Onko Helsingissä punkkeja?

Onko Helsingissä punkkeja? Katso TBE-riskialueet

Pääkaupungin viheralueilla liikkuessa on tärkeää tiedostaa puutiaisten läsnäolo ja suojautua oikein. Tiettyjen kaupunginosien luonnossa piilee riski saada borrelioosi tai vakava puutiaisaivokuume. Ajantasaisen tiedon ymmärtäminen auttaa välttämään ikävät terveyshaitat ja liikkumaan turvallisesti luonnossa.

Onko Helsingissä punkkeja?

Kyllä, Helsingissä on punkkeja, ja niiden määrä kaupunkialueella on kasvanut selvästi viime vuosikymmeninä. Kaupungin urbaanit viheralueet, saaret ja jopa hoidetut kotipihat tarjoavat nykyään otollisen elinympäristön puutiaisille.

Punkkitilanne voi vaihdella suuresti riippuen siitä, missä päin pääkaupunkia liikut. Siinä missä asfaltoidulla ydinkeskustan kadulla riski on olematon, vain lyhyen kävelymatkan päässä sijaitsevat rehevät puistot ja saaristokohteet voivat kuhista näitä hämähäkkieläimiä.

Helsingin punkkitilanne ja tunnetut riskialueet puistoissa

Helsingin punkkitilanne heijastelee koko rannikkoseudun kehitystä, sillä leudommat talvet ja pidentynyt kasvukausi ovat siivittäneet puutiaispopulaatioiden kasvua. Erityisen elinvoimaisia kantoja tavataan paikoissa, joissa kosteus säilyy ja aluskasvillisuus on tiheää. Mutta missä helsingissä on punkkeja kaikkein eniten?

Tutkimusten ja kansalaishavaintoja keräävän Punkkilive-datan perusteella Helsingistä erottuu useita selkeitä riskialueita. Borrelioosia levittäviä punkkeja on havaittu runsain mitoin Seurasaaressa, Lauttasaaressa, Meilahdessa sekä Pihlajasaaressa. Muita tunnettuja alueita ovat muun muassa Kaivopuisto ja Kumpula.

Vaarallisen puutiaisaivokuumeen (TBE) osalta Terveyden ja hyvinvoinlini laitos (THL) seuraa tilannetta tarkasti. Helsingissä tbe riskialueet helsinki ovat Karhusaari sekä Länsi-Herttoniemi. Lisäksi rokotussuositukset kattavat muun muassa Santahaminan, Östersundomin, Malminkartanon ja Viikin viheralueet. Vaara ei siis rajoitu pelkästään ulkosaaristoon.

Muistan elävästi, kun muutama vuosi sitten teimme eväsretken Länsi-Herttoniemen kallioille ja palasimme kotiin viltin kanssa. Luotimme siihen, että lyhyt kaupunkinurmikko suojaisi meitä. Kotona lemmikkimme turkkia harjatessa löysimme kuitenkin kaksi pientä nymfiä, jotka olivat jo matkalla iholle. Se oli herätys siihen, että urbaani luonto vaatii yhtä lailla tarkkuutta kuin synkkä korpimetsä.

Punkkien levittämät taudit: Borrelioosi vs Puutiaisaivokuume (TBE)

Helsingin viheralueilla liikkuessa on hyvä ymmärtää kahden yleisimmän punkkien levittämän taudin erot. Vaikka molemmat tarttuvat pureman välityksellä, niiden oireet, itämisajat ja ehkäisykeinot poikkeavat toisistaan radikaalisti.

Bakteerin aiheuttama borrelioosi on taudeista huomattavasti yleisempi, ja maassamme arvioidaan olevan todellisuudessa yli 20 000 tartuntaa vuosittain. Puutiaisaivokuume puolestaan on huomattavasti harvinaisempi virustauti, jota todetaan koko maassa noin 250 laboratoriovarmistettua tapausta vuodessa.^[4] Se on kuitenkin taudeista vaarallisempi, sillä siihen ei ole parantavaa lääkehoitoa ja se voi jättää pysyviä hermostovaurioita.

Miten suojautua punkeilta kaupunkiympäristössä?

