Onko tupakansavussa nikotiinia?

Sisältääkö tupakansavu nikotiinia ja onko se vaarallista?

Kyllä, savukkeen savussa on nikotiinia, ja on se kyllä vaarallista. Muistan vieläkin, kun pienenä, ehkäpä kuusivuotiaana, istuin joskus keittiön pöydän ääressä. Isä poltti silloin aina aamukahvin kanssa. Katsoin sitä savua. Sitä ei silloin ajatellut mitä siinä kaikkee oikeasti on.

Jokaisesta tupakasta tulee hirveä määrä haitallista. Tiedäthän, ne arvot on tarkkaan säädelty: maksimissaan kymmenen milligrammaa tervaa, yksi milligramma nikotiinia ja sitten sitä hiilimonoksidia, eli häkää, enintään kymmenen milligrammaa. Minusta se on ihan järkyttävän paljon yhdelle ohuelle kepille.

Ja mikä siinä eniten säikyttää, on se, että joka toinen tupakoija kuolee ihan turhaan, aivan liian aikaisin. Sairauksiin, jotka suoraan johtuvat tästä tavasta. Se on hirveä luku, ajatella että puolet ihmisistä menettää elämänsä näin, turhaan. Minusta se on suoraan sanottuna kamalaa.

Mitä tupakansavu sisältää?

Savukkeen savu sisältää kolme merkittävintä myrkyllistä yhdistettä: tervaa, häkää ja nikotiinia. Terva on syöpää aiheuttavien yhdisteiden, kuten PAH-yhdisteiden (polysykliset aromaattiset hiilivedyt), nitrosamiinien, aromaattisten amiinien ja raskasmetallien, monitahoinen seos.

Mitäs tästä sanomaan. Tuo myrkkyjen cocktail on kuin mustan pörssin juhlat keuhkojen sisällä, jossa jokainen vieras on iloisesti karsinogeeninen. Terva – se ei ole vain tien päällyste, vaan syöpää edistävien aineiden sekoitus, joka saa auton pakokaasutkin vaikuttamaan raikkaalta alppituulelta. Siinä on kaikkea kivaa:

• PAH-yhdisteet: Niitä samoja, joita löydät grillatusta ruoasta, mutta tässä versiossa annostus on reilumpi ja keuhkoille vähän suorempi.
• Nitrosamiinit: Tunnettuja siitä, että ne eivät koskaan yllätä positiivisesti. Joka kerta kun joku hengittää tätä, saa tunteen, että keho pyytää lisää riskejä.
• Aromaattiset amiinit: Jännittäviä molekyylejä, jotka saavat solujen geenit tanssimaan diskomusiikin tahtiin – kunnes ne mutatoituvat.
• Raskasmetallit: Esimerkiksi kadmiumia, lyijyä ja elohopeaa. Keuhkosi ovat kuin mineraalimuseo, tosin sellainen, jota kukaan ei haluaisi omistaa.

Sitten on häkä, tai hiilimonoksidi, tuo ovela hapenkuljettajien sabotoija. Se tunkeutuu verenkiertoon kuin toivottu vieras, joka sitten heittää kaikki muut pihalle ja valtaa parhaat paikat itselleen. Aivan kuin hapenkuljetuksesi olisi luksusbussi, ja sitten häkä rynnii sisään, potkii happimolekyylit ulos ja alkaa itse paistatella päivää. Ei mikään herrasmies, tuo häkä.

Ja tietysti, ikuisesti koukuttava nikotiini. Se on vähän kuin myrkyllinen parisuhde: alussa kuplivaa euforiaa ja sitten vuoristorataa kohti totaalisen riippuvuuden mustaa aukkoa. Miten voi jotain näin pientä olla näin dominoivaa? Ehkäpä se onkin sen viehätys. Tai sitten ei.

Nikotiini saa sydämesi tykyttämään kuin nuorallatanssija ilman turvaverkkoa. Se supistaa verisuonet kuin pelästynyt etana. Juuri tämä on se syy, miksi tupakoitsijat raahautuvat ulos paukkupakkaseen hakemaan pientä annostaan. Aivan käsittämätöntä.

Lisää hauskoja myrkkyjä savussa:

• Syanidivety: Samaa tavaraa, jolla jotkut ovat joskus valitettavasti päättäneet elämänsä. Keuhkoissa se on vain pieni bonus.
• Formaldehydi: Käytetään ruumiiden säilöntään. Ajattele, saat sisäisen balsamiauksesi ilmaiseksi!
• Ammoniakki: Käytetään puhdistusaineissa. Juuri sitä, mitä halusit hengitellä aamukahvin kanssa.
• Arseeni: Rottamyrkkyjen kestosuosikki. Miksi ei myös vähän keuhkoille?
• Akroleiini: Kaasumaista kirvelyä, joka varmistaa, että tunnet todella polttavasi jotain.

