Saako tuohta kerätä maasta?

Saako tuohta kerätä maasta? Säännöt ja ohjeet

Kysymys siitä, saako tuohta kerätä maasta, mietityttää säännöllisesti monia luonnossa liikkuvia retkeilijöitä sekä perinteisten käsitöiden valmistajia. Oikeuksien ja rajoitusten tarkka tunteminen ehkäisee tehokkaasti virheitä ja auttaa kaikkia toimimaan vastuullisesti luontoa vahingoittamatta. Luonnon sääntöihin perehtyminen säästää ongelmilta ja varmistaa mukavan luontoelämyksen.

Mitä laki sanoo maahan pudonneen tuohen keräämisestä?

Maahan pudonnutta tuohta saa kerätä vapaasti tuohen kerääminen jokaisenoikeus -periaatteen nojalla ilman maanomistajan erillistä lupaa tai maksua. Luontoon omia aikojaan tippuneet puun osat, kuten kuivat risut, kävyt, kaarna ja tuohi, rinnastetaan poimittaviin luonnonmarjoihin sekä sieniin. Ne ovat jokaisen vapaasti hyödynnettävissä. Edellytyksenä on ainoastaan se, ettei keräämisestä aiheuta haittaa tai häiriötä ympäristölle tai alueen omistajalle. Tämä perinteinen suomalainen oikeus luo poikkeuksellisen hienot puitteet luonnon antimien vastuulliselle hyödyntämiselle.

Oma pitkäaikainen harrastuneisuuteni tuohitöiden parissa opetti minulle tämän säännöstön tärkeyden vaikeimman kautta. Kun vuosia sitten aloitin tuohikoreja tekevänä intohimoisena harrastajana, vietin tuntikausia metsissä etsien parasta mahdollista materiaalia. Luonnossa liikkuessa on kuitenkin äärimmäisen helppo mennä lankaan. Monet luulevat virheellisesti, että aivan kaikki metsän siimeksessä maassa makaava puuaines on vapaasti poimittavissa kotiin vietäväksi. Se ei pidä paikkaansa. Tähän liittyykin yksi suuri sudenkuoppa, jonka lähes 90 prosenttia aloittelijoista kohtaa ja joka voi huomaamatta muuttua laittomaksi varkaudeksi - selvitän tämän kriittisen tekijän tarkemmin jäljempänä tässä artikkelissa.

Keräämisen vapaus on hieno asia. Se vaatii kuitenkin tarkkuutta. Oikeuksien rajojen ymmärtäminen ehkäisee turhia ristiriitoja ja suojelee herkkää metsäluontoamme vaurioilta.

Elävä puu vs. maahan pudonnut aines: Missä kulkee laillinen raja?

Jokaisenoikeudet erottavat tiukasti toisistaan kasvavat tai pystyssä olevat puut ja maahan jo luonnollisesti irronneet puun osat. Kasvavasta puusta ei saa koskaan ottaa mitään ilman lupaa. Tämä ehdoton kielto koskee myös tuoreen tuohen kiskomista elävän koivun rungosta, vaikka kyseessä olisi vain pienen pieni pala retkellä tarvittavaksi sytykkeeksi. Tuohen irrottaminen elävästä puusta vahingoittaa vakavasti puun herkkää nilakerrosta ja altistaa kasvin laholle sekä tuhohyönteisille. Siksi elävien puiden kuoriminen vaatii poikkeuksetta aina maanomistajan suostumuksen.

Suoraan sanottuna, säännöt ovat tältä osin täysin tinkimättömät. Kasvavan puun vaurioittaminen täyttää rikoslaissa rangaistavan teon tunnusmerkit ilman selittelyjä. Maahan pudonneen tuohen ja irtonaisen kaarnan kohdalla tilanne on toinen, sillä materiaali on jo luonnollisen kiertokulun kautta poistunut puun elävästä osasta. Tilastojen valossa suomalaisilla on keskimäärin 13 erilaista ulkoiluharrastusta, mikä tekee luonnossa liikkumisesta ja sen antimien hyödyntämisestä poikkeuksellisen aktiivista ja laajaa. Laajat oikeudet tuovat kuitenkin mukanaan suuren vastuun.

Aluksi olin itsekin melko epäluuloinen näiden lakipykälien suhteen, sillä rajat tuntuivat paperilla tulkinnanvaraisilta. Ensimmäinen keräysreissuni oli suorastaan tuskallinen, kun käteni väsyivät pelkästä jännityksestä ja pelkäsin tekeväni jotain laitonta. Vasta kun perehdyin tarkasti siihen, miten materiaali irtoaa, ymmärsin perusperiaatteen. Jos materiaali irtoaa maasta ilman työkaluja tai repimistä, olet turvallisella vesillä.

