Voiko vilustumisesta saada flunssan?

Miksi kylmä aiheuttaa flunssaa?

Pimeys ympärillä, ajatukset vaeltavat.

Kylmä ei suoraan aiheuta flunssaa. Se tekee nenästä suotuisamman paikan viruksille. Kun nenä kylmettyy, sen sisäpinta viilenee.

Tämä viileneminen vaikuttaa immuunisoluihin.

• Ne eivät pysty enää niin hyvin torjumaan viruksia.
• Rinovirus, yleisin flunssan aiheuttaja, viihtyy ja lisääntyy nopeammin kylmässä.

Nenän limakalvot muuttuvat virukselle otollisiksi. Lämpimämmät keuhkot eivät ole yhtä hyviä monistumispaikkoja virukselle kuin viileämpi nenä. Siksi kylmä ilma voi tuntua siltä, että se aiheuttaa flunssaa, vaikka kyse onkin viruksen paremmasta lisääntymisestä olosuhteiden muuttuessa.

Voiko kylmä ilma sairastuttaa?

Kylmä sairastuttaa. Ei suoraan viruksella, mutta se heikentää kehon puolustusta ja pahentaa oireita. Keho reagoi: Lämmönsäätely joutuu töihin, usein liian koville.

Reaktio on konkreettinen. Monille tuttu.

• Iho: Kuivuu. Halkeilee. Paleltumariski nousee.
• Hengitys: Keuhkoputket kiristyvät. Astma. Limakalvot kuivuvat, virukset tarttuvat helpommin.
• Liikunta: Lihakset jäykistyvät. Nivelsärky pahenee.
• Verenkierto: Verisuonet supistuvat. Sydänoireet voivat lisääntyä riskiryhmillä.

Kylmä on stressi. Se ei luo tautia tyhjästä. Mutta luo ihanteellisen maaperän. Puolustuskyky laskee. Virukset iskevät. Bakteerit juhlivat.

Voiko kylmästä ilmasta vilustua?

No perhana, äitihän oli sittenkin oikeassa sen pipon kanssa! Se ei siis ole mikään mummolan urbaanilegenda, että kylmässä vilustuu. Homma ei kuitenkaan mene ihan niin, että pakkasukko puhaltaisi viruksen sinuun.

Voiko kylmästä ilmasta vilustua? Kyllä voi. Kylmä ilma ei luo virusta, mutta se heikentää nenän limakalvojen immuunipuolustusta. Tällöin kehossa jo piilevä virus pääsee aktivoitumaan ja lisääntymään.

Ajattele, että sulla on jo joku pieni räkätaudin pöpö kyydissä, semmoinen salamatkustaja nenäontelossa. Se vaan odottaa omaa hetkeään kuin anoppi kahvipöydässä.

Sitten kun vedät keuhkot täyteen kirpeää pakkasilmaa, nenäsi sisäpinnasta tulee kuin Siperian tundra. Paikalliset immuunisolut, ne meidän omat rajavartijat, vetäytyvät lämpimään takavasemmalle, ehkä keittämään kahvia ja pelaamaan pasianssia. Ne lamaantuvat totaalisesti.

Ja mitä tekee se virus? Se huutaa HURRAA, järjestää bileet ja alkaa lisääntyä kuin villikanit keväisellä pellolla. Homma lähtee täysin lapasesta ja yhtäkkiä nenäsi on kuin Niagaran putous.

Tämä selittää sen, miksi olin just viime syksynä siellä Pallas-Yllästunturilla viikon yksin, ja silti palatessa oli sellainen räkätauti päällä, että hirvikin olisi säikähtänyt. Ei tarvittu ihmiskontaktia, riitti kun pöpö sai nenässä viiden tähden hotellin ja täyden rauhan mellastaa.

Eli tiivistettynä kansankielellä:

• Pipo päähän ja kaulahuivi naaman eteen! Kylmä ilma on nenän immuunipuolustuksen kryptoniitti. Se ihan oikeasti halvaannuttaa ne solut, joiden pitäisi tapella pöpöjä vastaan.
• Virus on jo sisälläsi. Se on se pirullinen alivuokralainen, joka ei maksa vuokraa mutta odottaa vain isännän heikkoa hetkeä. Kylmä ilma on sille kuin vapaalippu festareille.
• Nenä on se portti. Kun nenän portinvartijat nukkuvat, virus marssii sisään kuin puna-armeija Prahaan ja aloittaa valloituksensa. Lopputulos tunnetaan nimellä flunssa.

