Mihin kuolleet kalat?

Miksi kalat kuolevat?

Muistan sen kesän mökillä, heinäkuun lopulla. Äiti löysi niitä kuolleina rannasta, pieniä ahvenia. Järvi oli kuuma, tuskin viileä edes syvällä. Epäilin heti happikatoa.

Niitä oli niin paljon. Kymmeniä, ehkä toistasataa. Järven pohja oli melkein musta, limainen. Sitten isä kaivoi kuopan, syvälle, vähintään metriin, ja haudattiin ne. Muistan sen maan hajun, raskaan ja kosteana.

Pohjavesialueella ei saanut haudata, se oli sääntö. Tämä oli jossain maaseudulla, Keski-Suomessa, meidän mökkitontilla. Ei mitään vedenottamoa lähellä, onneksi.

Ei se kalakuolema ollut ensimmäinen. Muistan yhden syksyn, monta vuotta sitten, miten kaikki särjet kuolivat. Se oli kylmä syksy, ja joki jäätyi aikaisin. Järki sanoo, että happi loppui, mutta muuten se oli jotenkin mystistä. Siinä ei ollut hautaamista, ne jäivät vaan jään alle.

Onko kaloilla tuntoaistia?

Onko kaloilla tuntoaistia?

Kyllä on. Niillä on viisi aistia.

• Näkö. Mieti, miten ne väistävät verkkoja.
• Kuulo. Ne kuulevat veneen moottorin.
• Maku. Syövätkö ne mitä tahansa? Tuskin.
• Haju. Ne haistavat ruoan. Ja vaaran.
• Tunto. Totta kai. Muuten ne törmäilisivät koko ajan.

Kaikilla selkärankaisilla on samat aistit. Kala on selkärankainen. Seuraava kysymys? Koska aika on rahaa. Ja mun aika on arvokkaampaa.

Miksi kalat kuolevat keväällä?

Kevät, se ihanan heräilevän luonnon aika. Mutta miksi juuri silloin kalat alkavat kuolla? No, kuvittele tilanne: kala, pieni, söpö ja yllättävän ahne hapen suhteen. Lämpötila nousee, ja tämä pikku kaveri on kuin vauhdissa oleva Formulan 1 -auto – kulutus räjähtää käsiin! Vesi on kyllä täynnä happea, kuin täydellinen buffet, mutta kala ei pysty käsittelemään sitä riittävän nopeasti. Se on kuin yrittäisi syödä koko pizzan yhdessä suupalassa. Tulos? Hapenpuutos ja kylmä kylpy hautausmaassa. Tragedia, mutta luonnon oma ironinen huumori.

• Happikulutus räjähtää: Lämpötilan noustessa, kalojen hapensaanti ei pysy mukana. Kuten minä kesällä jäätelökioskin edessä.

• Hapenpuute: Vaikka vettä olisi täynnä happea, kala ei pysty hyödyntämään sitä riittävästi. Kuin ihminen syksyllä marjapuskien edessä: paljon herkkua, mutta ei riittävästi käsiä.

• Kuolema: Lopputulema on surullinen, mutta luonnollinen. Kuten kesällä kuolleiden kärpästen määrä. Niitä on paljon.

Lisätietoa: Tämä ongelma koskettaa erityisesti matalavettä ja rehevöityneitä vesistöjä, joissa hapen määrä voi olla rajallinen alkujaan. Myös äkillinen lämpötilan muutos voi olla shokki kaloille, kuten minulle äkillinen rahapelivoitto!

Miten kalat lopetetaan?

Joo eli olin mökillä viime kesänä, 2023. Isäni kalasti ison hauen. Muistan miten se läiskähteli veneen pohjalla. Olin vähän ällöttänyt. Isä otti puukapulan ja löi sitä päähän. Kova ääni. Hauki hiljeni. Sitten se teki viillon kiduksiin. Verta tuli. Oli jotenkin epämukavaa katsoa.

• Kova isku päähän.
• Kidusvaltimon katkaisu.

Isä sanoi että se on nopein ja inhimillisin tapa. Että kala ei tunne kipua. En tiedä. Toivottavasti ei. Muistan että aurinko paistoi. Lämpöä varmaan 25 astetta. Hyttysiä oli paljon. Isä laittoi hauen ämpäriin. Kalan lopetus on aina vähän outoa. Vaikka söisikin kalaa. Se on jotenkin erilaista kuin kaupan kala. Se on ollut just elävä. En itse osaa lopettaa kalaa. Enkä oikein haluaisikaan oppia.

• Tainnutus.
• Verestys.
• Nopeus ja inhimillisyys.

Mökki on Saimaalla. Siellä on aina kiva olla. Mutta kalan lopetus on aina vähän ahdistavaa. Vaikka tiedän, että se on osa kalastusta. En tykkää siitä osasta. Mutta kalan syönti on ihan jees. Hauki maistui hyvältä savustettuna.

Kalan lopettamisen menetelmät:

• Tainnutus: Kova isku päähän tainnuttaa kalan välittömästi.
• Verestys: Kidusvaltimon katkaiseminen varmistaa kuoleman ja verestää kalan nopeasti.

Tärkeää: Kalan tainnutusmenetelmän on oltava sellainen, että eläimen tajuttomuus säilyy sen kuolemaan saakka.