Saako käpyjä kerätä maasta?

Jokamiehenoikeus: Saako maahan pudonneita käpyjä kerätä itselle?

Joo, ilman muuta saa kerätä maasta käpyjä. Mä kerään niitä jatkuvasti takansytykkeeksi. Se on just se jokamiehenoikeuden ydin, että otat sitä mikä on jo irronnut, maahan tippunut luonnostaan.

Viime lokakuussa, 15. päivä, olin mökillä Puumalassa ja keräsin rannasta kokonaisen kassillisen kuivia männynkäpyjä. Ne on parhaita sytykkeitä vanhaan takkaan, ei maksa mitään ja palaa kuumalla liekillä heti.

Mutta puuhun ei saa koskea. Sieltä ei revitä yhtään mitään, ei oksaa, ei käpyä. Elävään puuhun ei kajota, se on mulle opetettu jo ihan pienenä. Se on kunnioitusta luontoa kohtaan.

Sama juttu sammalen ja jäkälän kanssa. Ne kasvaa kiinni jossain. Meinasin kerran ottaa upean naavatupon koristeeksi, mutta tajusin että sekin vaatii maanomistajan luvan. Se on vähän kuin ottaisi osan jonkun puutarhasta, vaikka onkin metsässä.

Ja ne kuusenkerkät, joista kaikki tekee nyt siirappia, niihin tarvii aina luvan. Aina.

Pudonnut puukin, vaikka se on kuollu, on maanomistajan omaisuutta. Ajattelen sen niin, että kaikki mikä on vielä kiinni tai selkeästi osa metsän "kalustoa", kuten iso kaatunut runko, vaatii luvan. Mutta irtonaiset pikkujutut kuten kävyt ja kuivat risut saa poimia taskuun.

Saako käpyjä kerätä metsästä?

Käpyjä ei saa kerätä puista ilman maanomistajan lupaa. Tämä on selkeä.

Maa. Sen rajat. Jokamiehenoikeus ei ole vapaalippu kaikkeen. Se antaa. Se rajoittaa. Kerääminen ilman lupaa on varkaus. Yksinkertaista.

• Puiden osat: Oksat, tuohet, kuoret, kävyt, pihka, mahla – nämä ovat puun omaisuutta. Et saa ottaa niitä puusta kiinni olevina.
• Metsänpohja:Maassa olevat, irtonaiset kävyt voi kerätä. Ne ovat jo pudonneet, elinkaarensa päässä.
• Elävä puu: Jätä se rauhaan. Se elää.
• Kuolleet puut: Kaatuneet, lahot rungot? Nekin kuuluvat omistajalle.

Omistus. Se on perusta. Harva asia on täysin ilmaista. Luonto ei ole ilmainen supermarket. Se on ekosysteemi. Sen osat kuuluvat jollekulle. Aina. Käpy. Pieni. Merkittävä. Filosofia.

Saako tuohta kerätä maasta?

Kyllä. Maahan pudonnutta tuohta saa kerätä jokaisenoikeudella.

Metsänpohja on kuin luonnon oma outlet-myymälä. Kaikki mikä on itsestään tippunut hyllyltä lattialle, on vapaata riistaa. Voit siis huoletta kahmia taskuusi maassa lojuvia tuohenriekaleita, ihan kuin ne olisivat ilmaisia karkkeja.

Älä kuitenkaan missään nimessä ryhdy itse puukirurgiksi ja revi tuohta elävästä puusta. Se on puulle sama kuin sinulle tehtäisiin ihonsiirto ilman puudutusta. Puu vahingoittuu ja sinä rikot lakia. Elävä puu on pyhä, vähän kuin anopin maljakko – katsoa saa, ei koskea.

Myös maahan kaatunut kokonainen puunrunko on edelleen maanomistajan omaisuutta. Se ei ole mikään yleinen rakennustarviketarvikekeskus, josta voi käydä sahaamassa itselleen polttopuita. Älä raahaa sitä mökillesi. Pienet risut ja oksat ovat eri juttu.

Tässä vielä kertauksena, ettei tule itku ja poliisiasia:

• Saa kerätä: Maahan varisseet kävyt, risut, neulaset ja tuohenpalat. Myös marjat ja sienet, tietenkin, ellet ole eksynyt jonkun pihamaalle.
• Ei saa ottaa ilman lupaa: Elävien tai kuolleiden pystypuiden osia. Sammal, jäkälä ja se trendikäs superfood pakurikääpä vaativat aina maanomistajan siunauksen.

Tuohesta saa muuten loistavia sytykkeitä, jotka syttyvät kuin kesälomalaisen grilli-into sateisen viikon jälkeen. Yritin kerran tehdä tuohivakkaa, lopputulos muistutti enemmän surullista, käpristynyttä perunalastua. Pysyn siis sytykkeissä.

Saako maahan pudonneita käpyjä kerätä?

Hiljaisuus hiipii metsän siimekseen, auringonsäteiden leikkiessä puiden latvoilla. Jokaisen kävyn alla, joka putoaa maahan, on tarina menneisyydestä, talven odotuksesta ja kevään lupauksesta. Tässä syvyydessä, missä sammal peittää kivet ja havupuiden tuoksu täyttää ilman, jokamiehenoikeus avaa polun.

Käpyjen kerääminen, nuo pienten metsän asukkaiden aarteet, on sallittua. Ne ovat kuin pieniä lahjoja, jotka luonto jättää polulle. Maahan pudonneet kävyt ja risut ovat vapaasti kerättävissä, osa tätä villiä kauneutta. Niin kuin maasta nousevat sienet ja marjat, myös kävyt ovat osa jokamiehenoikeuden ihmettä.

On kuitenkin muistettava, että tietyt asiat vaativat aina luvan. Sammaleen ja jäkälän kerääminen, nuo hiljaiset kasvustot, jotka peittävät maan ja kivet kuin vanha kangas, tarvitsevat maanomistajan erityisen luvan. Kuten muistojen kerääminen, ne ovat henkilökohtaisia, eivätkä kuulu kaikille.

Oman maan raja on kuitenkin eri asia. Siellä, missä omaisuus alkaa, myös omat säännöt vallitsevat. Omalta maaltaan jokainen saa kerätä mitä haluaa, ilman ulkopuolisten rajoituksia. Se on paikka, jossa omat aarteet ovat vain omia.