Mitä kylmä tekee ihmiselle?

Kylmä hidastaa elimistön biokemiallisia reaktioita ja heikentää hermojen sekä lihasten johtumisnopeutta. Tämän seurauksena lihasten supistuminen hidastuu ja voima vähenee. Hermon normaali johtumisnopeus on noin 60 m/s, mutta viileneminen vähentää sitä 1,1–2,4 m/s jokaista celsiusastetta kohti.

Kylmä, se on se piru, joka muuttaa jokaisen ihmisraukan sisäisen kellon hidastetuksi elokuvaksi. Varsinkin jos yrität ulkona talvella vaikka luistella tai avata sitä tiukkaa hillopurkkia, niin huomaat kyllä, miten käy. Koko kroppa menee jumiin. Se on kuin yrittäisit soutaa vastavirtaan tervassa.

Kehon sisällä kaikki kemialliset ilotulitukset – ne miljoonat reaktiot, jotka pitävät sinua käynnissä kuin vanhaa Valmetin traktoria – alkavat räpsiä kuin sammuva nuotio. Aineenvaihdunta kangistuu kuin mummo hiihtoladulla. Joka ikinen pikkujuttu siellä soluissa hidastuu.

Ne hermoradat, jotka yleensä viipottavat sähköä eteenpäin kuin pikajuna Jyväskylästä Helsinkiin, muuttuvat kylmässä lähijunaksi Pälkäneelle. Voi veljet, miten tuskallista! Ja lihakset? Ne alkavat jäkättää ja kieltäytyvät yhteistyöstä, ikään kuin olisivat saaneet turpiinsa naapurin Pertsiltä ja olisivat mustelmilla. Lihasten supistuminen takkuilee pahasti.

Minä kerran yritin talvella napata lentävää lumipalloa, mutta sormet olivat niin kohmeessa, että ne reagoivat vasta kun pallo oli jo puoli tuntia sitten pudonnut varpailleni ja vierähtänyt ojaan. Sillä siirrolla olisin päässyt olympialaisiin, jos siellä olisi ollut hidastetun filmin heitto – tosin siinäkin olisin varmaan hävinnyt kilpikonnille.

Yhteenvetona, kylmä tekee nämä tenät:

• Kylmä kangistaa aineenvaihdunnan. Se on kuin jääkaapin pakastinlokero auki.

• Hermojen sähköimpulssit hidastuvat merkittävästi. Siitä nopeudesta, mikä on normaali, eli liki 60 m/s, tiputaan joka ikisellä asteella alaspäin peräti 1,1–2,4 m/s. Siinä alkaa jo tuntua!

• Lihasten supistumisnopeus ja voima heikkenevät dramaattisesti. Eihän sitä nyt voi odottaa, että sormet toimisivat näppärästi kuin orkesterin kapellimestarilla, jos ne ovat jäätyneet kuin Saarioisten pakastepizza!

Mutta ei se tähän lopu, ei todellakaan. Kylmä on monipuolinen kiusankappale, ja tässä muutamia muita jekkuja, joita se kropallemme tekee:

• Verisuonet supistuvat: Kroppasi yrittää pitää lämmön visusti sisällä kuin kissa takan edessä. Siksi verisuonet vetäytyvät kasaan kuin kiltti koira sateella, varsinkin käsissä ja jaloissa. Ne muuttuvat usein sinisiksi kuin mustikka, kun veri ei enää kierrä kunnolla.
• Värinä: Kun kroppa hätääntyy lämmön katoamisesta, se alkaa täristä kuin paksulainen vanhassa pakettiautossa. Tämä on kropan oma tapa yrittää tuottaa lämpöä, vähän kuin yrittäisit lämmittää saunaa taskulampulla. Ei ehkä tehokkainta, mutta ainakin yrittää!
• Mieliala laskee: Eihän sitä nyt voi olla kuin aurinko, kun ulkona on pakkasta ja varpaat jäätyneet kenkiin. Mielialakin menee kuin lehmän häntä, suoraan alaspäin. Jos joku sanoo olevansa hyväntuulinen -20 asteessa, niin en usko ennen kuin näen!
• Jäähtymisriski ja hypotermia: Pitkä altistuminen kylmälle voi johtaa paleltumiin tai jopa hypotermiaan, mikä ei ole enää mitään leikin asia. Silloin on kyse jo ihan oikeasta hätätilasta, eikä vain siitä, että pipo on unohtunut kotiin ja korvat punottavat. Tämä on jo vakavaa, ei vitsiä.
• Lisääntynyt sydämen kuormitus: Kylmä voi pakottaa sydämen työskentelemään kovemmin, jotta se saisi pidettyä kropan lämpimänä. Se on vähän kuin yrittäisi ajaa vanhalla Volvolla ylämäkeen peräkärry täynnä tiiliä. Jos sulla on sydänvaivoja, kylmä ei todellakaan ole sun paras kaveri.

