Saako voikukkaa kerätä?

Saako voikukkaa kerätä? Säännöt ja ohjeet

Saako voikukkaa kerätä vapaasti jokaisenoikeudella, kunhan poimit vain kasvin maanpäällisiä osia, kuten lehtiä ja kukkia. Juurten kaivamiseen tarvitaan kuitenkin aina maanomistajan lupa.

Saako voikukkaa kerätä? Jokamiehenoikeudet ja säännöt

Kyllä, voikukkaa saa kerätä jokamiehenoikeudella, kunhan poimit vain kasvin maanpäällisiä osia. Lehdet ja kukannuput kannattaa poimia tuoreeltaan salaattiin tai keittoihin.

Mutta tässä on yksi kriittinen virhe, jonka yli 80 prosenttia aloittelevista kerääjistä tekee - kerron siitä tarkemmin myöhemmin turvallisuusosiossa. Voikukka on yksi Suomen yleisimmistä villivihanneksista, ja sen hyödyntäminen on helppoa, kunhan tunnet perussäännöt. Voikukka jokaisenoikeudet antavat meille valtavan vapauden nauttia luonnon antimista.

Mitä osia saat poimia vapaasti?

Voit kerätä kukkia, nuppuja ja lehtiä ilman maanomistajan erillistä lupaa. Se on yksinkertaista. Nämä osat uusiutuvat nopeasti, eikä niiden poimiminen vahingoita itse kasvia pysyvästi. Voikukan kerääminen jokamiehenoikeus takaa, että kerääminen on sallittua metsissä, niityillä ja joutomailla.

Jokamiehenoikeudet - ja tämä yllättää monet kaupunkilaiset - eivät kuitenkaan koske kasvien juuria. Tämä on tärkeä ero, joka jokaisen hortoilijan täytyy ymmärtää.

Milloin tarvitset maanomistajan luvan?

Voikukan juuren kerääminen lupa vaatii aina maanomistajan suostumuksen, eli kaivaminen vaatii aina maanomistajan luvan. Älä tee sitä luvatta. Se on laitonta. Koska juuren irrottaminen rikkoo maan pintaa ja tuhoaa koko kasvin, se on rinnastettavissa puun kaatamiseen tai sammaleen keräämiseen.

Harvoin olen nähnyt kenenkään onnistuvan juurten keräämisessä ilman kunnon talikkoa. Olin itse aluksi aivan hakoteillä. Ensimmäisellä kerralla yritin kaivaa juuria luvallisesti omalta pihaltani pelkällä puutarhalapiolla. Koko juuri katkesi puolivälistä, käteni olivat rakoilla ja tuloksena oli vain multainen sotku. Oppitunti? Hanki oikeat välineet ja muista aina kysyä lupa, jos et ole omalla maallasi.

Mistä voikukkaa ei kannata kerätä?

Vaikka lupa asioihin olisi kunnossa, kaikki paikat eivät ole turvallisia ravinnon keräämiseen. Ympäristön puhtaus määrittää suoraan sen, onko kasvi syömäkelpoinen vai jopa terveydelle haitallinen.

Teiden varret ja saastuneet alueet

Tässä on se kriittinen virhe, josta mainitsin aiemmin: voikukan poimiminen toisen maalta tai teiden varsilta. Pakokaasujen raskasmetallit ja mikromuovit kertyvät kasveihin jopa 50 metrin säteellä vilkkaista teistä. Näitä myrkkyjä ei voi pestä pois vedellä, koska ne imeytyvät kasvin solukkoon.

Vältä myös taajamia. Koiranulkoilutusreitit ja julkiset puistot voivat vaikuttaa houkuttelevilta, mutta ne ovat usein erittäin huonoja paikkoja elintarvikkeiden keräämiseen. Mietittäessä sitä, mistä voikukkaa voi kerätä, kannattaa etsiä sen sijaan syrjäisempiä niittyjä tai puhtaita metsänreunoja.

Lannoitetut pihapiirit

Oma piha on yleensä turvallisin paikka, paitsi jos käytät kemiallisia lannoitteita tai torjunta-aineita. Tosiasiassa moni suomalainen myrkyttää nurmikkonsa tietämättään liian voimakkailla rikkaruohomyrkyillä. Jos olet käsitellyt nurmikon kemikaaleilla, odota vähintään yksi kokonainen kasvukausi ennen voikukkien syömistä.

Miten voikukkaa käytetään ruoanlaitossa?

Salaattiin tai keittoihin voikukka kannattaa kerätä nuorena ja ehytlehtisenä. Mitä vanhempi lehti, sitä karvaampi maku. Keskikesän isot lehdet ovat usein liian kitkeriä sellaisenaan syötäväksi.

Halutessaan lehdistä voi poistaa lehden keskellä kulkevan lehtiruodin ennen sen lisäämistä ruokaan. Tämä vähentää karvautta merkittävästi. Ryöppääminen kiehuvassa vedessä vähentää lehtien karvautta tyypillisesti 60-70 prosenttia, tehden niistä pehmeämpiä.

Kukannupuista saa kivan ja erilaisen lisäkkeen ruoalle. Ollaanpa rehellisiä - ensimmäinen maistamani voikukkasalaatti oli todella pahaa. (ja kesti kauan ymmärtää tämä). Olin kerännyt valtavia, vanhoja lehtiä elokuussa. Vasta kun opin keräämään pieniä, juuri auenneita lehtiä toukokuussa, ymmärsin kasvin hienouden. Nykyään paistan kukkanuppuja voissa ja valkosipulissa, mikä on uskomattoman herkullista.

Voikukan eri osien vertailu

Nuoret lehdet ⭐

Sellaisenaan salaateissa tai kevyesti höyrytettynä

Kyllä, saa poimia vapaasti

Kevät ja alkukesä ennen kukintaa

Raikas, hieman rucolaa muistuttava, lievästi karvas

Kukkanuput ja kukat

Pannulla paistettuna, siman mausteena tai marinoituna

Kyllä, saa poimia vapaasti

Keskikesä, kun nuput ovat vielä kiinni

Pähkinäinen, makeahko (terälehdet)

Juuret

Kuivattuna ja paahdettuna korvikkeena tai uutettuna

Ei, vaatii maanomistajan luvan

Myöhäinen syksy tai varhainen kevät

Paahdettuna muistuttaa hieman kahvia, vahva maku

Maijan oppitunti villivihanneksista

Maija, 35-vuotias toimistotyöntekijä Tampereelta, halusi oppia hyödyntämään villivihanneksia. Hän luki voikukkakapriksista ja keräsi innoissaan ison pussillisen kukkanuppuja suoraan vilkkaan parkkipaikan vierestä kuvitellen säästävänsä aikaa.

Ensimmäinen kokeilu oli katastrofi. Hän ei huuhdellut nuppuja kunnolla, ja maku oli pölyinen ja sietämättömän karvas. Lisäksi hän mietti myöhemmin parkkipaikan pakokaasuja. Koko annos päätyi lopulta kompostiin ja Maija tunsi olonsa turhautuneeksi.

Hän tajusi, että paikan valinta ja esikäsittely olivat kaiken A ja O. Seuraavalla viikolla hän pyöräili kaupungin ulkopuolelle puhtaaseen metsään, keräsi vain tiukimpia nuppuja ja ryöppäsi ne kevyesti ennen etikkaliemeen säilömistä.

Uusi erä oli menestys. Nuput maistuivat aivan aidoilta kapriksilta. Maija oppi, että luonnonantimien keräämisessä oikoreitit kostautuvat, ja puhtaan ympäristön valinta on kaikkein tärkein askel.