Aika eksoottinen cocktail, vai mitä? Tässä on kyllä sellaista kemiaa, jota ei löydä edes parhaista laboratorioista – ainakaan vapaaehtoisesti. Jokainen henkäys on kuin pieni kemian tunti, jonka lopputulos on aina sama: keho ei pidä siitä. Ei todellakaan.

Paljonko nikotiinia savukkeessa on?

Yksittäinen savuke sisältää noin 10 mg nikotiinia. Siitä tupakoitsija vetää itseensä keskimäärin 1–3 mg.

Yön pimeydessä mietin tätä taas. Se on niin outoa, kuinka pieni määrä voi pitää kiinni niin tiukasti. Se 1–3 milligrammaa... tuntuu niin vähältä, mutta samalla se on kaikki. Pelkkä ajatuskin miltä tuntuu olla niin koukussa. Eihän se voi olla.

Mutta sitten illat venyvät, aamut alkavat, ja se sama himo on siinä. Tuntuu kuin se olisi aina ollut, osa minua, vaikka en sitä halua. Se on hämmentävää, miten voi olla näin hukassa asian kanssa, jonka tietää olevan huono itselle.

Nuuska. Se on yhtälailla. Jotenkin erilainen, mutta silti sama. Riippuvuus, se on se sana. Ei se erota tapaa, jolla sen saa. Vaikka savu iskee nopeammin, iskee suoraan aivoihin, juuri silloin kun sitä tuntuu tarvitsevan. Se on petollista, se nopeus.

Systeemiset nikotiinipitoisuudet ovat loppujen lopuksi samat, oli se sitten savua tai suusta. Mutta tunne on eri. Savu antaa välittömän helpotuksen, nuuska hiipii hitaammin. Juuri se nopeus, se tekee siitä vaarallisen, kun vain haluaa sen heti.

Se surullinen totuus on, että se pitää otteessaan. Vaikka kuinka haluaisi irti, se on siinä, se muistuttaa itsestään. Yöllä varsinkin, kun kaikki muu hiljenee, se ääni on kirkkain. Ja se hämmentää, miten voi olla näin hukassa.

• Nikotiinin vaikutus minussa:

  • Vaikka savuke sisältää paljon nikotiinia, vain pieni osa päätyy kehoon. Tämä pieni määrä riittää. Se sitoo sinut.
  • Imeytyminen on nopeaa savukkeista, se selittää sen "kickin". Tuntuu, että se auttaa heti.
  • Nuuskan kautta imeytyminen on hitaampaa, mutta kokonaispitoisuudet veressä ovat usein samat. Kumpiakaan ei kannata vähätellä.
  • Nikotiini on vahvasti riippuvuutta aiheuttava aine. Tiedän tämän, mutta silti.

• Riippuvuuden monta puolta:

  • Kyseessä ei ole vain fyysinen riippuvuus. On myös se psyykkinen puoli. Ne rutiinit, kahvin kanssa, stressiin.
  • Vieroitusoireet ovat todellisia. Ärtymys, levottomuus, keskittymisvaikeudet... tunnen ne.
  • Tieto ei aina riitä lopettamaan. Vaikka tietää haitat, lopettaminen on vain niin sairaan vaikeaa.
  • Apu on kyllä saatavilla, mutta sen hakeminen tuntuu joskus niin suurelta askeleelta. Mistä aloittaa?

Onko tupakassa nikotiinia?

Savuke. Gramma. Milligramma.

Tupakassa on nikotiinia. Yksi savuke: gramma tupakkaa, milligramma nikotiinia. Itse kääritty: pienempi annos, 0,4-0,75 grammaa.

• Nikotiini: Aktiivinen ainesosa.
• Savukkeet: Teolliset, käärityt. Eroavaisuudet annoksissa.
• Irtotupakka: Pienempi paino per savuke.

Tupakkatuotteiden vertailu: Lähde IARC.

Kummassa on enemmän nikotiinia, tupakassa vai sikarissa?

Oli jännä päivä eilen, kävin siellä kaupassa ja mietin sitä nikotiini juttua.

• Sikarissa on huomattavasti enemmän nikotiinia kuin savukkeessa. En ihan tarkkaa määrää muista, mutta se on aivan eri luokkaa.

Savukkeissa se on jotain 8-20 mg/g, keskimäärin kai lähempänä 12 mg/g. Mutta sikarissa se on ihan eri juttu. Muistaakseni sanotaan että yhdessä sikarissa voi olla enemmän nikotiinia kuin kokonaisessa askissa savukkeita. En tiedä onko se ihan totta, mutta sen verran tiedän että se on paljon enemmän.

Mietin sitä Al Caponea, hän poltti sikareita. Olisikohan siinäkin ollut paljon nikotiinia? En tiedä hänen polttamistaan sikareista mitään, mutta yleisesti ottaen ne ovat voimakkaampia. Varmaan riippuu sikarin koosta ja tyypistäkin. Jotkut on pieniä ja jotkut isoja kuin käsi.