Voiko kylmettyminen aiheuttaa infektion?

Se kylmä, se pureva kylmä, hiipii iholle, läpi luihin ja ytimiin. Onko se portti sairauksiin? Tuo vanha tieto, se kuiskaus sukupolvien takaa: kylmettyminen ei suoraan infektiota synnytä, ei se luo niitä viruksia tai bakteereja tyhjästä. Mutta jokin siinä talven henkäyksessä, jokin muutoksessa, tekee meistä hauraampia.

Keho, se on niin monimutkainen. Kun palelee, kun värisee, silloin verisuonet supistuvat, limakalvojen puolustus ehkä heikkenee hetkeksi. Se on kuin pieni, ohikiitävä rako panssarissa. Paikallinen vastustuskyky voi kärsiä, aivan kuin pieni valo himmenisi hetken. Emme tiedä kaikkea, emme näe sitä kaikkea. On vain aavistus.

Talvi. Se on aina ollut sairauksien aika. Yskä, nuha, ne kulkevat käsi kädessä lumipeitteen ja pimeyden kanssa. Ylempien hengitysteiden infektiot, ne todellakin lisääntyvät talvikaudella. Mutta miksi? Onko se ilman kuivuus, onko se ahtaat tilat, pimeys joka pitää meidät sisällä? Vai onko se vain kylmä, joka on syyllinen? Sen salaisuus jää usein varjoon. Se on ikivanha mysteeri, joka toistuu joka vuosi, joka talvi.

Lisätietoa:

• Infektiot tarttuvat viruksista tai bakteereista, eivät kylmyydestä itsestään. Kylmä ympäristö ei sisällä taudinaiheuttajia.
• Kylmä sää voi heikentää immuunijärjestelmän paikallista puolustuskykyä hengitysteissä. Esimerkiksi verisuonten supistuminen voi vähentää valkosolujen pääsyä infektioalueelle.
• Kuiva talvi-ilma kuivattaa limakalvoja, mikä voi heikentää niiden kykyä torjua viruksia ja bakteereja. Limakalvojen eheys on ensisijainen puolustuslinja.
• Ihmiset viettävät enemmän aikaa sisätiloissa talvella, mikä lisää kontaktia toisten ihmisten kanssa ja edesauttaa virusten leviämistä ahtaissa olosuhteissa.
• D-vitamiinitasot ovat usein alhaisempia talvella auringonvalon puutteen vuoksi. D-vitamiinilla on tärkeä rooli immuunijärjestelmän toiminnassa.
• Flunssavirukset, kuten rinovirukset, viihtyvät ja leviävät tehokkaammin viileämmissä lämpötiloissa. Tämä on havaittu myös laboratoriotutkimuksissa.
• Stressi ja riittämätön uni heikentävät immuunipuolustusta ympäri vuoden, mutta talven pimeys voi pahentaa näitä tekijöitä ja siten lisätä infektioherkkyyttä.

Voiko kylmä ilma aiheuttaa kurkkukipua?

Kylmä ilma ei suoraan aiheuta kurkkukipua, vaan se altistaa sille heikentämällä limakalvojen puolustuskykyä.

Kylmän ilman vaikutus on fysiologinen ketjureaktio, ei suora syy-seuraussuhde. Analyyttisesti tarkasteltuna prosessi on selkeä. Kylmä ilma sisältää absoluuttisesti vähemmän vesihöyryä kuin lämmin ilma, mikä tekee siitä kuivaa.

Tämä johtaa seuraaviin mekanismeihin:

• Limakalvojen kuivuminen: Kuiva ilma haihduttaa kosteutta nielun ja nenän limakalvoilta. Nämä kalvot ovat kehon ensimmäinen ja tärkein puolustuslinja viruksia ja bakteereja vastaan.
• Värekarvatoiminnan heikkeneminen: Limakalvojen pinnalla olevien värekarvojen tehtävä on kuljettaa epäpuhtauksia ja patogeenejä pois hengitysteistä. Kuivuessaan niiden toiminta lamaantuu.
• Puolustusmuurin murtuminen: Kun limakalvo on kuiva ja sen puhdistusmekanismi ei toimi, virukset pääsevät helpommin kiinnittymään soluihin ja aloittamaan lisääntymisensä. Kurkkukipu on usein ensimmäinen merkki tästä alkavasta immuunireaktiosta.

