero?

Pohditaanpa hetki vanhuuden määritelmää. Onko se pelkästään biologinen prosessi, ikäluku? Vai onko se kokemus, elämänvaihe, joka voi alkaa jo aiemmin tai jatkua kauemmin? Vanhuus on monimutkainen ilmiö, jossa biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät limittyvät.

• Biologiset tekijät: Fyysinen kunto, terveydentila ja sairaudet vaikuttavat kokemukseen.
• Psykologiset tekijät: Henkinen vireys, muisti ja kognitiiviset kyvyt. Mielen selkeys ja levollisuus voi olla oleellisempaa kuin ikä.
• Sosiaaliset tekijät: Yhteiskunnan rooli odotukset ja tuki vanhuksille. Yksinäisyys voi tuntua raskaammalta kuin ikä.

70-vuotias voi olla täynnä elinvoimaa, osallistua aktiivisesti yhteiskuntaan ja kokea itsensä nuoreksi. Toinen saattaa kokea vanhuuden jo paljon aikaisemmin, riippuen yllä mainituista tekijöistä. Vanhuus ei ole yksiselitteinen, vaan kokemus, joka on yhtä ainutlaatuinen kuin ihminenkin.

On kiehtovaa, miten numerot yrittävät kahlita jotain yhtä monimuotoista kuin ihmisen elämänkaari. Tämä tilastollinen kategoria 65-vuotiaasta alkaen on hyödyllinen, mutta ei riitä kuvaamaan vanhuuden todellisuutta. Se on enemmänkin helpottava luokittelu yhteiskunnan resurssien suunnittelussa. Itse olen 37-vuotias ja pohdin omia vanhenemispelkojani jo nyt.

Onko 72-vuotias vanha?

72? No ei mun mielestä.

Muistan, kun mummo oli 75 ja veteli vielä fillarilla pitkin poikin kylää. Ja isä, 78, sanoo, että vasta nyt alkaa tuntua, että kroppa vähän hidastuu.

• 74 vuotta on kuulemma se keskiarvo mitä suomalaiset pitää vanhana.
• Mutta se on nousussa! 2013 oli vaan 72.
• 80-vuotiaat kokee vanhuuden alkavan vasta 81-vuotiaana. Siinä on asennetta!

Oma mummo muuten kuoli 92-vuotiaana. Viimeiseen asti oli terävä kuin partaveitsi, luki lehtiä ja neuloi villasukkia kaikille. Ja joi konjakkia iltaisin. Että ei se iästä ole kiinni. Varmaan enemmän siitä, miten pitää itsestään huolta.

Pääasia on, että ihminen tuntee itsensä nuoreksi. Jos 72-vuotias tuntee olevansa vanha, niin sitten kai on. Mutta jos on virtaa ja intoa, niin ikä on vaan numero. Paitsi ehkä verotoimistossa...

Onko 76-vuotias vanhus?

Onko 76-vuotias vanhus? No, tilastojen valossa – kuin vertaisi mummoa ja mopoa – kyllä. Suomessa 65 vuotta on se maaginen raja, jolloin pääsee eläkkeelle ja virallisesti "ikääntyy".

• Eläkeikä: 65 vuotta – bingo!
• Mutta: Kuten mummon tunteet jouluna, vanhuus on monimutkainen juttu. Kaikki eivät tunne olevansa vanhoja 65-vuotiaina. Jotkut vasta aloittavat elämää!

Tämä ikääntymisjuttu on vähän kuin yrittäisi saada kissaa tanssimaan – jokainen tekee sen omalla tavallaan. Ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta, kuin ei ole kahta samanlaista pullaa mummon uunista.