Mihin Suomen valtiolla menee rahaa?

Mihin suomen valtiolla menee rahaa: 80 % tulonsiirtoja

Keskustelu siitä, mihin suomen valtiolla menee rahaa, herättää monissa veronmaksajissa vääriä oletuksia pelkkään valtion omaan hallintoon kuluvista varoista. Todellisuudessa valtiontalouden rakenteen ymmärtäminen paljastaa julkisten varojen oikeat saajat sekä valtionvelkaan liittyvät yllättävät yksityiskohdat. Tämän julkisen talouden todellisen tilanteen hahmottaminen auttaa veronmaksajia ymmärtämään varojen tarkan kohdentumisen kokonaisuudessaan.

Mihin Suomen valtiolla menee rahaa todellisuudessa?

Suomen valtio käyttää rahaa eniten hyvinvointialueiden, kuntien ja sosiaaliturvan rahoitukseen sekä omiin toimintamenoihinsa ja velan korkoihin. Vuoden 2026 talousarviossa menot ovat yhteensä noin 90,3 - 91,3 miljardia euroa. ^[1] Suurin osa tästä rahamäärästä menee suoraan muille toimijoille.

Tämä on se kuuluisa siirtotalous. Noin 80 prosenttia valtion budjetin rahoista on tulonsiirtoja.^[2] Monet olettavat, että suurin osa kuluu valtion omaan hallintoon. Ei pidä paikkaansa. Mutta tässä on yksi usein sivuutettu yksityiskohta, joka yllättää useimmat veronmaksajat - kerron siitä tarkemmin suomen valtion budjetti menot käsittelevässä osiossa tuonnempana.

Seuraan usein talouskeskustelua, ja yksi asia turhauttaa minua jatkuvasti. Ihmiset valittavat loputtomasti byrokratiasta ja virkamieskoneistosta. Olin itsekin aiemmin siinä uskossa, että valtionhallinto nielee puolet veroistamme. Totuus on toinen. Valtion oma toiminta - kuten virastojen, Puolustusvoimien ja poliisin palkat - muodostaa vain pienen osan kokonaisuudesta. Suurimmat rahareiät ovat aivan muualla.

Hyvinvointialueet ja kunnat: Suomen valtion budjetin menot käytännössä

Suurin yksittäinen erä valtion menoista kohdistuu sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden järjestämiseen. Nämä palvelut hoidetaan nykyään hyvinvointialueiden kautta. Valtio siis kerää verot, mutta siirtää miljardeja euroja alueille, jotta sairaalat ja terveyskeskukset pysyvät pystyssä.

Kuntien rahoitus on toinen massiivinen kokonaisuus. Vaikka kunnilla on oma verotusoikeutensa, valtionavustukset hyvinvointialueille ja kunnille tukevat peruspalveluiden ja koulutuksen järjestämistä merkittävillä valtionosuuksilla. Ilman näitä siirtoja moni pienempi kunta menisi välittömästi konkurssiin.

Sosiaaliturva ja yritystuet

Kolmas suuri potti on suora sosiaaliturva. Valtio siirtää valtavia summia Kelalle ja muille rahastoille. Näillä rahoilla maksetaan eläkkeitä, työttömyysturvaa, lapsilisiä ja lukemattomia muita tukia suoraan kotitalouksille. Se on kallista. Se on myös välttämätöntä pohjoismaisen hyvinvointimallin ylläpitämiseksi.

Elinkeinoelämän tuet ovat myös merkittävä menoerä. Valtio tukee yrityksiä, tutkimusta, kehitystä ja liikenteen infrastruktuuria. Tämän tarkoituksena on pitää Suomen kilpailukykyä yllä globaaleilla markkinoilla.

Huoli valtionvelan korkojen vaikutuksesta julkiseen talouteen

Tässä on se yllättävä yksityiskohta, jonka mainitsin aiemmin. Valtionvelan korkomenot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Ne vievät nykyään budjetista summan, joka vastaa usean suuren ministeriön koko vuoden valtion talousarvio kulut huomioon ottaen.

Rehellisesti sanottuna, kun näin nämä korkoluvut ensimmäistä kertaa, luulin lukeneeni tilastoja väärin. Valtionvelan hoitokulut ovat kasvaneet miljardeilla euroilla lyhyessä ajassa. Se on rahaa, joka on suoraan pois kouluista, teiden ylläpidosta ja terveydenhuollosta. Se tekee kipeää. Tämä korkotaakka pakottaa hallituksen tekemään yhä vaikeampia leikkauspäätöksiä tulevina vuosina.

Valtion menojen pääluokat vertailussa

Siirtotalous (Hyvinvointialueet ja kunnat)

• Terveydenhuolto, pelastustoimi, peruskoulut ja kunnalliset peruspalvelut
• Ylivoimaisesti suurin, kattaa suurimman osan noin 80 prosentin kokonaispotista
• Korkea - nämä ovat palveluita, joita käytämme päivittäin

Valtion oma toiminta

• Poliisi, Puolustusvoimat, ministeriöt, tuomioistuimet, Rajavartiolaitos
• Pieni, vastoin yleistä uskomusta massiivisesta byrokratiasta
• Kohtalainen - näkyy turvallisuutena ja yhteiskunnan perusrakenteiden toimivuutena

Korkomenot ja valtionvelka

• Aiempien alijäämien ja otettujen velkojen rahoituskulut
• Nopeimmin kasvava kuluerä, joka nielee useita miljardeja
• Näkymätön - mutta tuntuu muiden palveluiden leikkauksina

Yrittäjän tuskailu budjettiviidakossa

Mikko, 42-vuotias ohjelmistoyrittäjä Espoosta, tuskaili korkean yritysverotuksensa kanssa. Hän halusi ymmärtää tarkalleen, mihin Suomen valtiolla menee rahaa, mutta koki budjettiasiakirjat täysin käsittämättömiksi. Ensimmäinen yritys selata virallista talousarviota päättyi päänsärkyyn.

Hän yritti etsiä selkeää graafia, mutta sotkeutui jatkuvasti termeihin kuten siirtomenot ja valtionosuudet. Mikko turhautui ja oli vähällä luovuttaa koko urakan. Hän ajatteli, että koko järjestelmä on tehty tahallaan liian monimutkaiseksi tavalliselle ihmiselle.

Käännekohta tapahtui, kun hän lopetti yksittäisten lukujen tuijottamisen ja alkoi katsoa rahavirtoja avoimen datan palveluista. Hän ymmärsi vihdoin, että hänen maksamansa verot eivät jää valtiolle, vaan leijonanosa virtaa suoraan Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle.

Tämän oivalluksen myötä Mikko hahmotti julkisen talouden rakenteen 20 minuutissa. Hän ei vieläkään nauti korkeista veroista, mutta ymmärtää nyt rahojen todellisen osoitteen. Se muutti täysin hänen tapansa keskustella taloudesta.