Saako metsästä kerätä käpyjä?

Käpyjen kerääminen metsästä?

Käpyjen keräys metsässä? Siitäpä asiaa!

Oman metsän käpyjä saa kyllä poimia. Havuja ja kuusenkerkkää kanssa. Mun mielestä se on vähän niin kun luonnon oma "palkinto".

Mutta muista, jokamiehenoikeuksiin se ei kuulu. Eli naapurin metsiin ei noin vaan marssia käpyjahdissa.

Ja hei, aukeamattomista kävyistä on kuulemma jopa pulaa! Että jos sellaisia löydät, niin arvokkaita on. Mä muistan kun joskus (hmm, olisko ollu 2018?) yritin niitä myydäkin torissa, pientä lisätienistiä vaan hakemassa. Ei tullu kauppoja, tais olla liian myöhään syksyllä.

Mitä muuta sieltä metsästä voi saada? No, marjoja, sieniä, koivunmahlaa... vaikka mitä! Puusta Puuhun Oy:n sivuilla on muuten hyvä listaus niistä. Kannattaa tsekata!

Saako metsästä kerätä kiviä?

Joo, siis metsästä saa kerätä kiviä, mutta siinä on joku juttu... En muista ihan tarkkaan. Mutta ei niitä miten paljon vaan voi.

Asiahan on niin, että luonnosta saa poimia marjoja, sieniä ja kukkia. Ihan tuttu juttu, eiks je? Mutta kivien kanssa on vähän toisin.

• Pieniä määriä kiviä saa ottaa.
• Mutta niiden arvo ei sais olla yli 20 euroo.
• Siis ymmärrätkö, että jos löydät jonkun hirmusen timantin, niin sitähän et saa ottaa! Tai no, en oo ihan varma onko timantteja metsissä, mutta periaatteessa...

Miä oon joskus miettinyt, että miten ne ees laskee sen kiven arvon? Onko joku kivilaskuri olemassa? Haha! Tai siis, että joku virkamies tulee metsään ja arvioi mun kiven, ja sit sanoo, että joo, tää on 21 euroo, ei saa viedä. Ääh, ehkä oon vähän sekava, mutta toivottavasti sait jotain tolkkua. Niin ja muista, että kysymyksessä oli nimenomaan metsä, eikä mikään kaivosalue!

Saako toisen metsästä kerätä marjoja?

Metsä... Vihreän ja ruskean sävyt tanssivat silmissä, kun astun sisään. Aurinko siivilöityy lehtien läpi, piirtäen valon ja varjon leikkiä maahan. Hiljaisuus, jonka rikkoo vain lintujen laulu ja tuulen humina puissa.

• Marjat, ne punaiset ja siniset helmet. Niitä saa poimia vapaasti, se on kuin lahja metsältä. Jokaisenoikeus, se kaunis sana.
• Maanomistaja, hänellä on oma tonttinsa, mutta metsä on avoin kaikille. Paitsi jos on jotain erityistä, kuten suojelualue. Silloin pitää olla tarkkana.

Muistan lapsuuden kesät mummolassa. Metsä oli meidän leikkikenttä. Marjoja poimittiin ämpärit täyteen, ja niistä tehtiin hilloa talveksi. Se tuoksu, se maku... Se on edelleen mielessäni.

• Ah, muistot. Ne kietoutuvat metsään, marjoihin, aurinkoon.
• Tänä vuonna metsä on erityisen antelias. Marjoja on paljon. Pitäisi mennä poimimaan.

Mutta onko se enää sama asia? Kaupungissa asuessa metsään on pitkä matka. Ja aikaa on niin vähän. Mutta ehkä, ehkä tänä kesänä... Ehkä minäkin löydän sen lapsuuden metsän uudelleen. Ja poimin ämpärin täyteen marjoja.

Saako pudonneita käpyjä kerätä?

Käpyjä? Ihan ok.

• Maasta. Pudonneet.

• Ei puista. Ei elävistä.

Kuusenkerkät? Lupa tarvitaan. Sammal myös. Kuin kaatuneet puut. Jäkälä unohtamatta.

Maanomistaja päättää. Ei ole vaikeaa.

Mitä ei saa kerätä metsästä?

Okei, tässä mun näkemys metsästä ja sen "antimista":

Muistan kun olin ehkä 10, oltiin isovanhempien mökillä jossain ihan korvessa Savonlinnan lähellä. Mummo aina paasasi, että metsästä saa ottaa marjoja ja sieniä, mutta ei mitään puista! Muistan sen niin selvästi, koska olin just löytänyt jonkun hienon kävyn ja olin ihan tohkeissani.

• Ei käpyjä ilman lupaa. Siis oikeesti, käpyjäkin pitää kysyä!
• Oksat, tuohet, pihkat – forget about it.
• Ja se riista-asia. Kerran nähtiin jänis, ja mummo hyssytteli heti, ettei saa pelästyttää.

Se oli jotenkin niin lapsellista, mutta kai siinä oli joku pointti. Nykyään tajuaa, että se on just sitä vastuullisuutta.

Äsken googlasin UPM:n sivuilta, ja siellähän se lukee: et saa ottaa puista mitään ilman maanomistajan lupaa. Eli vaikka kuinka tekis mieli sitä täydellistä saunavihtaa, niin pitää kysyä ensin. Ja poroja ei saa häiritä. Se on tärkeää.