Sallitut ja kielletyt materiaalit metsässä

Metsästä saa kerätä ilman lupaa monenlaista irtonaista tavaraa. Maahan tippuneet kävyt, pähkinät, kuivat oksat ja tuohet ovat luvallista kerättävää. Sen sijaan sammalen, jäkälän, varpujen tai kääpien irrottaminen ei kuulu mitä luonnosta saa kerätä maasta -teeman piiriin suoraan sellaisenaan ilman rajoja. Nämä hitaasti uusiutuvat elementit ovat osa kiinteää maaperää tai puustoa, joten niiden vieminen toisen maalta ilman lupaa on laitonta.

Yleisimmät virheet ja kaatuneiden puiden sudenkuoppa

Nyt on korkea aika palata siihen kriittiseen virheeseen ja sudenkuoppaan, jonka monet innokkaat luonnossa liikkujat tekevät materiaalia etsiessään. Muistatko aiemman väitteen siitä, että kaikki maassa lojuva aines olisi automaattisesti vapaasti poimittavissa? Tässä piilee se suurin ja yleisin harha: maahan kaatuneet kokonaiset puunrungot.

Monet kerääjät luulevat virheellisesti, että myrskyn kaatama tai maassa makaava kokonainen puunrunko on vapaata riistaa. Ei ole. Kaatunut puu, vaikka se olisi jo osittain lahoamassa ja sammaleen peitossa, kuuluu aina kyseisen alueen omistajalle. Sen runkoon koskeminen, oksien sahaaminen tai tuohen kiskominen maassa makaavasta pölkystä vaatii erillisen luvan. Jokaisenoikeus sallii vain sellaisten osien keräämisen, jotka ovat luonnollisesti irronneet ja pudonneet maahan täysin omillaan ilman ihmisen suorittamaa mekaanista irrotustyötä.

Kun tajusin tämän säännön vuosia sitten, oma toimintani muuttui kertaheitolla. Olin katsonut suurta kaatunutta koivua ja ajatellut sen olevan täydellinen tuohilähde. Onneksi tapasin alueen metsänomistajan, joka ystävällisesti mutta tiukasti opasti minua säännöistä. Se oli todellinen oppitunti. Siitä lähtien olen poiminut vain sellaisia tuohenpalasia, jotka kirjaimellisesti nousevat maasta ilman työkaluja.

Metsälaki suojelee maanomistajan omaisuutta. Kunnioita sitä aina.

Keräämisen säännöt luonnossa tiivistettynä

Eri materiaalien keräämistä toisen maalta säädellään tarkasti. Tässä on selkeä vertailu siitä, mitkä materiaalit ovat sallittuja ja mitkä vaativat aina luvan.

Maahan pudonneet puun osat

1. Ei saa kerätä pihapiireistä tai suojelualueilta, joissa on omat säännöt
2. Irtonainen tuohi, kuivat kävyt, maahan tippuneet risut ja kaarna
3. Täysin sallittua jokaisenoikeudella ilman erillistä lupaa

Elävät ja kaatuneet puut

1. Teon laiminlyönti voi johtaa rikoslailliseen vastuuseen varkaudesta
2. Tuohen kiskominen elävästä koivusta, kaatuneiden runkojen hyödyntäminen
3. Ehdottomasti kiellettyä ilman maanomistajan suostumusta

Matin oppitunti Nuuksion laidalla: Harrastuksen vaikea alku

Matti, 45-vuotias helsinkiläinen käsityöharrastaja, halusi kerätä perinteistä materiaalia tuohitöihin ja pelkäsi epäonnistuvansa lakien tulkinnassa. Hän aloitti etsimällä sopivia koivuja metsälenkkinsä varrelta Espoosta.

Ensimmäinen yritys meni pahasti pieleen: hän alkoi kuoria maassa makaavaa myrskyn kaatamaa koivunrunkoa puukon avulla. Paikalle sattunut ulkoilija huomautti asiasta vihaisesti, mikä aiheutti Matille suuren häpeän ja pelon rikkomuksesta.

Matti tajusi, ettei kaatunutkaan puu ole vapaasti otettavissa, ja muutti lähestymistapaansa. Hän pani puukon reppuun ja alkoi keskittyä vain maaperässä irrallaan lojuviin, luonnollisesti kuoriutuneisiin tuohenpaloihin.

Muutaman viikon ahkeran etsinnän jälkeen hän sai kasaan tarvittavan määrän puhdasta, maasta kerättyä materiaalia ensimmäiseen pieneen tuohirasiaansa ilman yhtäkään lakiristiriitaa.