Suojautuminen on paras tapa välttyä ikäviltä tartunnoilta, kun liikut Helsingin luonnossa tai hoidat omaa puutarhaasi. Tehokas suojautuminen perustuu oikeaan pukeutumiseen, karkotteiden käyttöön ja ennen kaikkea säännölliseen rutiiniin.

Käytä pitkälahkeisia housuja ja vedä sukat lahkeiden päälle, kun liikut korkeassa heinikossa. Vaaleat vaatteet helpottavat pienten, tummien puutiaisten havaitsemista ennen kuin ne ehtivät iholle. Myös punkit helsingissä ja vaatteissa voivat antaa lisäsuojaa. Kotipihalla punkkien määrää voi vähentää pitämällä nurmikon jatkuvasti lyhyenä, mikä poistaa puutiaisten tarvitseman kostean suojapaikan.

Tee huolellinen punkkitarkastus eli punkkisyyni joka ilta luonnossa oleskelun jälkeen. Tarkasta erityisesti ihopoimut, taipeet, päänahka ja korvantaustat. Jos olet liikkunut koiran tai kissan kanssa, käy myös lemmikin turkki tarkasti läpi, sillä eläimet voivat helposti kuljettaa punkkeja sisätiloihin ja lopulta ihmisen iholle.

Jos löydät ihoon pureutuneen punkin, poista se mahdollisimman pian kapeakärkisillä pinseteillä tai punkkipihdeillä. Tartu punkkia niin läheltä ihon pintaa kuin mahdollista ja vedä se suoraan ulospäin. Älä purista punkin takaruumista äläkä rasvaa sitä, jotta se ei sylkäise suoliston sisältöä puremahaavaan.

Borrelioosin ja puutiaisaivokuumeen (TBE) keskeiset erot

Borrelioosi (Lymen tauti)

• Vaatii yleensä vähintään noin vuorokauden kiinnittymisen ihoon

• Ei ole rokotetta

• Vaatetus, hyönteiskarkotteet ja nopea punkin poistaminen

• Laajeneva rengasmainen ihottuma, kuume, nivelet ja lihaskivut

• Tehokas antibioottikuuri infektion varhaisvaiheessa

• Bakteeri (Borrelia burgdorferi)

Puutiaisaivokuume (TBE) ⭐

• Voi tarttua jo muutamassa minuutissa punkin puremasta

• Kyllä (nk. punkkirokote suojaa virustaudilta)

• Vaatetus, karkotteet ja suojautuminen TBE-rokotteella

• Kaksivaiheinen kuume, päänsärky, pahoinvointi, niskajäykkyys

• Ei parantavaa lääkehoitoa, vain oireenmukainen hoito

• Virus (TBE-virus)

Helsinkiläisen ulkoilijan herätys: Seurasaaren retken opetus

Matti, aktiivinen 34-vuotias helsinkiläinen valokuvaaja, vietti usein viikonloppuja kuvaten luontoa Seurasaaressa ja Lauttasaaren rannoilla. Hän ajatteli kaupunkipuistojen olevan turvallisia, eikä koskaan tarkistanut vaatteitaan retkien jälkeen.

Ensimmäinen takaisku tuli, kun Matti huomasi reidessään pienen tumman pisteen, jonka hän vain rapsutti irti sen enempää miettimättä. Kaksi viikkoa myöhemmin puremakohtaan alkoi muodostua punainen, vähitellen laajeneva rengas, joka herätti huolen.

Matti hakeutui lääkäriin, jossa rengasihottuma tunnistettiin heti borrelioosiksi. Hän tajusi, että pelkkä punkin nyppäisy päivien jälkeen ei riitä, vaan tarkastus on tehtävä heti samana iltana tartunnan estämiseksi.

Matti selvisi kahden viikon antibioottikuurilla ja otti opikseen: nyt hän käyttää aina vaaleita vaatteita rannikkopoluilla ja tekee huolellisen punkkisyynin jokaisen kuvausmatkan päätteeksi.

Tämä teksti on tarkoitettu vain yleiseksi tiedoksi eikä se korvaa ammattimaista lääketieteellistä neuvontaa, diagnoosia tai hoitoa. Käänny aina pätevän terveydenhuollon ammattilaisen puoleen kaikissa terveyttäsi tai lääkitystäsi koskevissa kysymyksissä.