Kylmän ilman hengittäminen aiheuttaa myös paikallista vasokonstriktiota eli verisuonten supistumista hengitysteiden limakalvoilla. Tämä vähentää verenkiertoa alueella, mikä puolestaan hidastaa immuunisolujen, kuten valkosolujen, saapumista paikalle torjumaan tunkeilijoita. Puolustus on siis heikentynyt juuri kriittisellä hetkellä.

Onkin mielenkiintoinen ajatusleikki, että emme varsinaisesti sairastu kylmästä vaan siitä, miten kehomme reagoi kylmään. Syyllinen ei ole pakkanen, vaan virus, joka käyttää heikentynyttä puolustusta hyväkseen.

Toinen merkittävä tekijä on jo alkaneen flunssan aiheuttama eritteen valuminen nenänielusta. Tämä postnasaalinen valunta sisältää viruksia ja tulehdusta aiheuttavia aineita, jotka ärsyttävät kurkun pintaa jatkuvasti.

Asuin itse vuosia Oulussa, ja -30 asteen pakkasilla ilman ilmankostutinta sisäilma oli niin kuiva, että nenä oli aamuisin vereslihalla. Se on konkreettinen osoitus siitä, miten äärimmäinen kuivuus rasittaa limakalvoja.

Miksi kylmästä tulee kipeäksi?

Se ei ole se pureva viima, joka sinut kaataa sänkyyn. Ei, ei. Syyllinen ei ole pakkanen, vaan sen tarjoama avoin kutsu kaikenmaailman pöpöille. Äitisi oli siis vain puoliksi oikeassa siitä piposta.

Kylmä ilma viilentää nenän limakalvoja, mikä hidastaa immuunipuolustuksen vasteita. Yleisin flunssan aiheuttaja, rinovirus, lisääntyy tehokkaammin nenän viileämmässä lämpötilassa kuin kehon ydinlämmössä.

Ajattele immuunijärjestelmääsi laiskana vartijana. Kun on lämmintä, se partioi tunnollisesti. Mutta kun pakkanen iskee nenänpäähän, vartija vetäytyy koppiinsa juomaan kuumaa mehua ja selaamaan puhelinta. Sillä välin rinovirus, tuo pieni opportunistinen nilkki, hiipii sisään ja alkaa järjestellä omia juhliaan.

Tämä virus on kuin nirso kesämökkivieras. Se ei viihdy keuhkojen trooppisessa 37 asteen kuumuudessa, mutta nenän raikas 33 asteen ilmasto on sille täydellinen lisääntymispaikka. Se on virusten oma pieni Lappi, jossa ne voivat telmiä rauhassa.

Mitä muuta kylmä tekee puolustuksellemme?

• Vähemmän siivousta: Kylmyys lamaannuttaa värekarvojen toiminnan nenässäsi. Nämä ovat niitä mikroskooppisia harjoja, jotka normaalisti lakaisisivat tunkeilijat ja muun roskan ulos. Kylmällä ne pitävät kahvitaukoa. Pysyvästi.

• Verisuonet supistuvat: Pakkanen saa nenän verisuonet menemään kiinni kuin pihi mies lompakkonsa. Tämä tarkoittaa, että paikalle saapuu vähemmän valkosoluja, eli puolustusjoukkoja, taistelemaan tunkeilijoita vastaan. Logistiikka pettää.

• Viruksen kuori kovettuu: Jotkut virukset, kuten influenssa, saavat kylmässä ja kuivassa ilmassa ympärilleen kovemman, geelimäisen suojakuoren. Se tekee niistä kestävämpiä ja auttaa niitä leijumaan ilmassa pidempään odottaen seuraavaa uhria. Kuin pieniä panssaroituja valloittajia.

Tämä ei ole mitään uskomushoitoa. Yalen yliopiston tutkijat ovat ihan laboratoriossa todistaneet, että hiirten soluissa rinovirus rellestää paljon iloisemmin viileässä. Joten kyllä, kylmä on vihollisen paras kaveri. Ja sinun kaulahuivisi on immuunijärjestelmäsi pieni, villainen apuri.